Henkilöstölisäys maksaisi jopa sata miljoonaa
Kouluterveydenhuollon tila viranomaisten huolena
Kouluterveydenhuoltoa koskevat ohjeet pitäisi opetusneuvos Anna-Ester Liimatainen-Lambergin mukaan uusia. Hänen mukaansa terveydenhuollon päätösten siirtäminen paikalliselle tasolle ei ole kaikin osin onnistunut.- Juuri kasvavien lasten ja nuorten terveydenhuollossa on taantumuksen merkkejä, Opetushallituksessa työskentelevä Liimatainen-Lamberg murehti tiistaina Helsingissä keskustan perheasiain työryhmän järjestämässä kouluterveydenhuollon seminaarissa.
Kuntaliiton sosiaali- ja terveystoimen päällikön Tuula Taskulan mukaan alan henkilöstövajeen paikkaaminen vaatisi koko maassa 70-100 miljoonan markan lisäpanostuksen vuodessa. Hän epäili, ettei ainakaan menojen jäädyttämiseen sitoutuneelta hallitukselta löydy kaivattua lisärahaa.
Liimatainen-Lamberg huomautti kuitenkin omassa puheenvuorossaan, että kyse on ennen muuta valinnoista. Rahaa terveydenhuoltoon käytetään nykyään monin kerroin enemmän kuin esimerkiksi aikoinaan kansanterveyslain tullessa voimaan. Tehokkuuden tavoittelussa rahat saattavat kuitenkin päätyä mieluummin sairaanhoitoon kuin "terveiden lasten" hoivaamiseen.
Ajatuksena on myös panostaa riskiryhmiin.
- Mistä tiedetään riskiryhmät, ellei ole säännöllisiä terveystarkastuksia, hämmästelee opetusneuvos.
Sairaudet jäävät havaitsematta
Lääketieteen tohtori Outi Hollo Turun yliopistosta esitteli seminaarissa viime kesänä tarkastetun väitöstutkimuksensa tuloksia, jonka mukaan yllättävä määrä koululaisten sairauksia jää jo havaitsematta.
Hän löysi tarkastamiltaan oppilailta esimerkiksi pahasti reikiintyneitä hampaita, häiritsevää likinäköisyyttä, kivestyrän, cp-vamman ja puhetta vaikeuttavia kireitä kielijänteitä, jotka voitiin korjata vain leikkauksella.
Liimatainen-Lambergin mukaan paikalliset päättäjät eivät tilannetta hahmota.
- Suurta asiantuntemattomuutta ja piittaamattomuutta kouluterveydenhuoltopalvelujen järjestämisessä kuvastaa se, että palvelut vedetään pois oppilaitoksista ja ne keskitetään johonkin muuhun paikkaan oletuksella, että oppilaat oma-aloitteisesti lähtisivät vastaanotolle, hän moitti.
Näissä tilanteissa myös yhteistyö opettajan kanssa heikkenee, ja terveyskasvatus voi jäädä puuttumaan myös vanhempaintilaisuuksista.
Hollo kertoi esimerkiksi eräänkin pohjoissuomalaisen kunnan koululaisten pääsevän terveydenhoitajan tarkastukseen vain joka toinen vuosi ja koululääkärille ainoastaan erityisestä syystä.
Avohoidon johtajaylilääkäri Matti Pietikäinen Kuopiosta kertoi itse selvitelleensä vuosikymmenen alussa joitakin vastaavia tapauksia ja havainneensa, että kouluista siirretyt terveydenhoitajat olivat päätyneet vain kirjoittamaan sairaslomatodistuksia flunssaisille aikuisille.
STT-MH
29.10.1999
