EVA:n uusjako -raportti kehottaa pohtimaan positiivisia aluepoliittisia kannustimia
EVA: Kasvua ei pidä rajoittaa eikä muuttoliikettä estää
Aluepolitiikka, joka rajoittaisi kasvukeskusten kasvua, ja pyrkii pitämään joka kolkan maasta asuttuna, näyttäytyy lähes hölmöläisten touhuna Elinkeinoelämän valtuuskunta EVA:n Suomen uusjako -raportin selvitysten valossa.Ihmiset muuttavat kasvukeskuksiin työn, toimeentulon ja uran perässä yksinkertaisesti olosuhteiden pakosta. Kasvukeskusten kasvun rajoittaminen, myös paisuvan pääkaupunkiseudun, merkitsisi sitä, että pysyviä työmahdollisuuksia syntyisi kaiken kaikkiaan vähemmän ja osa suomalaisesta osaamisesta siirtyisi ulkomaille.
Kasvavat kasvukeskukset puolestaan säteilevät hyvinvointia ympäristöönsä. Tuotannon ja väestön keskittyminen on yleismaailmallinen ilmiö, joka vauhdittaa tuotannon kasvua ja rakennemuutosta.
Jotta voitaisiin yltää kohtuulliseen tasapainoon, aluepoliittiset panostukset pitäisi EVA:n näkemyksen mukaan keskittää vähälukuisempiin kohteisiin, jotka sitten toimisivat koko alueen kasvun moottoreina. Raportti muistuttaa, ettei Oulukaan löytänyt sateenkaaren aarrettaan hetkessä.
Siihen on tarvittu pitkäjänteistä työtä 1950-luvun lopulta lähtien. Kasvu- ja osaamiskeskuksia voisi raportin mukaan olla 10-12. Kaikkiin 19 maakuntaan ei siis riittäisi voimia. Eikä yksin yliopiston perustaminen takaa vielä kasvukeskuksen syntyä, vaikka saattaa siihen johtaakin.
Maanpuolustuksellinen peruste ontuu
Koko maan kattavalle haja-asutukselle on vuosien saatossa esitetty mm. Keskustan taholta maatalousmaisemaan, metsätalouteen ja puolustustalouteen liittyviä perusteita. Maapuolustuksellinen peruste ei näytä enää nykyaikana yhtä painavalta kuin ennen, sillä puolustusvoimat on kriisiajan suunnittelussaan ottanut yhteiskunnan muutoksen huomioon.
Puolustusvoimien kanta onkin, ettei keskittymiskehitystä voida pelkästään maanpuolustuksellisista syistä pysäyttää eikä jokaista syrjäkylää pitää asuttuna vain puolustuksellisten näkökohtien vuoksi. Aluepolitiikan keppilinja näyttää siis vanhakantaiselta, mutta porkkanavaihtoehtoja olisi tarjolla.
EVA kehottaa tarkastelemaan ennakkoluulottomasti Norjan mallin mukaisia yksilöllisiä verohelpotuksia ja opintolainojen anteeksi antamista niille, jotka harkitsevat paluumuuttoa syrjäseudulle.
Ihmisten muuttamisen estämisen sijasta pitäisi rohkaista paluumuuttajia, jotka tuovat osaamista tullessaan. Muuttohalukkuutta löytyy, jos mielekästä työtä on mahdollista tehdä muualla kuin kiihkeissä, ruuhkaisissa kasvukeskuksissa.
EVA huomauttaa, että kuntien kautta kanavoidut valtionavut tai yrityksille maksettavat investointi- ja toimintatuet saattavat kyllä edistää tuotannollisen ja palveluinfrastruktuurin ylläpitämistä ja estää työpaikkojen vähenemistä, mutta ne eivät juurikaan vaikuta yksittäisten ihmisten työ- ja asuinpaikkavalintoihin.
Norjan henkilökohtaisen tuloveron alentamismalli houkuttaa nimenomaan sen vuoksi, että tämän ns. aluetuen saa yksittäinen osaaja, ihminen, joka on miettimässä paluumuuttoa esimerkiksi opintojensa päätyttyä.
Valtiovarainministeriön vastaus tällaiseen ajatteluun on ollut karu viittaus perustuslakiin ja sen tuomaan yhdenmukaisuusvaatimukseen. Verotuksen on oltava samanlaista asuinpaikasta riippumatta.
EVA:n raportti löytää kuitenkin poikkeuksia tästä periaatteesta. Kehitysalueiden verohuojennuslain perusteella tietyillä alueilla toimivilla yrityksillä on kirjanpidossaan mahdollisuus erityispoistoihin.
Alueellinen verotusmalli on myös toinen osa kotityön tukikokeilua. Tilapäiseen kodinhoitoon ja remonttiin yrityksille maksetut kustannukset saa Etelä-Suomessa tiettyyn rajaan saakka vähentää verotuksessa. Tätä "piikatuen" mallia voisi EVA:n mukaan soveltaa laajemminkin.
Pikkukunnista sosiaalitoimistoja
EVA:n uusjako-raportti sai tuoreeltaan kiitosta siitä, että se korostaa erityisen kaupunkipolitiikan tarvetta ja jatkaa keskustelua kuntarakenteesta.
Muuttotappioiden rasittaman pikkukunnan tyhjentyminen ruokkii tyhjentymistä. Niistä muodostuu pahimmillaan sosiaalitoimistoja, jotka jakavat velan turvin julkista rahaa ja palveluita haja-asutusalueiden vanhusväestölle.
Kuntarakenteen uudistamista puoltaa sekin, että 457 kunnasta 252 hakee harkinnanvaraista valtionosuutta. Tämä kertoo EVA:n mukaan paitsi kuntien vaikeuksista myös siitä, että kuntarakenne ei ole oikea.
MARGIT HARA
26.11.1999
