Kehitysyhteistyö ensi vuosituhannella tähtää tuloksellisuuteen ja kumppanuuteen
OECD-maiden kehitysavun alamäki taittunut
Jyrkkä lasku teollisuusmaiden järjestön OECD:n jäsenten antamassa kehitysavussa on taittunut, ja apu on jälleen kääntynyt hienoiseen nousuun.
OECD:n kehitysapukomitean DAC:n jäsenmaat
antoivat alustavien tietojen mukaan kehitysapua
viime vuonna 51,5 miljardia dollaria, mikä oli 0,23
prosenttia maiden bruttokansantuotteesta.
Tämän
vuoden lukuja ei ole saatavilla, mutta DAC:ssa
arvioidaan, että kehitysapu pysyy suunnilleen
edellisvuoden tasolla.
Kehitysyhteistyö painottuu ensi vuosituhannella
yhä enemmän tehokkuuteen ja tulosten
saavuttamiseen köyhyyden vähentämisessä, arvioi
OECD:n kehitysyhteistyöosaston johtaja Richard
Carey.
Careyn mukaan tuloksellisuus
korostuu sen sijaan, että tuijotettaisiin
pelkästään avun määrää ja projektien
loppuunsaattamista.
YK:n kehitysavulle asettama tavoite on 0,7
prosenttia bruttokansantuotteesta, mutta tähän
tavoitteeseen yltävät edelleen vain Tanska, Norja,
Hollanti ja Ruotsi. Suomi on asettanut 0,7
prosenttia pitkän aikavälin tavoitteeksi - nyt
Suomi liikkuu 0,34 prosentin tuntumassa.
DAC:n jäsenmaiden kehitysapu romahti
1990-luvulla 0,33 prosentista kaikkien aikojen
alhaisimpaan lukemaan eli 0,22 prosenttiin
bkt:stä. Lasku johtui etenkin johtavien
teollisuusmaiden eli G7-maiden apusummien
kutistumisesta.
Kehitysmaa itse johtaa
Pariisiin joulukuussa kokoontuneet DAC:n,
Maailmanpankin ja YK:n kehitysohjelman
edustajat vannoivat kumppanuuteen perustuvan
kehitysyhteistyön nimiin: maa itse suunnittelee ja
johtaa omaa kehitystään, ja kansainvälisellä
avunantajayhteisöllä on tässä vain tukeva rooli.
Kymmenien erillisten projektien sijaan tähdätään
laajempiin kokonaisuuksiin, joihin eri rahoittajat
osallistuvat.
Richard Careyn mielestä entistä enemmän
huomiota on kiinnitettävä yhteistyömaiden
kapasiteetin vahvistamiseen, jotta maat
kykenevät ottamaan vastuun kehitysprosessista.
Päämääränä on edistää hyvää hallintoa, pyrkiä
ennaltaehkäisemään konflikteja ja auttaa
kehitysmaita sopeutumaan maailmantalouteen.
Myös Maailmanpankin pääjohtaja James D.
Wolfensohn peräänkuuluttaa kutistuneiden
apusummien entistä tehokkaampaa käyttämistä.
Avun antamista olisi hänen mukaansa
yhtenäistettävä niin, että hallintokulut jäisivät
pienemmiksi.
Wolfensohn vaatii International Herald Tribune
-lehdessä julkaistussa kannanotossaan
kehitysyhteistyön uudistamista, jotta köyhyyttä
vastaan voidaan taistella menestyksekkäämmin.
Nykyinen käytäntö sopii huonosti köyhien maiden
tarpeisiin, avun koordinointi on heikkoa ja kulut
ovat kovat, hän korosti.
Avunantajien ja kehitysmaissa toimivien
kansalaisjärjestöjen määrä on kasvanut viime
vuosikymmeninä voimakkaasti. Esimerkkinä
pääjohtaja mainitsi Tansanian, jossa 1990-luvun
alkupuolella oli yli 2 000 neljänkymmenen eri
avunantajan rahoittamaa projektia.
Tällainen apu
tuhlaa Wolfensohnin mukaan kehitysmaiden
muutenkin niukkoja hallinnollisia resursseja.
Uganda: Rahat yhteen koriin
- Kaikkien eri avunantajien pitäisi panna rahansa
yhteen "koriin", josta niitä käytettäisiin yhdessä
sovittujen tavoitteiden saavuttamiseksi, esitti
Emmanuel Tumusiime Mutebile Ugandan
valtiovarainministeriöstä.
Pohjoismainen raha ei tällöin välttämättä mene
pohjoismaiden projektin rahoittamiseen, vaan
projektiin, johon monet muutkin osallistuvat. Eikä
kehitysapuvaroilla rakennetun koulun pihalla liehu
avunantajamaan lippu, Mutebile tähdensi.
Nykyisin rahaa menee Mutebilen mukaan liikaa
byrokratiaan, mm. eri avunantajien laatimiin
raportteihin.
Myös Joyce Mapunto Tansanian
valtiovarainministeriöstä puhuu lukuisten eri
avunantajien, projektien ja raporttien
aiheuttamasta hämmennyksestä.
Mapunton
mukaan Tansanialla on oltava oma
kehitysstrategia sen sijaan, että kaikilla on oma
strategia Tansanian suhteen. Ja kaikkea
byrokratiaa tärkeämpää on hänen mukaansa se,
mitä tapahtuu kentällä.
Pariisin kokoukseen viime viikolla osallistunut Ugandan
edustaja oli optimistinen köyhyyden vähentämisen
suhteen, Tansanian edustaja pessimistisempi.
Mutebilen mukaan köyhimmiksi luokiteltavien
ihmisten määrä laski Ugandassa 56 prosentista 44
prosenttiin vuosina 1993-98.
Mapunto puolestaan totesi, että tavoite
köyhyyden puolittamisesta vuoteen 2015
mennessä on "liian kunnianhimoinen".
STT-IA
23.12.1999
Ulkomaat -sivulle
|