Ihalainen: Tuloratkaisu kokoon laadullisilla uudistuksilla

Ihalaisen mukaan työelämän laadullisista kysymyksistä sopiminen voisi estää liittojen välisen palkkakilpailun, joka vaarantaisi Suomen hyvän talous-ja työllisyyskehityksen ja palkansaajien ostovoiman kasvun.

SAK:n valtuuston kevätkokouksessa Kiljavalla puhunut Ihalainen ei ottanut kantaa siihen, tulisiko ensi syksyn työmarkkinaneuvotteluissa pyrkiä keskitettyyn vai liittokohtaiseen tuloratkaisuun.

Hän kuitenkin piti selvänä, että yhteistä tuloratkaisua ei ole koottavissa niin, että osa keskeisistä sopimusaloista olisi sen ulkopuolella. Ainakin kolme SAK:laista teollisuusalojen liittoa ilmoitti viime syksynä jäävänsä tupon ulkopuolelle.

Ihalaisen mukaan SAK on valmistellut vaihtoehtoisia sopimusmalleja nykyistä "raamittavampien" eli väljempien tuloratkaisujen varalle.

Ihalainen asetti tavoitteeksi aikataulun, jonka mukaan selvyys siihen, onko mahdollista aikaansaada kattava valtiovallan ja työmarkkinaosapuolten yhteistyölle rakentuva tuloratkaisu, tulisi olla selvillä jo alkusyksyllä.

Ihalainen korosti, että työttömyyden vähentämisen on edelleenkin oltava talous- ja työmarkkinapolitiikan päätavoite.

Ihalainen korosti, että hallituksen taholta tulevilla verohelpotuksilla ei saa korvata työnantajien maksettavaksi kuuluvaa osuutta, vaan ostovoiman parantamisessa painopisteen tulee olla palkankorotusten puolella.

Liittokierros olisi vaatinut 20 prosentin korotukset

Ihalaista selkeämmin tulopolitiikan jatkamisen taakse asettui SAK:n hallituksen varapuheenjohtaja Pekka Ahmavaara (vas.). Hän perusteli kantaansa nykyisen tupon palkansaajille tuomalla ostovoiman lisäyksellä, joka on selvästi arvioitua suurempi.

- SAK:n ekonomistien mukaan nykyisiin reaaliansioihin pääseminen liittokohtaisella kierroksella, eli pelkillä palkankorotuksilla, olisi vaatinut 20 prosentin korotukset. Tuntipalkkoina se merkitsee 12 markan lisäystä tuntipalkkoihin, Ahmavaara sanoi.

Palkansaajien ostovoiman arvioidaan nousevan 6,5 prosenttia vuosina 1998-99. Hinnat nousevat vain 2,2 prosenttia. Ilman tupoa kuluttajahinnat olisivat SAK:n laskujen mukaan nousseet yli 10 prosenttia.

- Kannattaako pyrkiä liittokohtaisiin ratkaisuihin, jos nykytupon kaltaiseen ostovoimakehitykseen ei olisi mahdollista päästä vahvimmillakaan sopimusaloilla, Ahmavaara kyseli.

Ei muutoksia SAK:n tupo-asetelmissa

SAK:n sisäiset rintamalinjat tulevan sopimuksen mallista pysyivät valtuustossa käytettyjen puheenvuorojen perusteella ennallaan. Etenkin julkisen sektorin liitot kannattivat laajalti keskitettyä sopimusmallia.

Tuposta syksyllä irtisanoutuneiden Kemianliiton, Sähköliiton ja Paperiliiton edustajat liputtivat liittokohtaisen ratkaisun puolesta.

Paperiliiton edustajista Sirkka Lipsanen ja Seppo Tyni perustelivat kantaa sillä, että alakohtaiset, työnantajan asenteista johtuvat kiistat on ratkaistava, ja se onnistuu parhaiten liittokohtaisella sopimuksella. Paperiliiton päällimmäisenä ongelmana on ulkopuolisen työvoiman käyttö.

- Nykyisessä tupossa olevasta lomautusturvalausekkeesta huolimatta metsäteollisuus hakee asiassa ratkaisua työtuomioistuimessa kesken sopimuskauden, Lipsanen muistutti.

Sähköliiton Taisto Kehusmaa peräsi keskustelua sopimusmallin muodon sijasta sen sisällöstä.
- Olisi pohdittava, minkälaiset liittokohtaiset ongelmat mahtuvat keskitetyn sopimusmallin puitteisiin.

Kehusmaan mukaan Sähköliitto valmistautuu liittokohtaiseen kierrokseen, mutta tekee lopullisen ratkaisunsa vasta kun se tulee ajankohtaiseksi.

STT-IA
7.5.1999