Ranskalaissosiologi Pierre Bourdieu: Euroopan yhdennyttävä markkinavaltaa vastaan
Kun Saksan keskuspankin pääjohtaja vaatii työmarkkinoiden joustavuuden lisäämistä, kenen puolesta hän puhuu? Jos on uskominen Suomessakin erittäin tunnettua ranskalaissosiologia Pierre Bourdieuta, keskuspankkijohtaja ajaa häpeämättömästi markkinoiden ylivaltaa kansalaisten kustannuksella.Kansalaisten keskuudessa työmarkkinajoustot eli epäsäännölliset työsuhteet ja heikennetyt työehdot lisäävät epävarmuutta, joka on Bourdieun mukaan markkinavapautta korostavan uusliberalistisen yhteiskunnan keskeinen hallinnan muoto.
Tunne siitä, ettei oma työpaikka ole itsestäänselvyys, vaan asia, jonka saattaa koska tahansa menettää, pitää työntekijät nöyrinä.
Tuoreessa suomeksi ilmestyneessä kirjassaan Vastatulet, ohjeita uusliberalismin vastaiseen taisteluun Bourdieu moittii eurooppalaisia poliitikkoja siitä, että nämä eivät ainoastaan taivu markkinoiden vaatimusten edessä, vaan edistävät aktiivisesti niiden läpimenoa.
Ranskassa tähtiälykön asemaan noussut Bourdieu puhuu valtion oikeasta ja vasemmasta kädestä. Edellistä edustavat budjettikuria vaaliva valtiovarainministeriö, jälkimmäistä säästötoimien aiheuttamia ongelmia paikkaamaan joutuvat sosiaaliviranomaiset.
Sillä, että oikea käsi pitää vasenta kättä kuristusotteessa, on sosiologin mielestä murheellisia seurauksia, jotka näkyvät alati paisuvina sosiaalisina ongelmina.
Talousajattelu typistää maailman
Talouden globalisaatiota Bourdieu tarkastelee äärimmäisen kielteisessä sävyssä. Hän katsoo vapaiden kansainvälisten rahoitusmarkkinoiden pönkittävän muutamien vahvojen valtioiden, erityisesti Yhdysvaltain, vaikutusvaltaa.
Tämä näkyy siinä, että suursijoittajat ja heidän etujaan ajavat kansainväliset instituutiot saavat kohtuuttoman suuren määräysvallan miljoonien ihmisten kohtaloihin vaikuttavissa asioissa.
- On tehtävä loppu Maailmanpankin ja Kansainvälisen valuuttarahaston edustamasta "asiantuntijoiden" hirmuvallasta, jossa ekspertit langettavat kyselemättä uuden Leviatanin eli "rahoitusmarkkinoiden" tuomioita, Bourdieu maalailee.
Uusliberalistinen maailmanjärjestys perustuu Bourdieun mukaan abstraktiin ja yksinkertaistavaan talousajatteluun. Valtavirtataloustiede erottaa mielivaltaisesti talouden muusta sosiaalisesta elämästä, mikä johtaa suureen lyhytnäköisyyteen.
Kun valtavirtataloustieteen dogmit hallitsevat talouspolitiikkaa, säästöjä tehtäessä ei oteta huomioon niiden pitkäaikaisia sosiaalisia kustannuksia. Bourdieu korostaakin, että tiukasti taloudellinen politiikka ei ole välttämättä lainkaan taloudellista.
Eurooppaan työläisten liitto
Bourdieun haavekuvaksi nousee sosiaalinen Eurooppa, joka tekee tyhjäksi uusliberalismin "rajattoman riiston utopian" toteutumisen.
Hän korostaa, että on mahdollista vastustaa rahaan ja talouteen perustuvaa Euroopan yhdentymistä olematta mitenkään Euroopan poliittista yhdentymistä vastaan.
- Lyhyesti sanottuna, sosiaalietuuksia tuhoavaa monetaarista Eurooppaa vastaan on välttämätöntä asettaa sosiaalinen Eurooppa, joka perustuu Euroopan eri maiden työläisten liittoon, Bourdieu julistaa.
Toivomansa Euroopan rakentamisen edellytyksinä Bourdieu mainitsee koko maanosan kattavan sosiaalivaltion luomisen ja kansallisten ammattiliittojen yhteistyön.
Hän korostaa, että eurooppalainen sosiaalivaltio antaa turvaa rahatalouden hajottavalta vallalta ja yhdistynyt ay-liike ehkäisee sosiaalista dumppausta eli kilpailua pienillä palkoilla ja vähäisillä sosiaalietuuksilla.
Tutkijankammioista turuille ja toreille
Riippumattomaksi vasemmistolaiseksi intellektuelliksi luonnehditun Bourdieun näkemykset ovat herättäneet runsaasti sekä ihastusta että vihastusta.
Jopa Ranskassa, jossa ultraliberaaliksi kutsuminen on lähes pahin kuviteltavissa oleva poliittinen loukkaus, eräitä Bourdieun edesottamuksia pidetään äärimmäisen rohkeina.
Esimerkiksi Ranskaa viime vuosina ravistelleissa lakoissa ja työttömien mielenilmauksissa Bourdieu ei sympatioitaan peitellyt.
Hän laskeutui useampaan otteeseen akateemisesta norsunluutornistaan ihmisjoukkojen pariin hyökäten niin vallanpitäjiä kuin heitä hännysteleviä intellektuelleja ja toimittajia vastaan.
Vastatulet -kirjassa on haastattelupätkä, jossa Bourdieulta kysytään italialaisen Umberto Econ esittämään kahtiajakoon viitaten, tunteeko hän itsensä "maailmanlopun julistajaksi", joka asettuu "sopeutujia" vastaan? Ei ole lainkaan yllättävää, että Bourdieu vastaa myöntävästi.
STT-MH
17.9.1999
