Terveyserot eivät ole luonnonlaki
Suomessa on tutkittu ahkerasti väestöryhmien välisiä terveyseroja. Näihin tutkimushankkeisiin on jaettu auliisti myös rahaa. Tästä huolimatta terveyserot ovat kasvaneet jopa jyrkemmiksi kuin monissa muissa Länsi-Euroopan maissa.Tutkimustietoa terveyseroista tuotiin päättäjille eduskunnan sosiaali- ja terveysvaliokunnan, Kansanterveyslaitoksen, Stakesin ja Helsingin yliopiston yhteisessä seminaarissa torstaina.
Koulutustaso vaikuttaa vahvasti terveyseroihin, mutta jo peruskoulussa erityisopetuksen niukoista voimavaroista jaetaan tutkimuksen mukaan eniten ylempien sosiaaliryhmien lapsille.
Palveluja saavat yleensä ne, jotka osaavat niitä äänekkäimmin vaatia, uskoo toiminnanjohtaja Harri Vertio Terveyden edistämisen keskuksesta.
Tuki- ja erityisopetuksen selkeä väheneminen kouluissa lisää entisestään terveyden eriarvoisuutta lähitulevaisuudessa, ennustaa Vertio. Hän pitää tärkeänä, että eriarvoisuutta vähennettäisiin jo ennen kuin ollaan psykiatristen palvelujen tarpeessa.
Terveyserot eivät ole luonnonlaki
Vaikka tutkimustieto ei näytä menevän perille käytännön päätöksenteon tasolle, terveyserot eivät kuitenkaan ole mikään luonnonlaki, katsoo ylilääkäri Seppo Koskinen Kansanterveyslaitokselta.
- Kun puhutaan terveyserojen tasoittamisesta saa usein vastaansa väitteitä, että erot ovat jotenkin väistämättömiä. Kyse ei kuitenkaan ole taistelusta tuulimyllyjä vastaan, sillä monissa maissa erot ovat paljon pienempiä kuin meillä, sanoo Koskinen.
Koskinen on yhdessä tutkimuspäällikkö Juha Teperin kanssa toimittanut torstaina julkistetun kirjan väestöryhmien välisten terveyserojen supistamisesta.
Kirjassa esitellään tähänastista tutkimustietoa terveyserojen syistä sekä hahmotellaan keinoja niiden pienentämiseksi mm. koulutuksen, työelämän, terveyspalvelujen ja asuinympäristön alueilla.
STT-MH
26.11.1999
