Kiitospäivä amerikkalaisten rakkain perhejuhla
Lähes jokaisessa amerikkalaisessa perhe-elämää sivuavassa elokuvassa tai tv-sarjassa on kohtaus, jossa perhe tai suku istuu perinteisen kiitospäiväaterianääressä.
Kiitospäivän kalkkuna-ateria on amerikkalaisille suurempi perhejuhla kuin joulu, sillä juuri kiitospäivän aikaan perheet kerääntyvät yhteen matkojenkin takaa.
Tilastojen mukaan 87 prosenttia amerikkalaista viettää kiitospäivää yhdessä
sukulaistensa kanssa, joten juhlan perinteisiin kuuluvatkin kalkkunan
lisäksi myös
vuoden pahimmat liikenneruuhkat ja täyteen tungetut lentokoneet.
Kiitospäivää vietetään aina marraskuun viimeisenä torstaina ja lähes
kaikilla on
ainakin neljän päivän pituinen vapaa. Aikaa perheiden luokse matkustamiseen
onkin enemmän kuin jouluna, sillä joulunvietto supistuu Yhdysvalloissa
usein yhteen
ainoaan päivään, joulupäivään.
Ensimmäisten maahanmuuttajien muistoksi
Kiitospäivä on amerikkalaisten ikioma perinne; sen pohjana on ensimmäisten
Yhdysvaltain mantereelle saapuneiden siirtolaisten tarina.
Lapsille koulussa opetetun tarinan mukaan ensimmäiset Amerikan
maahanmuuttajat, tai kuten kouluissa opetetaan, pyhiinvaeltajat, olivat
uskonnonvapautta etsimään lähteneitä englantilaisia puritaaneja.
Itärannikolle
1600-luvun alkupuolella saapuneet siirtolaiset kärsivät kuitenkin nälkää,
sillä
sadot epäonnistuivat eikä metsästyskään luontunut.
Tarinan mukaan ystävälliset alkuasukkaat, intiaanit, tulivat apuun ja
auttoivat
uuteen maahan saapuneet tulokkaat elämän alkuun. Tarinan mukaan erityisesti
Squanto-niminen intiaani oli suureksi avuksi. Hän opetti siirtolaisille
maanviljelyn
salat ja näytti metsissä vaeltavat villikalkkunat.
Ensimmäisen onnistuneen sadon kunniaksi pidettyä sadonkorjuujuhlaa pidetään
kiitospäiväperinteen alkuna ja perimätieto väittää, että juhlaa vietettiin
sulassa
sovussa ystävällisten intiaanien kanssa.
Tutkijat eivät allekirjoita
Kiitospäivä pohjautuu siis vuonna 1621 pidettyyn juhlaan, mutta
historiantutkijoiden mukaan perinteisessä tarinassa on mukana paljon
silkkaa
kaunistelua.
Ensimmäisen kiitospäiväaterian uskotaan olleen aivan tavallinen
sadonkorjuujuhla
eivätkä tutkijat välttämättä hyväksy väitettä alkuasukkaiden ja
maahanmuuttajien sydämellisestä yhteisjuhlasta, sillä veriset vihollisuudet
alkoivat melko pian maahanmuuttajien saapumisen jälkeen.
Kalkkunaan perustuva ruokalistakin on huomattavasti myöhempää perua.
Pyhiinvaeltajien tarinaa ryhdyttiin Yhdysvalloissa muistelemaan vasta
parisataa
vuotta heidän saapumisensa jälkeen, kun siirtolaisten vanhoja
käsikirjoituksia
löydettiin. Juhlaa ryhdyttiin viettämään hajanaisesti ympäri Yhdysvaltoja
1860-luvulla, ja kiitospäivä yleistyi vasta 1900-luvun alkupuolella.
Vasta tuolloin ruokapöytään alkoivat ilmestyä nyt perinteenä olevat
kalkkunat,
perunamuusit ja karpalokastikkeet.
Ensimmäisen kiitospäivän tarinalla on kuitenkin vankka jalansija kouluissa,
sillä
kertomuksen avulla opetetaan lapsille Yhdysvaltojen syntyhistoriaa. Samalla
legendan avulla korostetaan sitä, kuinka kaikkia ihmisiä pitää kohdella
tasa-arvoisesti erilaisesta alkuperästä huolimatta.
Ruokaa ja jalkapalloa
Kiitospäivä on ainoita suuria amerikkalaisia juhlapäiviä, joihin ei liity
ylenpalttista
kaupallisuutta tai lahjojen jakoa. Yhteen kokoontuneet perheet keskittyvät
yhdessäoloon ja ylensyömiseen.
Perinteisiin kuuluu myös jalkapallon katsominen televisiosta ja elokuvissa
käynti.
Kauppiaat ottavat kuitenkin täyden hyödyn irti pitkistä juhlavapaista.
Kiitospäivän viikonloppuna alkavat koko joulunajan mahtavimmat
alennusmyynnit,
sillä viikonvaihteessa lähes jokaisella on aikaa tavarataloissa
juoksenteluun.
Yhdysvaltain jouluhumu pääseekin nykyisin täyteen vauhtiin viimeistään
kiitospäivänä.
STT-VT
26.11.1999
Ulkomaat -sivulle
|