Hämähäkkinaaras valitsee parhaan rummuttajan
Susihämähäkkinaaraat valitsevat mieluiten pariutumiskumppanikseen aktiivisesti rummuttavan koiraan. Näiden on aikaisemmissa tutkimuksessa todettu säilyvän hengissä keskimäärin muita pidempään.
Tuoreessa väitöstutkimuksessaan filosofian
maisteri Silja Parri on selvittänyt
susihämähäkkinaaraiden parinvalinnassa
noudattamia merkkejä ja niistä jälkeläisille
koituvia hyötyjä.
Esimerkkilajina tutkimuksessa käytettiin
Hygrolycosa rubrofasciata -susihämähäkkejä,
joiden koiraat houkuttelevat naaraita hakkaamalla
takaruumistaan alustaa vasten. Rummutusääni on
niin voimakas, että sen voi kuulla ihmiskorvinkin.
Tutkimus osoitti, että naaraat suosivat erityisesti
koiraita, jotka tuottavat pitkiä yksittäisiä
rummutusjaksoja. Naaraat olivat jopa jossain
määrin valmiita odottamaan sopivan koiraan
osumista kohdalle.
Tästä koitui naaraalle etua, sillä aktiivisten
rummuttajien jälkeläiset selvisivät hengissä
pitempään kuin vähemmän aktiivisten koiraiden
jälkeläiset. Koiraan rummutusaktiivisuus heijasti
siis koiraan perinnöllistä laatua ja sen kykyä
tuottaa hyvin hengissä säilyviä jälkeläisiä.
Tutkimuksen johtopäätöksenä Parri toteaa, että
pienestäkin koiraiden välisestä vertailusta voi
koitua naaraille evoluutisesti merkittäviä tuloksia.
Hänen mukaansa on todennäköistä, että myös
muissa vastaavanlaisissa pariutumisjärjestelmissä
naaraat voivat parinvalinnallaan saavuttaa
epäsuoria hyötyjä.
Tuloksista hyötyä uhanalaisten lajien tutkimiselle
Väitöstutkimus kuuluu akatemiaprofessori Rauno
Alatalon johtamaan Evoluutioekologian
huippututkimusyksikköön Jyväskylän yliopiston
bio- ja ympäristötieteiden laitoksella. Tuloksista
uskotaan olevan hyötyä tutkittaessa uhanalaisten
lajien säilymisen todennäköisyyttä.
- Mikäli jonkin uhanalaisen lajin populaatio
halutaan säilyttää ja jäljellä on vain rajallinen
määrä yksilöitä, on tarkasteltava erikseen ovatko
kaikki yksilöt lajin säilymisen kannalta yhtä
arvokkaita vai voidaanko
lisääntymiskäyttäytymisen perusteella arvioida
yksilöiden säilymistodennäköisyyttä, Parri
kuvailee.
Filosofian maisteri Silja Parrin ekologian ja
ympäristönhoidon väitöskirja Female Choice for
male Drumming Charactetistics in the Wolf Spider
Hygrolycosa rubrofasciata tarkastettiin Jyväskylän
yliopiston matemaattis-luonnontieteellisessä
tiedekunnassa lauantaina. Vastaväittäjänä oli
professori Marlene Zuk Kalifornian yliopistosta.
STT-IA
24.9.1999
Ajassa -sivulle
|