Ihalainen: SAK ei neuvottele muutoksista lakko-oikeuteen

Ihalainen ei hyväksy myöskään ns. työttömyyseläkeputken sulkemista. Hän yrittäisi ennemmin laimentaa eläkeputken imua työelämän uudistuksilla. Ihalaisen mukaan SAK pitää tiukasti kiinni työtaisteluoikeudesta eikä suostu sen rajaamiseen lakiteitse.

- Me emme lähde neuvotteluihin, jossa hallitusohjelmaan kirjattaisiin mitään lakko-oikeuden rajoittamiseen viittaavaa. Päinvastoin, pidämme välttämättömänä, että siihen selkeästi kirjataan neuvottelu-, sopimus- ja työtaisteluoikeuden kunnioittaminen.

Kysymys on SAK:lle periaatteellinen: jo pieni myönnytys alentaisi kynnystä puuttua lakko-oikeuteen uudestaankin. Ihalainen arvostelee työnantajien ärhäkkyyttä nostaa lakko-oikeuden rajaaminen esille joka työtaistelutilanteessa, kuten nyt lennonjohtajalakossa.

- Näihin oikeuksiin puuttuminen näyttää olevan työnantajien pitkän linjan tavoite joustojen rinnalla.

Toimiva järjestelmä

TT:n johtaja Seppo Riski on ehdottanut työriitojen pattitilanteisiin puolueetonta sovintolautakuntaa, joka voisi tarvittaessa tehdä sitovan sovinnon.

Ihalainen epäilee mallin vain jäykistävän sovittelua. Hänen kokemuksensa mukaan keskusjärjestöjen epävirallinen mukanaolo omien liittojensa taustalla on paras tapa jouduttaa sovittelua.

- Joustava ja tapauskohtainen lähestymistapa on ilman muuta tehokkaampi tapa. Jo nythän on voitu asettaa lautakuntia, jos molemmat osapuolet ovat olleet siihen valmiita.

Ihalainen myöntää, että meneillään oleva lennonjohtajalakko on vaikea ja kiusallinen, eikä SAK lennonjohtajien tavoitteita tuekaan. Lakon on kuitenkin ratkettava normaalin sovittelun kautta.

Lennonjohtajien yhdistys on ns. villi järjestö, joten keskusjärjestöjen taustatukea ei ole tarjolla.

Työelämän ongelma

- Putken tukkiminenhan ei poista ikääntyneiden uloslyöntiä työelämästä eikä ratkaise ikääntyneiden työllistymistä. 55-59-vuotiaita työttömiä on nyt noin 56 000, joista eläkeputkessa on 48 000. Avoimet työmarkkinat eivät ole heille vaihtoehto; vain kolme sadasta tämän ikäryhmän työttömästä on palannut työelämään ilman tukitoimia.

- Kyse ei olekaan niinkään eläkeongelmasta, vaan työelämän ongelmasta: miksi ikääntyneitä ei pidetä tärkeinä työelämässä, miten työelämää ja johtamistapoja kehitettäisiin niin, että töissä jaksettaisiin pidempään.

- Työnantajallakin, ei vain yhteiskunnalla, tulisi olla joku vastuu ikääntyvän työvoiman pysymisestä työelämässä.

Osaamiseen panostettava

- Meillä tulee olemaan 10-15 vuoden ajan erittäin vakava ikääntyneiden työttömyys- ja työelämässä pysymisen ongelma. Mutta vuonna 2010, kun suuret ikäluokat lähtevät eläkkeelle ja nuorten työvoimatarjonta merkittävästi hiipuu, nykymeno loppuu. Jos me aiomme ylipäätään pärjätä, vahvuuksia ja osaamista on rakennettava myös ikääntyvän työvoiman varaan.

Ihalainen muistuttaa, että meillä on työelämässä 400 000 kansakoulupohjalta ponnistavaa 40-54-vuotiasta. Jo tässä ikäryhmässä piilee mittavat tarpeet parantaa ammatillista pätevyyttä ja osaamista.

Työnantajapuolellakin ollaan heräämässä ongelmaan. Yrityksissä on laadittu mm. ammattitutkintojärjestelmiä, joissa työntekijä pääsee näyttämään osaamisensa pohjakoulutuksestaan riippumatta.

Tukevampi irtisanomisturva

Ihalainen pitää myös osa-aikaeläkkeen ja osa-aikatyön yhdistelmää hyvänä ja pehmeänä mallina pitää ikääntyneet osittain kiinni työssä.

Työnantajan kustannusvastuuta työttömyyseläkkeestä olisi nostettava samalle tasolle kuin työkyvyttömyyseläkkeessä. Erityisesti isoille firmoille on nyt liian edullista turvautua eläkeputkeen.

Ihalainen toistaa SAK:n ehdotuksen päästää "laman varsinaiset uhrit", pitkään työelämässä olleet ja työkykyään menettäneet pitkäaikaistyöttömät määräaikaisella lailla eläkkeelle. Jos ehtona olisi yli 40 vuoden työura, heitä kertyisi noin 3 000-5 000. SAK esittänyt myös kolmikantaista työssä jaksamisen toimenpideohjelmaa.

Ay-liike kehittämään työelämää

- Olemme hyviä työsuhteen ulkoisten ehtojen ajajina: palkan, työajan, työhön liittyvän sosiaaliturvan. Mutta meidän pitäisi olla paremmin mukana työelämän muutoksissa, tavassa tehdä työtä ja järjestää sitä.

- Tätä areenaa ei saisi jättää yksin työnantajille, ettei käy niin, että luottamusmiehet ja ammattiliike pullahtavat järjestelmästä tavallaan ulos.

Ihalainen löytää tuttuja piirteitä tutkija Kimmo Kevätsalon tuoreesta väitöstutkimuksesta, jossa hän selvitteli työelämän uudistamista jarruttavia jäykkyyksiä.

Ihalainen viittaa sopimusrakenteisiin, jotka nyt koulutus- ja vakanssimääreillään jarruttavat siirtymistä tehtävästä toiseen.

- Jos me haluamme oikealla tavalla joustavoittaa suomalaista työelämää, niin rakenteita pitäisi ilman muuta madaltaa ja lähteä siitä, että työnarviointiin ja osaamiseen liittyvät perusteet ovat päällimmäisiä, ei muodollinen koulutus. Meillä on nyt yli 300 yleissitovaa työehtosopimusta.

Ihalaisen mukaan suunta on kuitenkin siihen, että eri henkilöstöryhmien työsuhteiden perusehdot yhtenäistyvät kohti runkosopimuksen kaltaisia joustavia sopimuksia.

Ihalaisen mukaan SAK:lla ei ole mitään syytä vastustaa kehitystä.
- Nimenomaan meidän jäsenistöllämmehän on tarve ylittää muodollisia tai koulutuksellisia rajoja.

STT-IA
27.2.1999