Nokian menestystarina alkoi digitaalikeskuksista
Uusin Nokia-kirja: Nokian johtajilla kovin eri tyylit
Miten Nokia ajautui matkapuhelinbisnekseen, ketkä ovat tuntuvasti vaikuttaneet Nokian menestykseen, millainen johtaja Jorma Ollila on ja millaisia olivat hänen edeltäjänsä.Tällaisia kysymyksiä käsitellään tuoreimmassa Nokia-kirjassa. Sen ovat tehneet kaksi suomalaista toimittajaa Staffan Bruun ja Mosse Wallen.
Kirjoittajien mukaan Nokian valtaisa menestys matkapuhelinmarkkinoilla johtui pääosin digitaalisesta DX200-keskuksesta. Kirjassa ylistetään insinööri Keijo Olkkolan osuutta digitaalisen tekniikan kehittämisessä, vastustuksesta huolimatta.
Nokian matkapuhelinmenestyksen lähtölaukauksena tekijät pitävät hetkeä, jolloin Olkkolan käynnistämät digitaaliset keskukset Korppoossa ja Houtskarissa toimivat moitteettomasti. Nykyisin Olkkola johtaa DX200-järjestelmien kehittelyä Nokia Telecommunicationsissa.
Kirjassa korostetaan Nokian aiemman toimitusjohtajan Kari Kairamon roolia digitaalikeskusten markkinoinnissa. Kukaan ei juurikaan epäillyt, kun Nokian korkein johtaja pani koko arvovaltansa peliin ja vakuutti DX200:n olevan keskuksista paras, Olkkola selittää kirjassa.
Nykyistä Nokiaa jotkut vertaavat kirjassa
totalitaariseen valtioon. Nokian insinöörit
seurustelevat vain keskenään.
"He ovat kuin
takavuosien neuvostourheilijat: aina yhdessä ja
muista eristettyinä".
Johtajilla ei tyylit
Jorma Ollila kuvataan kirjassa voittajaksi, joka haluaa ympäröidä itsensä voittajilla. Muita luonnehdintoja ovat turvallinen isähahmo, raivokohtauksia saava nero, tehokas PR-mies, tavoissaan säännöllinen, hioutunut johtaja, joka pitää hyvin pohjustettuja lehdistötilaisuuksia ja antaa itsestään erittäin tehokkaan kuvan.
- Myös Kari Kairamo oli erittäin tehokas johtaja, mutta hänessä oli myös toinen puoli - Kairamo piti pitkistä ja kosteista öistä. Ollila ei ikinä aloittaisi työpäivää valittamalla päänsärkyä ja pyytämällä pullollista mineraalivettä. Kairamo ei tuntenut tässä suhteessa mitään estoja, kirjassa kerrotaan.
Kairamon jälkeen Nokian johdossa olleet Simo Vuorilehto ja Kalle Isotalo olivat kirjan mukaan varsinainen taistelupari. Nokian hallituksen silloisen jäsenen Edward Anderssonin mukaan hallituksen oli 1991 pakko puuttua Nokian johtajakriisiin.
- Oli täysin absurdia, että Nokian korkein johtaja ja hänen kaavailtu seuraajansa nousivat pystyyn ja alkoivat riidellä kokouksessa keskenään. Sen selvemmin ne kaksi eivät olisi voineet havainnollistaa, että Nokiassa on johtajakriisi, Andersson toteaa.
Silloin Nokian hallitus päätti osoittaa Isokalliolle ovea ja siirtää Vuorilehdon eläkkeelle. Vuorilehto ei kirjan mukaan osannut puhua ihmisille oikealla tavalla Kairamon ja Ollilan tavoin.
- Simo Vuorilehto oli vanhan polven teollisuusjohtaja. Hän palautti Nokiaan hierarkkisen johtamistyylin.
Nokian hallitseva asema
Teoksessa käydään läpi Nokian kehitys Emäkosken puuhiomosta maailmanlaajuiseksi konserniksi, jolla on toimintaa 130 maassa; useammassa kuin hampurilaisketju McDonaldsilla.
Tällä haavaa Nokian rooli Suomen taloudessa on valtaisa. Nokian osuus pörssin markkina-arvosta on yli puolet ja viennistä viidennes.
Kirjan mukaan oli Casimir Ehrnroothin ansiota, että Nokia vuosikymmenen alun kriisissään pysyi suomalaisomistuksessa. Ehrnrooth meni 1992 Nokian hallitukseen Mika Tiivolan tilalle.
STT-MH
17.9.1999
