Karjalassa sinnitellään vähimmäiselintasoa niukemmallakin

Karjalan ay-liikettä elvytetään suomalaisavulla

Mm. Sortavalassa ammattiliitot ovat päässeet mukaan sopimaan kaupungin budjettivarojen jaosta. Näin turvataan, että ruplia ohjataan myös palkanmaksuun.

Palkkarästit ovat supistuneet, mutta eivät hävinneet: kaupungin sairaalassa maksetaan juuri viimeisiä elokuun palkkoja ja lomarahoja.

Suomalaiset ovat tukeneet ay-liikettä

Palkansaajakeskusjärjestöt SAK, STTK ja Akava ja useat niiden ammattiliitot ovat pyörittäneet Karjalan tasavallan keskusjärjestön kanssa koulutushanketta, jolla on mm. opetettu edunvalvontaa yli tuhannelle ihmiselle.

Hankkeen myötä on solmittu sata uutta työehtosopimusta.
- Uudet olot vaativat uudenlaista ajattelua. Aktivointi taas vie aikansa, kertoo hankkeen koordinaattori Vera Malaja.

Täysin pyyteettömästi eivät suomalaiset ole liikkeellä: Suomen ja Venäjän väillä ammottava elintasokuilu tuo uhkia niin elinkeinotoiminnalle kuin työmarkkinoillekin. Kaksivuotinen, nyt jo loppusuoralla oleva hanke on toteutettu EU:n Tacis-varojen turvin.

Pelkkä vapaus ei riitäkään

Ay-järjestöjen jäsenmäärät ovat neuvostoaikojen jälkeen tippuneet joka vuosi. Karjalassa järjestäytymisaste on nyt 68 prosenttia, kertoo puheenjohtaja Gennadi Salaponov.

Hän johtaa Venäjän riippumattomien ammattiliittojen federaation Karjalan tasavallan keskusjärjestöä. Se pyörittää toimintaansa 10 hengen voimin, kun työntekijöitä vielä vuosikymmenen alussa oli 64.

Sortavalan apulaiskaupunginjohtajan Anatoli Gusarovin mukaan asenteet ay-liikettä kohtaan ovat tosin muuttumassa suopeammiksi.

Perestroikan aikana tärkeintä oli vapaus; yritykset ja laitokset katsoivat, että ne voivat itse ratkaista ongelmansa ilman ay-liikettä.
- Mutta kokemus osoitti toista.

Myös kolmikantaista yhteistyötä viritellään. Tasavallan johto, tuotantolaitosten johtajat ja ammattijärjestöjohtajat olivat viimeksi pari viikkoa sitten koolla Petroskoissa ja totesivat puhevälien olevan kunnossa.

Yhteiseen neuvottelupöytään ei tungosta

Ay-toimija on varovaisempi. Vaikka esimerkiksi Värtsilässä toimivan Metallurgian tehtaan johtaja Viktor Kamelin vakuuttaa, että tehtaan lopahtanut ay-toiminta voisi hänen puolestaan jatkua "milloin tahansa", niin Salaponov muistuttaa, että pienen paikkakunnan merkittävimmän työnantajan vastapuoleksi on vaikea nousta.

Tehtaan 370 työntekijän palkat ja lomat määritellään henkilökohtaisilla sopimuksilla. Kamelin arvelee, ettei järjestäytymiseen ole tarvetta, "kun työntekijä voi saada paremmat edut neuvottelemalla itse".

Järjestäytymisintoa saattaa laimentaa sekin, että työntekijät omistavat erillisen yhtiön kautta enemmistön tehtaan osakkeista.

Tehtaan keskikuukausipalkka noin 2 000 ruplaa eli 500 markkaa. Tulospalkkioita tai bonuksia ei makseta - mielissä ovat yhä neuvostoaikojen kehnot kokemukset määrällisistä tavoitteista.

Viime vuonna palkanmaksu välillä viipyi, mutta jo tänä vuonna palkat on pystytty maksamaan varsin säännöllisesti. Murheena on, että vain puolet tehtaan myynnistä - lähinnä vienti - tapahtuu rahalla. Erityisesti kotimaasta maksut hoidetaan tavaroina.

