 | |||||||||
 |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
| |||||||||
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
Väitös Euroopan pohjoisista alueista: Uudet toimijat ovat haastaneet perinteisen vallankäytön
Euroopan pohjoisten alueiden kehitys elää murrosta, jossa uusi ei ole vielä muotoutunut, mutta vanhaankaan ei ole paluuta, sanoo rovaniemeläinen Arktisen keskuksen erikoistutkija Lassi Heininen väitöstutkimuksessaan.Euroopan pohjoista on hedelmätöntä kuvata perinteisestä lähtökohdasta - turvallisuuspolitiikan ja valtioiden ulkopolitiikan näkökulmasta. Pohjoinen ei ole enää ensisijaisesti kylmän sodan aikainen turvallisuusalue, korostaa Heininen. Lopulleen painuvalla vuosikymmenellä perinteisen vallan ja voimapolitiikan rinnalle ovat tulleet monet uudet toimijat tavoittelemaan vaikutusvaltaa ja verkostoitumista. Kilpailukentältä hakevat paikkaansa mm. ympäristöliikkeet, Saamelaisneuvosto ja kansainvälinen tiedeyhteisö. Aiemmin suhteellisen hyvin ennakoitava toimintaympäristö on muuttunut monimutkaiseksi, -ulotteiseksi ja -tasoiseksi, arvioi Heininen. Tutkimuksessa nouseekin esille vallan ja vaikutusvallan suhde. Mm. eräissä suojeluun ja saamelaisiin liittyvissä kysymyksissä uusien toimijoiden aktiivisuus ja taito käyttää kansainvälistymistä sekä liittoutumista edustaa vaikutusvaltaa, joka ainakin hetkellisesti on haastanut perinteisen vallankäytön.
Ei uhka vaan mahdollisuusUuden tilanteen edessä valtiot ovat aktivoituneet jopa eräänlaiseen aloitekilpaan pohjoisen kansainvälisessä yhteistyössä. Vetäjinä eivät ole niinkään yksittäiset valtiot, vaan yhteiset valtiotoimijat kuten EU ja Barentsin euroarktinen neuvosto.Barentsin alue ja EU:n pohjoinen ulottuvuus ovat esimerkkejä yhteistyöaloitteista. Ne kertovat samalla valtiotoimijoiden halusta nivoa muut tekijät perinteiseen yhteistyöhän ja halusta kontrolloida tilannetta. Heinisen mukaan kontrollia hakevat valtiotoimijat hyväksyvät kuitenkin muutoksen tiettyyn rajaan asti. Uusien organisaatioiden kirjo voi antaa mahdollisuuden tuoreisiin avauksiin ja jopa tiettyjen ongelmien ratkaisuun. Yksittäinen esimerkki on poliittiseen keskusteluun saatu Kuolan ydinturvallisuus, joka aiemmin oli valtioiden näkökulmasta tabu. Enää asiaa ei voida sivuuttaa, selvittää Heininen. Hän nostaa esiin myös Arktisen neuvoston, jonka perustavoite kestävästä kehityksestä ei toistaiseksi ole saanut sisältöä. Muiden toimijoiden aktiivisuus voi viedä prosessia eteenpäin. Aloitteet länneltäPohjoiseen liittyvät aloitteet ovat lännellä. Kylmän sodan päättyminen ja Neuvostoliiton hajoaminen on luonut tilan, jossa mm. EU voi valmistella pohjoisen ulottuvuuden politiikkaansa pitkälle ennen kuin siitä todella lähdetään keskustelemaan Venäjän kanssa.Näin siitä huolimatta, että kyse on Venäjän luonnonvarojen hyödyntämisestä ja maan sitomisesta tiiviimmin länteen, huomauttaa Heininen. Venäjä on vielä Neuvostoliiton rakenteen vanki. Samalla maan pohjoiset alueet yksittäisinä toimijoina ovat edelleen vahvasti sidoksissa Moskovan keskushallintoon, jonka asialistalla Barentsin alue ei liene kovin korkealla. Pohjoisen tulevaisuutta Heininen ei juurikaan halua ennustaa. Muutos on tuonut uusia tekijöitä, mutta eri asia on, miten ne kykenevät säilyttämään asemansa. Asemat eivät ole läheskään niin vakiintuneita, etteikö yksi kansainvälinen kriisi voisi pyyhkiä yli toimijoita, tai ainakin kaventaa niiden saamaa tilaa. Yhteiskuntatieteiden lisensiaatti Lassi Heinisen väitös Euroopan pohjoisesta 1990-luvulla tarkastettiin Lapin yliopistossa viime lauantaina.
STT-IA |
POLITIIKKA -SIVULLE