Kiitospäivä amerikkalaisten rakkain perhejuhla
Lähes jokaisessa amerikkalaisessa perhe-elämää sivuavassa elokuvassa tai tv-sarjassa on kohtaus, jossa perhe tai suku istuu perinteisen kiitospäiväaterianääressä.Kiitospäivän kalkkuna-ateria on amerikkalaisille suurempi perhejuhla kuin joulu, sillä juuri kiitospäivän aikaan perheet kerääntyvät yhteen matkojenkin takaa.
Tilastojen mukaan 87 prosenttia amerikkalaista viettää kiitospäivää yhdessä sukulaistensa kanssa, joten juhlan perinteisiin kuuluvatkin kalkkunan lisäksi myös vuoden pahimmat liikenneruuhkat ja täyteen tungetut lentokoneet.
Kiitospäivää vietetään aina marraskuun viimeisenä torstaina ja lähes kaikilla on ainakin neljän päivän pituinen vapaa. Aikaa perheiden luokse matkustamiseen onkin enemmän kuin jouluna, sillä joulunvietto supistuu Yhdysvalloissa usein yhteen ainoaan päivään, joulupäivään.
Ensimmäisten maahanmuuttajien muistoksi
Kiitospäivä on amerikkalaisten ikioma perinne; sen pohjana on ensimmäisten Yhdysvaltain mantereelle saapuneiden siirtolaisten tarina.
Lapsille koulussa opetetun tarinan mukaan ensimmäiset Amerikan maahanmuuttajat, tai kuten kouluissa opetetaan, pyhiinvaeltajat, olivat uskonnonvapautta etsimään lähteneitä englantilaisia puritaaneja.
Itärannikolle 1600-luvun alkupuolella saapuneet siirtolaiset kärsivät kuitenkin nälkää, sillä sadot epäonnistuivat eikä metsästyskään luontunut.
Tarinan mukaan ystävälliset alkuasukkaat, intiaanit, tulivat apuun ja auttoivat uuteen maahan saapuneet tulokkaat elämän alkuun. Tarinan mukaan erityisesti Squanto-niminen intiaani oli suureksi avuksi. Hän opetti siirtolaisille maanviljelyn salat ja näytti metsissä vaeltavat villikalkkunat.
Ensimmäisen onnistuneen sadon kunniaksi pidettyä sadonkorjuujuhlaa pidetään kiitospäiväperinteen alkuna ja perimätieto väittää, että juhlaa vietettiin sulassa sovussa ystävällisten intiaanien kanssa.
Tutkijat eivät allekirjoita
Kiitospäivä pohjautuu siis vuonna 1621 pidettyyn juhlaan, mutta historiantutkijoiden mukaan perinteisessä tarinassa on mukana paljon silkkaa kaunistelua.
Ensimmäisen kiitospäiväaterian uskotaan olleen aivan tavallinen sadonkorjuujuhla eivätkä tutkijat välttämättä hyväksy väitettä alkuasukkaiden ja maahanmuuttajien sydämellisestä yhteisjuhlasta, sillä veriset vihollisuudet alkoivat melko pian maahanmuuttajien saapumisen jälkeen.
Kalkkunaan perustuva ruokalistakin on huomattavasti myöhempää perua. Pyhiinvaeltajien tarinaa ryhdyttiin Yhdysvalloissa muistelemaan vasta parisataa vuotta heidän saapumisensa jälkeen, kun siirtolaisten vanhoja käsikirjoituksia löydettiin. Juhlaa ryhdyttiin viettämään hajanaisesti ympäri Yhdysvaltoja 1860-luvulla, ja kiitospäivä yleistyi vasta 1900-luvun alkupuolella.
Vasta tuolloin ruokapöytään alkoivat ilmestyä nyt perinteenä olevat kalkkunat, perunamuusit ja karpalokastikkeet.
Ensimmäisen kiitospäivän tarinalla on kuitenkin vankka jalansija kouluissa, sillä kertomuksen avulla opetetaan lapsille Yhdysvaltojen syntyhistoriaa. Samalla legendan avulla korostetaan sitä, kuinka kaikkia ihmisiä pitää kohdella tasa-arvoisesti erilaisesta alkuperästä huolimatta.
Ruokaa ja jalkapalloa
Kiitospäivä on ainoita suuria amerikkalaisia juhlapäiviä, joihin ei liity ylenpalttista kaupallisuutta tai lahjojen jakoa. Yhteen kokoontuneet perheet keskittyvät yhdessäoloon ja ylensyömiseen.
Perinteisiin kuuluu myös jalkapallon katsominen televisiosta ja elokuvissa käynti. Kauppiaat ottavat kuitenkin täyden hyödyn irti pitkistä juhlavapaista.
Kiitospäivän viikonloppuna alkavat koko joulunajan mahtavimmat alennusmyynnit, sillä viikonvaihteessa lähes jokaisella on aikaa tavarataloissa juoksenteluun. Yhdysvaltain jouluhumu pääseekin nykyisin täyteen vauhtiin viimeistään kiitospäivänä.
STT-VT
26.11.1999
