EU muovaa yhteistä politiikkaa aseidenriisunnan alalla

Näin arvioi Suomen aseidenriisuntasuurlähettiläs Markku Reimaa kuluneen syksyn työtä YK:n yleiskokouksen ensimmäisessä komiteassa New Yorkissa. Näin kävi varsinkin ensi kertaa käsittelyyn tulleissa aseidenriisuntakysymyksissä.

Reimaa pitää tätä merkittävänä, sillä aseidenriisunnassa on aina kyse myös kansallisesta turvallisuudesta. Hän muistuttaa, että odotuksiakin on viritetty yhteisesti EU:ssa uudella tavalla toukokuussa voimaan tulleen EU:n Amsterdamin sopimuksen pohjalta erityisesti, mitä yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan kehittämiseen tulee.

EU otti yhteisen kannan 43:ssa yhteensä 51:stä päätöslauselmasta. Ainoastaan ydinaseriisuntaan liittyvät kysymykset jakoivat EU:n.

Äänestettäessä Yhdysvaltain ja Venäjän välisestä ohjustentorjuntasopimusta koskevasta päätöslauselmasta 13 EU-maata 15:stä omaksui yhteisen pidättyvän kannan Suomen ehdotuksen mukaisesti.

Pienaseiden ja muiden helposti kuljetettavien aseiden hallitsemattoman leviämisen estämiseksi YK:ssa suunnitellaan konferenssia, joka käsittelee mm. laitonta asekauppaa.
- EU on mukana valmisteluissa hyvin yhtenäisenä, Reimaa sanoo.

Konferenssi pidetään vuonna 2001 ja ensimmäinen valmistelukokous helmi-maaliskuun vaihteessa ensi vuonna New Yorkissa.

Koko EU pidättäytyi äänestyksestä aseidenriisuntaa ja kansainvälistä turvallisuutta käsittelevässä komiteassa, kun käsiteltävänä oli Iranin esittämä ohjusteknologian saantiin liittyvä päätöslauselma.

EU totesi äänestysselityksessään, että ohjuskysymys on ajankohtainen ja että sitä on syytä käsitellä myös ensi vuonna. Päätöslauselma hyväksyttiin sitoutumattomien maiden äänillä.

Sen taustalla on ajatus, ettei ohjusteknologian kehittämisessä jäljessä olevilta mailta pitäisi estää ohjusteknologian saantia. Mikäli niille ei anneta tasaveroisia mahdollisuuksia, niin myös teknologian kehittäminen tulisi kieltää.

ABM-kiista heijastui YK:hon

Yhdysvaltain ja Venäjän näkemyserot vuonna 1972 solmitun ohjustentorjuntasopimuksen eli ABM-sopimuksen muuttamisesta ulottuivat myös YK:n yleiskokouksen ensimmäiseen komiteaan. Koskaan aikaisemmin siellä ei ole hyväksytty päätöslauselmia kahdenvälisistä asioista ilman toisen suostumusta.

Venäjä, Kiina ja Valko-Venäjä tekivät syksyllä päätöslauselmaehdotuksen, jonka kärki kohdistui Yhdysvalloissa vireillä olevaan sopimuksen modernisointiin. Päätöslauselman tekijät korostavat ABM-sopimuksen sisällön ja hengen säilyttämisen merkitystä sellaisenaan.

Yhdysvallat oli jo aiemmin esittänyt Venäjälle, että se haluaisi uudenaikaistaa ABM-sopimusta. Yhdysvallat haluaisi sijoittaa sopimuksen salliman yhden ohjuspuolustusjärjestelmän uudella tavalla ja rakentaa toisen terroristien tai joidenkin uusien ohjusmaiden mahdollisten hyökkäysten varalle.

Yhdysvallat vetosi toistuvasti sekä Venäjään että muihin, jotta tämä päätöslauselma ei tulisi YK:ssa esille. EU esitti, että amerikkalaiset ja venäläiset voisivat sopia asiasta niin, että päätöslauselma voitaisiin hyväksyä yhteisymmärryksessä ilman äänestystä.

