Tutkimus sosiaaliturvan väärinkäytöstä valmistunut
Suomen sosiaaliturvaa käytetään vuodessa noin 25 000 tapauksessa väärin. Väärinkäytön kustannukset ovat 126 miljoonaa markkaa. Väärin perustein myönnetty sosiaaliturva ei kuitenkaan näytä ylittävän yhden prosentin tasoa kokonaisvolyymista, toimeentulotukea lukuun ottamatta. Eniten väärinkäytöksiä ilmeni kunnallisessa sosiaalitoimessa ja työvoimatoimistoissa.
Stakes tutki sosiaaliturvan väärinkäyttöä ja sen muotoja kuluvan vuoden
keväällä ja kesällä sosiaali- ja terveysministeriön toimeksiannosta.
Tutkimus kohdistui keskeisten sosiaaliturvaviranomaisten - kuntien
sosiaalitoimen, Kansaneläkelaitoksen paikallisorganisaation,
työvoimatoimistojen sekä työttömyyskassojen - tietoon tulleisiin
väärinkäytöksiin tämän vuoden ensimmäisen kolmanneksen aikana.
Ilmitulleita sosiaaliturvan väärinkäytöstapauksia oli vuositasolle
korotettuna noin 6 500. Kun huomioon otetaan lisäksi kunnallisen
sosiaali- ja terveydenhuollon maksujen määräytymisessä sekä taksikortin
käytössä tapahtuneet väärinkäytökset, kokonaisluku nousee 7 400
tapaukseen.
Eniten väärinkäytöksiä tuli ilmi kunnallisessa sosiaalitoimessa,
erityisesti toimeentulotuessa, sekä työvoimatoimistoissa. Väärin
perustein myönnettyjen etuuksien kokonaismäärä vuositasolle arvioituna
oli 34 miljoonaa markkaa.
Väärinkäytön piiloon jäävä osuus arvioitiin runsaaksi 19 000 tapaukseksi
ja noin 93 miljoonaksi markaksi. Kokonaisuudessaan sosiaaliturvan
väärinkäytösten laajuudeksi vuositasolla arvioitiin runsaat 25 000
tapausta ja 126 miljoonaa markkaa.
Kyse viranomaisten tietoon tulleista tapauksista
Tutkimus perustuu kyselyyn, joka tehtiin neljälle keskeisimmälle
sosiaaliturvaa toimeenpanevalle organisaatiolle: kunnille, Kelan
toimistoille, työvoimatoimistoille ja työttömyyskassoille. Tässä
mielessä kysymys on nimenomaan viranomaisten tietoon tulleista
väärinkäytöksistä.
Tutkimuksessa kyse on tapauksista, jotka ovat " tahallista ja
tarkoituksellista toimintaa, jolla pyritään saamaan oikeudetonta
taloudellista hyötyä antamalla vääriä tietoja tai salaamalla asian oikea
laita".
Kun väärinkäytösten määriä ja väärin perustein maksettujen etuuksien
markkamääriä suhteutetaan eri tahojen asiakasmäärien ja ulosmaksettujen
etuuksien kokonaismääriin, ilmitullut sosiaaliturvan väärinkäyttö
osoittautuu suhteellisen vähäiseksi.
Väärinkäytösten määrät suhteessa samassa ajanjaksossa tilastoituihin
asiakasmääriin olivat sosiaalitoimessa (toimeentulotuki) 0,56 %,
työvoimatoimistoissa 0,15 % ja työttömyyskassoissa 0,31 %.
Suhteessa
samassa ajassa ulosmaksettujen sosiaaliturvaetuuksien kokonaismääriin
olivat väärin perustein myönnetyt etuudet toimeentulotuessa 0,32 %,
Kelassa 0,03 % ja työttömyyskassoissa 0,09 %.
Kokonaisuudessaan sosiaaliturvan väärinkäytösten laajuudeksi
vuositasolla arvioitiin runsaat 25 000 tapausta ja runsaat 126 miljoonaa
markkaa. Väärin perustein myönnetty sosiaaliturva ei näin piiloon jäävä
osa mukaan luettunakaan näyttäisi ylittävän yhden prosentin tasoa
kokonaisvolyymista, toimeentulotukea lukuun ottamatta.
Tuloja ja työssäoloa salataan
Väärinkäytösten yleisimmät muodot olivat työssäolon ja työtulojen
salaaminen, näin erityisesti työttömyyskassoissa ja Kelan maksaman
työttömyysturvan piirissä.
Toimeentulotuessa työtulojen salaamisen rinnalla yleisintä oli muun
sosiaalietuuden salaaminen. Suhteellisen yleistä toimeentulotuen
väärinkäytöstapauksissa on myös tosiasiallisen perhekokoonpanon
salaaminen.
Työvoimatoimistoissa yleistä on niinikään yritystoiminnan salaaminen ja
ulkomailla oleskelusta kertomatta jättäminen.
Sosiaaliturvan väärinkäytösten yleisin seuraamus on takaisinperintä.
Kelassa ja työttömyyskassoissa tämä on pääsääntö. Tutkintapyyntö
poliisille on myös yleistä. Yleisintä se on Kelassa, jossa aluekeskusten
tutkimista, toimistojen niille lähettämistä väärinkäytösepäilyistä yli
80 % johtaa poliisitutkintaan.
Ahdinko aiheuttaa väärinkäytöksiä?
Sosiaaliturvajärjestelmän ja -lainsäädännön monimutkaisuudet nähtiin
erityisesti Kelan ja työvoimatoimistojen edustajien arvioinneissa
keskeisenä syynä väärinkäytöksiin. Valvonnan vaikeutta korostettiin
kuntien sosiaalitoimistoissa samoin kuin työvoimatoimistoissa.
Kiinnostavaa on, että varsinkin työttömyyskassoissa ja
työvoimatoimistoissa arvioitiin sosiaaliturvaetuuksien alhaisen tason ja
siitä seuraavan asiakkaiden taloudellisen ahdingon selittävän
väärinkäytöksiä. Kelan piirissä pidettiin moraalin heikentymistä
verrattain yleisesti väärinkäytösten syynä.
Kaikki viranomaistahot pitivät väärinkäytösten toteennäyttämistä
ongelmallisena. Väärinkäytösepäilyjä esiintyi kyllä jatkuvasti, mutta
riittävän näytön saaminen oli hankalaa. Suurimpana syynä tähän nähtiin
tietosuojasäännökset, joiden katsotaan vaikeuttavan viranomaisten
välistä tietojen vaihtoa.
"Sosiaalisuunnittelua"
Oma sosiaaliturvan väärinkäyttömuotonsa on järjestelmän hyväksikäyttö
eli sosiaalisuunnittelu. Se tarkoittaa käyttäytymisen tai aseman
sopeuttamista etuuksien saamista koskevien sääntöjen mukaisesti.
Sosiaalisuunnittelu on sosiaaliturvan maksimointia muodollisesti
laillisilta näyttävillä perusteilla, vaikka järjestelyjä voidaan epäillä
keinotekoisiksi.
Näin ymmärrettyä sosiaalisuunnittelua pidettiin
yleisenä ja ongelmallisena erityisesti Kelan toimistoissa, jossakin
määrin myös työttömyyskassoissa. Sosiaalitoimistoista vain 5 % katsoi
sosiaalisuunnittelua esiintyvän yleisesti.
IKK
17.9.1999
Politiikka -sivulle
|