 |
 |
 |
|
 |
|
 |
|
 |
|
 |
|
 |
|
 |
|
 |
|
 |
|
 |
|
Vs. Päätoimittaja Ilpo Kiuru
23.7.1999
Saksalaisuuden liitto
Heinäkuun alusta EU:n puheenjohtajana toiminut Suomi on normaalissa järjestyksessä noudattanut unionin perinteitä ja tapoja puheenjohtajuutta hoitaessaan.
Yksi unionin toimintatavoista on ollut, että epävirallisissa ministerikokouksissa ei tulkata unionin kaikilla kielillä. Tähän saakka jäsenmaat ovat mukautuneet käytäntöön, jota Suomikin puheenjohtajamaana noudattaa.
Edellinen puheenjohtajamaa Saksa on kuitenkin nyt jättäytynyt pois epävirallisista ministerikokouksista vastalauseena sille, että Suomessa saksa ei ole näissä tapaamisissa työkieli eikä sitä automaattisesti tulkata. Perävaunukseen Saksa on saanut sitä EU:n puheenjohtajana edeltäneen Itävallan.
Saksa ja Itävalta ovat loistaneet poissaolollaan tähän mennessä kahdessa kokouksessa. Lähettipä Saksan kulttuuriministeri Michael Naumann kollegalleen Suvi Lindénille (kok.) kohteliaanoloisen, mutta pisteliään kirjeenkin, jossa hän pahoitteli, ettei kielikiistan vuoksi voi osallistua kulttuuriministereiden tapaamiseen Savonlinnassa.
Naumann muistutti saksan olevan Euroopassa laajimmalle levinnyt kieli, jota ei voi noin vain sivuuttaa. Suomen kielivalintoja kohtaan ilkeillen hän kirjoitti pitävänsä latinaan palaamista huvittavana, "varsinkin kun yhdysside, Rooman valtakunta, puuttuu".
Unionin muut jäsenmaat ovat puolustaneet Suomen valitsemaa kielikäytäntöä epävirallisissa ministerikokouksissa. Yllättävää tukea Saksa ja Itävalta saavatkin Suomesta. Suomalaisuuden liitto näet pahoittelee Suomen valtion virallista kantaa. Liiton mielestä saksan kielen asemaa tukemalla tuetaan myös suomen kieltä.
Suomalaisuuden liitto perustelee kantaansa sanoen, että "Saksa on kiistatta Euroopan suurvalta, ja saksaa puhuu äidinkielenään noin sata miljoonaa ihmistä". Pienen maan on liiton mielestä oltava joustava saadakseen tukea suurilta itselleen tärkeissä asioissa.
Suomalaisuuden liitolla taitaisi olla havillisempaakin tekemistä - ihan koti-Suomessakin - kuin tämänsisältöisten kannanottojen rustaaminen kansainväliseen jakeluun.
Korkeatasoisen koulujärjestelmän, verkottumisen ja vilkkaan kansainvälisen kanssakäymisen vuoksi suomalaisia ei enää nykymaailmassa höpläytetä kielitaidon puutteen vuoksi. Kuinka on saksalaisten laita?
Piskuisen Suomen kansainväliset lähettiläät, olivatpa sitten myyntitykkejä, diplomaatteja tai poliitikkoja, ovat joutuneet nöyrästi, mutta onnistuen oppimaan kansainvälisille tavoille, joihin ei kuulu suomen kielen taitaminen, saati puhuminen. Olisikohan siinä esimerkkiä saksalaisillekin, Suomalaisuuden liitto?
ILPO KIURU