Halonen patistaa NATO-maita järjestämään rivinsä
Ulkoministeri Tarja Halonen (sd.) kehottaa NATOn jäsenmaita sopimaan sisäisen erimielisyytensä liiton suhteesta EU:n kriisinhallinta- ja rauhanturvakyvyn kehittämiseen. Hän arvostelee STT:n haastattelussa myös suurten EU-maiden yrityksiä sanella unionin ratkaisuja.Halosen mukaan NATO:n jäsenet ovat ilmeisesti päässeet lähemmäksi sopua. Hän toivoi kuitenkin linjausta NATO:lta ennen Helsingin EU-huippukokousta 10.-11. joulukuuta. NATO-maat käsittelevät asiaa puolustusministerikokouksessa 2.-3. joulukuuta.
Yhdysvallat sekä Kanada ovat huolissaan EU:n kriisinhallintasuunnitelmista. Maat pelkäävät, että eurooppalaiset maat luovat järjestelmää, jossa NATO jätetään toissijaiseksi toimijaksi.
Atlantin toisella puolella halutaan, että NATO päättää ensin itse, mihin operaatioihin se lähtee. Yhdysvallat ja Kanada epäilevät EU:n kehittävän mallia, jossa eurooppalaiset päättävät toimistaan ensin ja vasta sen jälkeen kysyvät NATO:n mahdollista kiinnostusta.
- Suomi on puheenjohtajamaana todennut toistuvasti, että me emme halua salakuljettaa mitään mahdollisesti auki olevaa kysymystä NATO:sta EU:n puolelle, Halonen sanoi torstaina.
- Pidämme erittäin tärkeänä sitä, että NATO-mailla on selkeä yksimielisyys siitä, miten NATO:n päätöslauselmia on tulkittava.
Halonen on keskustellut asiasta amerikkalaisen kollegansa Madeleine Albrightin kanssa, viimeksi ETYJ:n huippukokouksessa Istanbulissa.
NATO:n apu on tarpeen
Ristiriitaa on NATO:n sisällä "atlantistien" ja Euroopan puolustuksen itsenäisyyttä painottavien eurooppalaisten jäsenmaiden välillä. Edellisiä ovat esimerkiksi Tanska ja Hollanti, kun taas Ranska ja Italia puhuvat mielellään korkealentoisesti itsenäisestä eurooppalaisesta puolustuksesta.
Kolmas ryhmä EU:ssa ovat Suomen kaltaiset sotilaallisesti liittoutumattomat maat, jotka vartioivat, ettei EU:lle valmisteltava kriisinhallintatoiminta leviä yhteisen puolustuksen puolelle.
Useasti todettu tosiasia on kuitenkin, etteivät EU-maiden omat voimat riitä kriisinhallinnassa pitkälle. Suuremmissa operaatioissa EU:n on turvauduttava NATO:n ja Yhdysvaltain apuun ja voimavaroihin, Halonen muistutti.
EU:n suuret yrittävät sanella
EU:n kriisinhallintamallia on vatvottu kesästä lähtien, koko Suomen puheenjohtajakauden ajan, koska Helsingissä pitäisi tehdä jo alustavia päätöksiä.
Työ ei ole ollut helppoa. Halonen on vähintään sanottuna lievästi suivaantunut EU:n suurten jäsenmaiden yrityksiin sanella unionin yhteisiä päätöksiä.
- Uskoni rehtiin yhteistoimintaan on ollut koetuksella viime aikoina. Suurten EU-valtojen pyrkimys aika itsevaltaisesti sanella asioita ei ole ollut omiaan vahvistamaan muiden maiden kiinnostusta, Halonen sanoi.
Ulko- ja puolustusministereiden yhteisessä kokouksessa 15. marraskuuta useammankin suuren maan ministeri julisti EU:n nyt päättäneen yhtä sun toista tulevien EU-joukkojen koosta ja toimintakyvystä.
- Puheenjohtaja on aina silloin tällöin joutunut painottamaan, että pitää sopia yhdessä ja pitää sopimukset, Halonen moitiskeli.
Puheenjohtaja on joutunut taiteilemaan keskellä, sovittamassa yhteen 15:n jäsenmaan näkemykset.
Tahto tärkeämpi kuin järjestelmä
Halonen ei halua vielä ennustaa, minä vuonna EU saa järjestelmänsä siihen kuntoon, että se todella pystyy hoitamaan itse Petersbergin eli rauhanturva- ja kriisinhallintatehtäviä.
Väliaikaisista rakenteista tehdään päätöksiä jo Helsingissä, mutta lopullisiin malleihin saatetaan vaatia EU:n perussopimuksen muutoksia, mikä on työlästä ja aikaa viepää. Ratkaisevaa on kuitenkin poliittinen tahto, ei niinkään se millaisia komiteoita ja sopimuksia tehdään.
- Kiinnostus organisaatioiden luomiseen on suurta, mutta keskeinen kysymys on, onko meillä kykyä ja halua tehdä yhteisen ulkopolitiikan päätöksiä, Halonen korosti.
Järjestelmän luominen on ulkoministerien tehtävä. Puolustusministerit käsittelevät toimintakykyä ja ovat ehkä vaikeammassa asemassa. Kansallisella tasolla väännetään joka maassa kättä valtiovarainministerin kanssa puolustusmenoista.
Halosen mukaan kysymys ei ole niinkään puolustusmenojen lisäämisestä - eurooppalaisten maiden pitäisi vain saada rahoistaan ja vaivannäöstään enemmän tuloksia, mikä vaatii uudelleenjärjestelyjä ja voimavarojen suuntaamista uudelleen.
Siviilikriisinhallinta tärkeää
Halonen muistaa korostaa myös, että kriisinhallinta ei ole vain sotilaallista toimintaa.
Hän toivoo, että Helsingin kokouksessa painotetaan tätä puolta, sillä Kosovon ja Bosnian kokemukset osoittavat, että tarve on huutava. Silti siviilipuolella olisi mahdollista tehdä paljon suhteellisen vähällä rahalla.
Kosovon yhteiskunnan jälleenrakentaminen ei ole päässyt vauhtiin, koska siviiliyhteiskunta, kuten poliisi ja tuomioistuinjärjestelmä ei toimi. EU:n pitäisi tällä alalla kehittää yhteistyötään, sillä nykyisin ei koordinaatio toimi eikä oikea käsi aina tiedä mitä vasen tekee.
STT-MH
26.11.1999
