Stuk selvittää ydinjätteiden loppusijoituksen turvallisuutta

Hän perustelee näkemystä mm. sillä, että mahdollisina kriisiaikoina jäte on paremmassa tallessa syvällä maan uumenissa kuin varastoissa, mistä se on helposti otettavissa.

Säteilyturvakeskuksen (Stuk) edustajat esittelivät loppusijoituksen turvallisuuskysymyksiä tiistaina Helsingissä järjestämässään tiedotustilaisuudessa.

Ydinjätehuollon ratkaisut ovat varsin ajankohtaisia, sillä ydinvoimayhtiöiden omistaman ydinjätehuoltoyhtiö Posivan on määrä jättää vielä tänä keväänä valtioneuvostolle hakemuksensa ydinjätteen loppusijoituksesta. Stuk laatii alustavan turvallisuusarvion asiasta. Sen pitäisi olla valmis loppuvuodesta.

Varjoranta kertoo, että Säteilyturvakeskusta avustaa työssä ryhmä kansainvälisiä asiantuntijoita. Heiltä suomalaiset odottavat ensimmäisiä arvioita syyskuussa.

Kun Stukin arvio on valmis, se annetaan mahdollisiksi loppusijoituspaikoiksi kaavailluille kunnille. Kuntien on tehtävä tämän jälkeen omat ratkaisunsa siitä, hyväksyvätkö ne jätteen sijoittamisen alueelleen, ja vasta sitten valtioneuvosto pääsee tekemään oman periaatepäätöksensä Posivan hakemuksesta.

- Kuntien yli valtioneuvosto ei voi kävellä. Jos joku kunta kieltää loppusijoituksen, silloin jätettä ei kuntaan tule, Varjoranta tähdentää.

Ja vaikka valtioneuvosto antaisi Posivan hankkeelle siunauksensa, varsinaisen ydinjätelaitoksen rakentamista edeltävät senkin jälkeen vuosikymmenen kestävät selvittelytyöt ennen kuin loppusijoituslaitosta todella voitaisiin alkaa rakentaa.

Nykysuunnitelmien mukaan varsinainen loppusijoituslaitos voisi valmistua vuonna 2020.

Kapselit ja bentoniittisavi askarruttavat

Liitto esitti helmikuussa vaatimuksen, että jätteistä pitäisi huolehtia toistaiseksi varastoimalla ne ydinvoimala-alueen läheisyyteen. Ydinjätteiden sijoittamista syvälle kallioperään liitto ei hyväksy siihen liittyvien ratkaisemattomien vaarojen vuoksi.

Säteilyturvakeskuksessa eri vaihtoehtojen turvallisuudesta on toisenlainen näkemys.
- Koko turvallisuusasioiden kanssa työtä tekevä tiedeyhteisö on sitä mieltä, että pitkäaikaiseen varastointiin sisältyy turvallisuuden kannalta kaikista eniten epävarmuuksia, johtaja Varjoranta sanoo.

Suomessa harkittu jätteiden loppusijoitusvaihtoehto lähtee siitä, että jäte kapseloitaisiin maan päälle rakennettavassa laitoksessa ja sen jälkeen kapselit upotettaisiin maan alle 300-800 metrin syvyyteen.

Turvallisuuden kannalta herkimmät kohdat liittyvät kuparikapseleiden kestävyyteen ja bentoniittisaven käyttäytymiseen. Kapseleiden kestävyyttä tutkitaan parhaillaan niin Stukissa kuin VTT:ssäkin, ja Stuk seuraa myös alan ulkomaista tutkimusta.

Bentoniittisavea on määrä käyttää rei'än tiivisteenä maahan haudatun jätekapselin ympärillä niin, etteivät radioaktiiviset aineet pääse liikkumaan kapselista ympäröivään kallioon. Bentoniitti ei saa kuumeta liikaa ja toisaalta sen tiiviyttä voi uhata myös pohjaveden liika suolaisuus.

Jäte otettavissa takaisin

Varjoranta kumoaa kuitenkin tämän käsityksen. Hänen mukaansa Suomeen suunniteltu ratkaisu on teknisesti sellainen, että jäte voidaan joskus myöhemmin ottaa haudastaan, jos siihen ilmenee tarvetta.

- Ei se ole helppoa eikä se ole halpaa, mutta mikään ei estä sitä, Varjoranta tähdentää. Sitä hän ei pidä hyvänä ratkaisuna, että jäte olisi saatavissa kovin helposti takaisin haudastaan.

Hän ottaa esimerkiksi Kuolan alueen.
- Siellähän jätteet ovat helposti saatavissa takaisin, mutta kun yhteiskunnan taloudellinen pohja on romahtunut, niille ei pystytä tekemään mitään ja ne ovat kamala ympäristöongelma.

STT-IA
23.4.1999