Apokalyptiset odotukset ovat nyt korkealla
Kun maailma loppuu, niin ilo vasta alkaa
Maailmanloppu on täällä. Uuden vuosituhannen alla tuomiopäivä on vahvasti läsnä kirjoissa, elokuvissa, saarnoissa ja ennen kaikkea ihmisten mielissä.Joillekin maailmanloppu on kepeä keskustelunaihe kahvipöydässä, toisille haudanvakava Harmageddon tulevaisuuden harmaassa horisontissa.
Psykologi Tony Dunderfelt ja teologi Martti Mäkisalo ovat nyt koonneet maailmanlopun yksiin kansiin teoksessa Apokalypsis - maailmanlopun pelot ja uuden maailman unelmat.
Dialogia Oy:n kustantama kirja kertoo kaiken tietämisen arvoisen tästä suurtapahtumasta, joka on innoittanut ihmisen mielikuvitusta ja pelkoja jo ammoisista ajoista.
Ajatus maailmanlopusta ei kuitenkaan ole ihmiskunnalle myötäsyntyinen. Kirjan tekijät ajoittavat sen synnyn toiselle vuosituhannelle ennen ajanlaskun alkua.
Tuolloin syklinen, vuodenaikojen kiertoon perustuva aikakäsitys korvautui lineaarisella mallilla, jossa ajateltiin olevan alku ja loppu.
- Sekä ikuinen että rajallinen maailmankaikkeus johtavat niin sanottuun järjen umpikujaan, jossa sinänsä mahdolliset väitteet ovat ristiriidassa. Uskonnoille paradoksit eivät kuitenkaan ole haitta vaan pikemminkin käyttövoima, toteaa Mäkisalo.
Uskonnoilla sama ydin
Dunderfeltin mukaan lopun ajoista voidaan löytää osatekijöitä, jotka ovat samoja eri uskonnoissa. Näitä ovat muun muassa valittu kansa tai ryhmä, viestintuoja eli profeetta ja pelastaja eli messias.
Pelastajaa vastaan nousee vastustaja, josta kristinuskon piirissä puhutaan antikristuksena.
- Mielenkiintoista on se, että eri uskonnoissa maailmanlopusta puhutaan hyvin samanlaisilla mielikuvilla. Onkin löydettävissä niin sanottu apokalypsin arkkityyppi eli kaikille ihmisille yhteinen tapa ajatella asiasta, Dunderfelt valaisee.
Arkkityypin mukaan lopullisessa taistelussa hyvä voittaa pahan, ihmiset tuomitaan ansionsa mukaan ja vanhan maailman raunioista syntyy uusi ja ikuinen absoluuttisen hyvyyden valtakunta, jota aika ei enää kahlitse.
- Juuri nyt uskonnollinen liikehdintä on ehkä hiljaisempaa kuin itse olisin odottanut. Olen kuitenkin huomannut, että nämä asiat pyörivät sitäkin enemmän ihmisten ajatuksissa, Dunderfelt kertoo.
Välttämätön vihollinen
Apokalyptisten, maailmaloppua odottavien liikkeiden taustalla on usein kansallinen, sosiaalinen tai kulttuurinen ahdinko.
- Ajatus maailmanlopusta ja sen myötä tulevasta tuomiosta tarjoaa jollekin ryhmälle viimeisen mahdollisuuden uskoa siihen, että pelastus tulee ja vihollinen tuhoutuu, sanoo Mäkisalo.
Apokalyptiikka antaa myös hyvät välineet demonisoida poliittiset vastustajat, kuten tapahtui vaikkapa kylmän sodan aikana, jolloin Yhdysvallat leimasi Neuvostoliiton pahan valtakunnaksi. Sittemmin on demonisoitu esimerkiksi Slobodan Milosevic ja Saddam Hussein.
- On todettu, että maailmankatsomus voi selvitä ilman Jumalaa mutta ei ilman vastustajaa, Mäkisalo muistuttaa.
Ja näin on tapahtuva
Tähän saakka maailmanlopun ennustajia on yhdistänyt yksi yhteinen piirre, nimittäin se, että heidän ennustuksensa ovat menneet pieleen.
Teos esittelee useita alan uranuurtajia. Heistä mielenkiintoisin ja tunnetuin on Nostradamus, joka monitulkintaiset nelisäkeet ovat innoittaneet mystikkoja yhä uusiin tulkintoihin yli 400 vuoden ajan.
Ehkä kuuluisimmassa ennustuksessaan Nostradamus varoittelee saksalaisesta johtajasta nimeltä Hister. Muita klassikkoja ovat visiot Hiroshiman tuhosta ja presidentti Kennedyn salamurhasta.
Vuodelle 2 000 Nostradamuksen on tulkittu sijoittaneen muun muassa Euroopan unionin hajoamisen, Turkin tunkeutumisen Kaakkois-Italiaan ja irakilaisen johtajan valloitusretken Egyptiin. Nostradamuksen maailmanloppua saadaan kuitenkin odotella vuoteen 3797.
Yksi tunnetuimmista lopun aikojen enteistä on Ilmestyskirjassa annettu pedon luku 666. Kirjassa listataan lukuisia henkilöitä, joiden nimestä on löydettävissä tuo ikävä tripla.
Elävistä ihmisistä esimerkiksi Bill Gates, Al Gore ja prinssi Charles ovat ainakin tiettyjen laskukaavojen mukaan potentiaalisia petoja. Jos asian haluaa varmuuden vuoksi tarkistaa omalta osaltaan, kirja antaa ohjeet siihenkin.
Maailmanlopun päivämäärää kirja ei kuitenkaan paljasta, ei myöskään sitä, tuleeko tuomiopäivää ensinkään. Loppu on lähellä -julistuksen sijasta kirjoittajat kysyvät, josko voisimme oppia elämään ilman koko apokalypsin arkkityyppiä.
STT-IA
22.10.1999
