Hirmumyrskyjen jälkipyykki: Pohjois-Carolina kärsii vakavista ympäristöongelmista
Yhdysvaltain itärannikolla sijaitseva Pohjois-Carolinan osavaltio koettaa toipua kolmen alueelle iskeneen hirmumyrskyn sarjasta.Loppukesän aikana alueella riehuneet hurrikaanit aiheuttivat osavaltion historian pahimmat tulvat ja pelkästään maataloudelle aiheutuneet vahingot nousevat miljardeihin dollareihin.
Haasteena ei ole kuitenkaan vain tuhoutuneiden teiden ja kymmenien tuhansien talojen jälleenrakentaminen; osavaltio joutuu kamppailemaan nyt myös tulvien aiheuttamien mittavien ympäristöhaittojen kanssa.
Vauhdilla lisääntynyt siankasvatus on pääsyynä vaikeuksiin. Osavaltioon on rakennettu tuhansia valtavia jätealtaita, joihin sikaloista kertynyt liete, pääasiassa eläinten uloste ja virtsa, siirretään.
Hirmumyrskyjä seuranneet massiiviset rankkasateet aiheuttivat sen, että monet jätealtaista tulvivat yli äyräidensä ja valuttivat sisältönsä ympäristöön. Satoja miljoonia litroja ulostepitoista jätettä on levinnyt tulvaveden seassa laajoille alueille.
Vedet saastuvat vauhdilla
Monet Pohjois-Carolinan rannikkoalueen joet ovat nyt erittäin pahasti saastuneita. Satoja kaivoja on myös jouduttu sulkemaan, sillä vesinäytteiden mukaan vaarallisia bakteereita on päässyt myös kaivoveteen. Yli äyräidensä tulvineet jätevesipuhdistamotkaan eivät toimi vielä kunnolla.
Avoaltaiden rakentamisesta ei ole olemassa kovinkaan tarkkoja säännöksiä ja lietealtaiden sijoittaminen matalille, tulvavaarassa oleville alueille on edelleen sallittua.
Tulvavesien mukana rannikkovesiin valuu myös runsaasti muuta ongelmajätettä, kuten erilaisia kemikaaleja, polttoainetta ja lannoitteita. Vesissä kelluu tuhansia kuolleita sikoja ja kanoja.
Koko sotku valuu jokivesien mukana Atlantin rannikolle ja ympäristötutkijat varoittavat ilkeistä seurauksista.
Ankeimpien ennusteiden mukaan jätteiden aiheuttama happikato saattaa tuhota kala- ja rapukantoja laajoilta rannikkoalueita osavaltion edustalta, ja mereen valuvat myrkyt voivat tappaa kaiken elämän merenpohjassa jokisuistojen läheisyydestä.
Ympäristönsuojeluun ei ole kiinnitetty huomiota
Sikaloita on perustettu alueelle ennätysvauhtia, sillä perinteinen tupakanviljely on ollut vaikeuksissa.
Muutamassa vuodessa Pohjois-Carolinan sikakanta on kasvanut 2,5 miljoonasta 10 miljoonaan. Alueella on 2 400 jättisikalaa ja osavaltio on noussut Yhdysvaltain toiseksi suurimmaksi siankasvatusalueeksi.
Päättäjät eivät ole pysyneet nopean kehityksen vauhdissa, eikä kukaan ole miettinyt hillittömästä kasvusta mahdollisesti aiheutuvia ympäristöhaittoja.
Sikaloiden jätteensäilytyksestä on kylläkin kiistelty jo parin vuoden ajan. Hajuhaitoista on valitettu toistuvasti, ja vuonna 1996 hurrikaani Franin aiheuttamat tulvat nostivat esiin kysymyksen siitä, pitäisikö suursikaloiden rakentaminen alaville alueille kieltää kokonaan.
Uudistukset ovat edenneet nihkeästi ja vasta nyt on herätty vaatimaan, että karjankasvatus pitäisi siirtää pois rannikon läheisyydestä.
Jotkut päättäjät ovat jo ehdottaneet, että alaville alueille farminsa rakentaneet jätettäisiin ilman tulvakorvauksia. Näin saataisiin maatalousyrittäjät häädettyä turvallisemmille alueille.
Kukaan ei osaa vielä arvioida ympäristöhaittojen laajuutta, mutta tulvan jälkien siivoamiseen uskotaan menevän mahdollisesti vuosia.
STT-IA
29.10.1999
