Jasser Arafat: Sissijohtajasta palestiinalaisten presidentiksi
Palestiinalaisten johtaja Jasser Arafat on yli puolet elämästään ottanut osaa Israelin vastaiseen toimintaan päämääränään itsenäisen palestiinalaisvaltion perustaminen.Toimintansa aikana hän on saanut lukuisia vihamiehiä, ja viime aikoina voimakasta vastustusta on tullut erityisesti omien piiristä.
Arafat syntyi Jerusalemissa vuonna 1929 monilapsiseen kauppiasperheeseen. Hän valmistui insinööriksi Kairon yliopistosta, jossa hän osallistui palestiinalasten opiskelijoiden poliittiseen toimintaan.
Palestiinalaistoveriensa kanssa Arafat perusti vuonna 1959 Fatah-järjestön, jonka johtajaksi hänet nimitettiin 1968. Fatahista muodostui myöhemmin Palestiinan vapautusjärjestön PLO:n tärkein sotilaallinen osa. Vuonna 1969 Arafat nostettiin koko PLO:n johtoon.
PLO:n sissit kävivät Israelin vastaista taistelua 1960-luvulla Jordaniasta käsin. 1970-luvun alussa kuningas Hussein kuitenkin karkotti Arafatin joukkoineen maasta. Karkotuksen jälkeen PLO siirsi toimintansa Libanoniin ja useiden käänteiden myötä Arafat päätyi vihdoin Tunisiaan, jonne PLO perusti päämajansa.
Rauhan mies
Ensimmäisen suuren poliittisen voittonsa Arafat korjasi vuonna 1974, kun hän käytti puheenvuoron YK:n yleiskokouksessa New Yorkissa. Hän oli ensimmäinen kansalaisjärjestön edustaja, joka on koskaan puhunut yleisistunnossa.
Runsaat kymmenen vuotta myöhemmin, vuonna 1987, PLO Arafatin johdolla kehotti palestiinalaisia aloittamaan Israelin vastaisen kansannousun eli intifadan ja kaksi vuotta myöhemmin hänet valittiin tulevan Palestiinan valtion presidentiksi.
Samoihin aikoihin Arafat aloitti Lähi-idän rauhanhankkeen, joka huipentui vuonna 1993 allekirjoitettuun rauhansopimukseen Israelin kanssa.
Arafat ja Israelin silloinen pääministeri Yitzhak Rabin sopivat pitkällisten neuvottelujen päätteeksi palestiinalaisille annettavasta itsehallinnosta Gazan alueella ja Jordanjoen länsirannalla.
Rauhanponnistelut palkittiin seuraavana vuonna, kun Arafat, Rabin ja Israelin silloinen ulkoministeri Shimon Peres saivat Nobelin rauhanpalkinnon.
Rauhan tie on ollut kuitenkin kivikkoinen ja erityisesti Israelin entinen pääministeri Benjamin Netanyahu harasi sopimuksen toteuttamista vastaan. Erityiseksi koetinkiveksi ovat muodostuneet Israelin siirtokuntapolitiikka, palestiinalaisten pakolaisten kohtalo ja Jerusalemin asema.
Loppuvuodesta 1999 Israel ja palestiinalaiset aloittivat lopulliseen rauhansopimukseen tähtäävät neuvottelut, joiden toivotaan johtavan tulokseen syyskuuhun 2000 mennessä.
Paljon vihamiehiä
Arafat on vuosikymmeniä kestäneen poliittisen toimintansa aikana ehtinyt hankkia itselleen paljon vastustajia. Viime aikoina arvostelua on tullut erityisesti omien piiristä.
Itsenäisyystaistelun alkuaikoina Arafat oli ei-toivottu henkilö Israelissa, jossa palestiinalaisten asiaan on suhtauduttu karsaasti erilaisten sissi-iskujen seurauksena.
Erityisen epäsuosittu Arafat on ollut aina, kun Israelia on hallinnut oikeistolaisen Likud-puolueen hallitus. Rauhanhankekin on edennyt sysäyksittäin juuri hallituksen kokoonpanosta riippuen.
Työväenpuolueen hallitus pääministeri Yitzhak Rabinin johdolla aloitti rauhanneuvottelut palestiinalaisten kanssa 1990-luvun alkupuolella.
Rauhansopimuksen toteuttaminen sen sijaan kangerteli pahasti Rabinin seuraajan, Likud-puolueen pääministerin Benjamin Netanyhaun valtakaudella.
Vasta kun toukokuussa vaalit voittanut työväenpuolue pääsi jälleen valtaan, alkoivat neuvottelut sopimuksen toimeenpanosta sujua. Arafatin suhteet länsimaihin ovat olleet myös koetuksella.
Israelin tärkein liittolainen Yhdysvallat aloitti vuoropuhelun PLO:n kanssa vasta, kun Lähi-idän rauhanhanke pyörähti käyntiin.
Myös Arafatin saama tuki kotijoukoilta on viime aikoina vaihdellut. Islamilaiset ääriryhmät kuten Hamas- ja Hizbollah ovat arvostelleet Lähi-idän rauhansopimusta voimakkain sanoin ja myös teoin. Useat pommi-iskut rauhansopimuksen allekirjoittamisen jälkeen ovat menneet näiden järjestöjen vastuulle.
STT-MH
31.12.1999