Irtisanomisturvaa

Työehdot neuvotellaan eri työpaikoilla eri tavoin - sortavalalaisessa Vega Plus -tekstiilitehtaassa solmitaan kahden tason sopimuksia. Palkoista on sovittu henkilökohtaisilla sopimuksilla, mutta työajat ja vapaat määritellään ammattiliiton solmimassa työehtosopimuksessa.

Keskipalkka on tuhat ruplaa, 250 markkaa, mikä tietää erityisesti yksinhuoltajille kovin kapoista leipää.

Reilu puolet tehtaan väestä kuuluu ammattiliittoon. Mitä hyötyä jäsenyydestä heille on, kun tessien edut tulevat kaikille?

Ainakin se, että järjestäytynyttä työntekijää ei voi erottaa ilman että asiasta on sovittu ammattiliiton kanssa, perustelee puheenjohtaja Valentina Golovina.

Karjalassa sinnitellään vähimmäiselintasoa niukemmallakin

Karjalan tasavallassa keskipalkka on noin 1 900 ruplaa eli vajaat 500 markkaa kuukaudessa. Suuri osa joutuu kuitenkin selviämään jopa pienemmillä tuloilla kuin lain turvaama vähimmäiselintaso on.

Minimiksi on työikäisillä määritelty 1 037 ruplaa ja eläkeläisillä 260 ruplaa. Käytännössä kaupunki ei pysty tukemaan rajan alittavien toimeentuloa kuin joidenkin erityisryhmien osalta. Tämmöisiä ovat mm. vammaisia, huostaan otettuja lapsia tai yli 80-vuotiaita vanhuksia huoltavat.

- Meillä ei voida puhua hyvinvoinnista. Eläminen on vaikeaa, Karjalan tasavallan ay-keskusjärjestön puheenjohtaja Gennadi Salaponov murehtii.

Ay-liikkeen tavoitteena onkin palkkojen puolitoistakertaistaminen.

Laskelmien mukaan Sortavalan kaupunki kykenisi hoitamaan tehtävänsä 240 miljoonan ruplan budjetilla. Tästä ollaan kuitenkin kaukana. Kuluvan vuoden budjetti oli alun perin 69 miljoonaa, mutta se hilattiin lopulta 93 miljoonaan. Myös ensi vuoden budjettia rakennetaan samalla summalla.

Rahavaikeudet selittyvät mm. sillä, että valtio ei maksa kaupungille kuuluvia verotuloja ajoissa eikä täysimääräisinä. Kaupunki saa pidättää verotuloista 37 prosenttia.

Loput ruplat menevät tasavallan ja koko federaation budjetteihin, mutta varoista yli puolen pitäisi lain mukaan palata takaisin kaupungin kassaan.

Kaupungilta jää myös saamatta melkoiset verotulot harmaan talouden vuoksi. Suomalaismatkailijoiden ympärillä pyörii mittava bensan ja viinan laiton myynti ja laiton rahanvaihto. Kylkiäisenä tulee vielä laaja rikollisuus.

Luontaistaloutta

Leipää joudutaankin jatkamaan omien viljelypalstojen, karjanpidon ja marjastuksen avulla. Salaponov arvioi, että luontaistalous ja muutoin kerättävät lisätulot ovat toimeentulolle ainakin yhtä merkittäviä kuin palkat ja eläkkeet.

Suuri osa eläkeläisistä käy myös töissä, mikä helpottaa toimeentuloa. Eläkeikä on alhainen: naisilla 50 ja miehillä 55 vuotta.

Virallisten tilastojen mukaan kaupungin työttömyys on 4,5 prosenttia. Apulaiskaupunginjohtaja Anatoli Gusarovin mukaan todellisuudessa työttömiä on lähemmäs 14 prosenttia - näin suuri osa työikäisistä etsii aktiivisesti työtä. Päälle tulevat vielä harmaan talouden piiristä ruplansa hankkivat.

Kahden huoneen ja keittiön kerrostaloasunto maksaa Sortavalassa noin 80 000 ruplaa, leipä nelisen ruplaa.

STT-IA
22.10.1999

Politiikka -sivulle