- Kun niin ei kuitenkaan tapahtunut, Suomi esitti, että EU ei ottaisi tähän kiistakysymykseen kantaa vaan pidättäytyisi äänestyksestä. Lisäksi oli tarkoituksena antaa äänestysselitys, jossa ABM-sopimuksen todetaan muodostavan ydinaseriisunnan ja strategisen tasapainon perustan.

Irlanti kuitenkin arvioi, että se voi puoltaa päätöslauselmaa sen jälkeen, kun siihen oli tehty sen toivomia muutoksia. Nämä eivät riittäneet Ranskalle, ja kun Ranskan muutosehdotuksista äänestettiin, niitä kannatti vain 22 valtiota.

Vastaan äänesti Yhdysvallat ja äänestyksestä pidättäytyi 95 maata, joukossa 13 EU-maata.
- Kuten nämä numerot osoittavat, olimme hyvin lähellä sitä, että kaikki 15 olisivat pidättäytyneet, Reimaa huoahtaa.

Kiinalla uusia vaatimuksia

EU:n yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan muotoutuminen näkyy myös Geneven aseidenriisuntakonferenssissa.
- EU:n puheenjohtajamaa käytti syyskuussa ensimmäistä kertaa yhteisen puheenvuoron ydinaseisiin tarvittavan materiaalin valmistamisen kieltämisestä, Reimaa kertoo haastattelussa.

Tuosta ydinasemateriaalin tuotantokiellosta sopiminen otettiin tavoitteeksi ydinsulkusopimuksen tarkistuskonferenssissa vuonna 1995. Toiseksi tavoitteeksi otettiin täydellinen ydinkoekielto, josta Genevessä sovittiinkin vuonna 1996.

Se tulee kuitenkin voimaan vasta, kun kaikki 44 ydinreaktorin omaavaa maata ovat sen ratifioineet eli hyväksyneet lopullisesti. Sitä ei ole tehty mm. Yhdysvalloissa, Venäjällä eikä Kiinassa.

Geneven aseidenriisuntakonferenssi perusti elokuussa 1998 työryhmän neuvottelemaan ydinaseisiin tarvittavan materiaalin tuotannon kieltämisestä. Tänä vuonna tuota päätöstä ei kuitenkaan saatu uudistettua.

Tuotantokieltoneuvotteluille saatiin vuonna 1998 myös Intian, Pakistanin ja Israelin tuki. Nuo maat ovat Kuuban ohella ainoat, jotka eivät ole mukana vuonna 1970 voimaan tulleessa ydinsulkusopimuksessa.

- Kun ydinasemateriaalin tuotantokiellosta keskusteltiin tänä vuonna, niin Kiina esitti neuvottelujen aloittamista osana "tasapainoista ja kokonaisvaltaista" aseidenriisunnan työohjelmaa. Kiina halusi käynnistää lisäneuvottelut siitä, mistä muusta Genevessä neuvoteltaisiin, Reimaa kertoo.

Reimaa pohtii, ovatko ydinasemateriaalin tuotantokieltoneuvottelut menettäneet ajankohtaisuutensa Kiinan osalta vai ovatko Kiinan painopistealueet nyt muualla, esimerkiksi avaruuden varustamisen ehkäisemisessä.

Reimaa arvioi myös ABM-keskustelun heijastuvan Geneven työhön, samoin sen, ettei ydinsulkusopimus ole estänyt Intiaa ja Pakistania valmistamasta ydinasetta.

Ydinsulkusopimuksen seuraava tarkistuskonferenssi pidetään huhti-toukokuussa. Viisi vuotta sitten sovittiin, että se on voimassa määräämättömän ajan ja että sen toteuttamisen seurantaa vahvistetaan. Ydinsulkusopimukseen sisältyy mm. ydinasevaltojen velvoite ryhtyä täydelliseen ydinaseriisuntaan.

- Tuosta seurantaprosessista väitellään varmasti: oliko se vuosien 1995-2000 toimintaohjelma vai onko se arvioiden tekemistä sopimuksen pykälien toteutumisesta?

STT-MH
3.12.1999

Ulkomaat -sivulle