Verkkouutiset

Sisältö
Index
Pikauutiset
Pääkirjoitus
Politiikka
Talous
Ulkomaat
Kotimaa
Kolumnit
Ajassa
Ajanviete
Päivän sää
TV-ohjelmat
Arkisto
-------------

Viikon äänestys







Hämähäkkinaaras valitsee parhaan rummuttajan



Susihämähäkkinaaraat valitsevat mieluiten pariutumiskumppanikseen aktiivisesti rummuttavan koiraan. Näiden on aikaisemmissa tutkimuksessa todettu säilyvän hengissä keskimäärin muita pidempään.


Tuoreessa väitöstutkimuksessaan filosofian maisteri Silja Parri on selvittänyt susihämähäkkinaaraiden parinvalinnassa noudattamia merkkejä ja niistä jälkeläisille koituvia hyötyjä.

Esimerkkilajina tutkimuksessa käytettiin Hygrolycosa rubrofasciata -susihämähäkkejä, joiden koiraat houkuttelevat naaraita hakkaamalla takaruumistaan alustaa vasten. Rummutusääni on niin voimakas, että sen voi kuulla ihmiskorvinkin.

Tutkimus osoitti, että naaraat suosivat erityisesti koiraita, jotka tuottavat pitkiä yksittäisiä rummutusjaksoja. Naaraat olivat jopa jossain määrin valmiita odottamaan sopivan koiraan osumista kohdalle.

Tästä koitui naaraalle etua, sillä aktiivisten rummuttajien jälkeläiset selvisivät hengissä pitempään kuin vähemmän aktiivisten koiraiden jälkeläiset. Koiraan rummutusaktiivisuus heijasti siis koiraan perinnöllistä laatua ja sen kykyä tuottaa hyvin hengissä säilyviä jälkeläisiä.

Tutkimuksen johtopäätöksenä Parri toteaa, että pienestäkin koiraiden välisestä vertailusta voi koitua naaraille evoluutisesti merkittäviä tuloksia.

Hänen mukaansa on todennäköistä, että myös muissa vastaavanlaisissa pariutumisjärjestelmissä naaraat voivat parinvalinnallaan saavuttaa epäsuoria hyötyjä.


Tuloksista hyötyä uhanalaisten lajien tutkimiselle

Väitöstutkimus kuuluu akatemiaprofessori Rauno Alatalon johtamaan Evoluutioekologian huippututkimusyksikköön Jyväskylän yliopiston bio- ja ympäristötieteiden laitoksella. Tuloksista uskotaan olevan hyötyä tutkittaessa uhanalaisten lajien säilymisen todennäköisyyttä.

- Mikäli jonkin uhanalaisen lajin populaatio halutaan säilyttää ja jäljellä on vain rajallinen määrä yksilöitä, on tarkasteltava erikseen ovatko kaikki yksilöt lajin säilymisen kannalta yhtä arvokkaita vai voidaanko lisääntymiskäyttäytymisen perusteella arvioida yksilöiden säilymistodennäköisyyttä, Parri kuvailee.

Filosofian maisteri Silja Parrin ekologian ja ympäristönhoidon väitöskirja Female Choice for male Drumming Charactetistics in the Wolf Spider Hygrolycosa rubrofasciata tarkastettiin Jyväskylän yliopiston matemaattis-luonnontieteellisessä tiedekunnassa lauantaina. Vastaväittäjänä oli professori Marlene Zuk Kalifornian yliopistosta.

STT-IA
24.9.1999


Ajassa -sivulle