Mihail Gorbatshov: Neuvostoliiton viimeinen presidentti
Entisen Neuvostoliiton puoluejohtajan ja presidentin Mihail Gorbatshovin kaksi
merkittävintä työtä ovat olleet hänen yksipuolisesti aloittamansa ydinaseidenriisunta 1980-luvulla ja Neuvostoliiton kommunistisen järjestelmän uudistaminen 1990-luvulla. Gorbatshov sai Nobelin rauhanpalkinnon vuonna 1990.Mihail Sergejev Gorbatshov syntyi maanviljelijäperheeseen maaliskuun 2. päivä 1931 Privoliessa Stavropolin piirissä Etelä-Venäjällä. Hän muutti Moskovaan vuonna 1952 opiskellakseen lakia ja liittyi kommunistiseen puolueeseen.
Gorbatshov nimitettiin puolueen keskuskomitean jäseneksi 1971 ja puolueen maataloussihteeriksi 1978.
Puoluejohtaja Mihail Suslovin suosiossa Gorbatshov sai politbyroon täysjäsenyyden 1980 ja puolueen puheenjohtaja hänestä tuli 1985. Gorbatshov oli naimisissa Raisa Gorbatshovan kanssa tämän kuolemaan saakka vuonna 1999.
Perestroika ja glasnost
Gorbatshov aloitti työnsä puolueen johdossa ajankohtana jolloin Neuvostoliitto oli syvässä kriisissä. Puolustusmenot söivät neljänneksen kansantuotteesta, ja mm. sosiaali- ja koulutusohjelmat kärsivät varojen puutteesta.
Gorbatshov aloitti perestroika-ohjelmansa Neuvostoliiton talouden ja politiikan uudistamiseksi. Hän uskoi puoluejärjestelmän toimivuuteen, mutta halusi nostaa Neuvostoliiton talouden Japanin, Yhdysvaltain tai Saksan talouksien tasolle.
NKP:n johdossa toimi useita Gorbatshovin vastustajia, eikä puolue koskaan taipunut täysin uusien ohjelmien toteuttamiseen. Gorbatshov onnistui kuitenkin siirtämään vastuuta paikallistasolle.
Gorbatshovin toinen merkittävä uudistusohjelma, glasnost (avoimuus) joutui kokeeseen vuonna 1986 Tshernobylin ydinvoimalan reaktorin räjähdettyä. Asiasta tiedotettiin julkisesti vasta 18 päivää turman tapahtumisen jälkeen.
Viivyttely tiedonkulussa suututti ihmisiä, ja glasnostia laajennettiin muun muassa sallimalla toisinajattelijoiden paluu maanpaosta sekä suomalla lehdistölle lisää vapauksia.
Aseidenriisunta yksipuolista
Asevarustelun kiihtyessä 1980-luvulla ihmiset muodostivat maailmanlaajuisen joukkoliikkeen kilpavarustelua vastaan. Gorbatshov alkoi tehdä yksipuolisia myönnytyksiä. Hän kehotti myös NATO:a liittymään mittaviin ydin- ja tavanomaisten aseiden leikkauksiin.
Vuonna 1985 Gorbatshov ilmoitti Neuvostoliiton keskeyttävän ydinkokeensa puoleksitoista vuodeksi ja jatkoi myöhemmin keskeytystä kolmesti.
Neuvostojohtaja esitti 1988 suunnitelmansa maailman vapauttamiseksi ydinaseista täydellisesti vuoteen 2000 mennessä. Yhdysvaltain presidentin Ronald Reaganin hallitus torjui Gorbatshovin aloitteet propagandana.
Reagan ei voinut enää hidastella sen jälkeen kun Gorbatshov hyväksyi amerikkalaisten paljon aiemmin esittämän ehdotuksen kaikkien euro-ohjusten poistamisesta.
Vuonna 1987 saatiin aikaan keskimatkan ydinaseiden tuhoamissopimus, joka oli "ihmiskunnan ensimmäinen perääntymisaskel ydinsodan kuilun partaalta", kirjoittaa toimittaja Mark Hertsgaard kirjassaan Planeettamme tulevaisuutta etsimässä.
Neuvostoliitto hajoaa 1991
Neuvostoliitto oli hajoamassa liitoksistaan 1990-luvulle tultaessa. Neuvostoliiton ja Gorbatshovin vaikeudet tekivät tuolloin mahdolliseksi uusien poliittisten voimien esiin nousun.
Boris Jeltsin nousi Moskovan puolueosaston johtoon 1980-luvulla, mutta Gorbatshov sysäsi hänet syrjään. Jeltsinin poliittinen suosio kuitenkin kasvoi, ja vuoden 1989 vaalien jälkeen hänestä tuli parlamentin puhemies.
Vuonna 1991 Gorbatshovia vastaan tehtiin vallankaappausyritys. Valtaan pyrkinyt lähinnä turvallisuuspalvelun virkailijoista koostunut ryhmä vaati Krimillä lomaillutta Gorbatshovia eroamaan ja muodosti väliaikaisen hallituksen.
Hallituksen rivit alkoivat kuitenkin rakoilla, ja osa sen jäsenistä kääntyi parlamenttia puolustaneen ja Gorbatshovin vapauttamista vaatineen Jeltsinin puolelle.
Vuonna 1991 Gorbatshov järjesti kansanäänestyksen neuvostotasavaltojen tulevaisuudesta. Venäjä ja eräät muut tasavallat lisäsivät kansanäänestykseen kysymykset suorasta presidentinvaalista. Kansa halusi suoran presidentinvaalin ja se valitsi johtajakseen Jeltsinin.
Gorbatshovin vallastaluopumisen jälkeen hajosi myös koko Neuvostoliitto.
STT-MH
31.12.1999
