Helsingin seutu on Suomen ainoa metropolialue
Suomen kaupungeissa on lukuisia "yhden tehtaan" kaupunkiyhdyskuntia, mutta niiden vastapainona on lukuisia useaan toimialaan erikoistuneita kaupunkeja, samoin kuin kaupunkeja, joilla on hyvin alhainen erikoistumisprofiili.
Helsingin seutu
poikkeaa selvästi kaikista muista
kaupunkialueista, kertoo Seppo Laakson keskiviikkona julkistettu
tutkimus Elinkeinotoiminnan
erikoistuminen Suomen kaupunkialueilla.
Tutkimuksen mukaan myös muut suuret
monipuoliset kaupunkialueet poikkeavat selvästi
paitsi toisistaan myös pienemmistä kaupungeista.
Näiden keskusalueiden ohella kaupunkien
erilaisuus ja omaleimaisuus ulottuu pienimpiin
kaupunkialueisiin saakka.
Kaupunkiseuduilla asuu jo useampi kuin kaksi
kolmesta suomalaisesta ja seuduilla tuotetaan
kolme neljännestä maan kansantuotteesta.
Tuotantotoiminta ja väestö keskittyvät yhä
enemmän kaupunkialueille. Samalla alueet
erikoistuvat ja erilaistuvat.
- Ilmiön tärkeitä
taustatekijöitä ovat alueiden sijaintiedut ja
yritystoiminnan sijoittumismekanismit sekä näistä
johtuva alueiden elinkeinotoiminnan
erikoistuminen, Laakso kertoo.
Monivärinen mosaiikki
Laakson tutkimuksessa Suomen 35 keskeisestä
kaupunkialueesta sekä kuudesta niiden
ulkopuolisesta alueryhmästä on laadittu
kaupunkialuekuvaus.
Alueen kuvaus sisältää
tilastolliset perustiedot, toimialoittaisen
erikoistumisprofiilin sekä kunkin toimialan
osuuden alueen työpaikoista.
- Kaupunkialueiden
erikoistumisen tarkastelu tuo havainnollisesti
esiin sen, että Suomen kaupunkiverkosto koostuu
erittäin monipuolisesta kaupunkijoukosta, jossa
samankokoiset kaupungit ovat
elinkeinorakenteeltaan ja erikoistumiseltaan
hyvinkin erilaisia, sanoo Laakso.
- Suomen kaupunkiverkosto ei
jakaudu mustavalkoisesti kahtia keskusalueisiin ja
periferiaan, vaan se on pikemminkin monivärinen
mosaiikki, Laakso sanoo.
- Helsingin seutu on Euroopan mittakaavassa
Suomen ainoa metropolialue, mikä näkyy selvästi
myös alueen toimialoittaisessa
erikoistumisprofiilissa.
Helsinki on maan ainoa
kaupunkialue, joka on selkeästi erikoistunut
palvelualoihin. Porvoon, Lohjan ja Riihimäen
kaupunkialueet ovat luonteeltaan Helsingin
seudun alakeskuksia, jotka sijaitsevat
säteittäisesti Helsingin ympärillä.
- Näillä
alakeskuksilla on sekä yhteisiä piirteitä että
niiden historiaan ja sijaintietuihin perustuvia
toisistaan poikkeavia erityispiirteitä. Yhteistä on
vilkas työssäkäynti Helsingin seudulla, Laakso kuvailee.
Tampereen seutu, Turun seutu ja Oulun seutu
ovat Helsingin jälkeen Suomen seuraavaksi
suurimmat kaupunkialueet.
- Ne ovat kaikki
korkeakoulukaupunkeja sekä alueellisia keskuksia
monessa eri merkityksessä.
Elinkeinotoiminnan
erikoistuneisuuden suhteen ne poikkeavat Laakson mukaan
tuntuvasti sekä Helsingin seudusta että
toisistaan.
- Kunkin alueen toimialarakennetta ja
erikoistumista leimaavat niille ominaiset
sijaintiedut, historiallisen kehityksen tuottama
elinkeinoperintö sekä paikallisen aluekehityksen
ja elinkeinopolitiikan suuntautuminen.
Keskisuuriin monipuolisiin kaupunkialueisiin
luetaan Lahden, Jyväskylän, Porin, Kuopion,
Kouvolan, Joensuun, Kotkan, Vaasan ja
Lappeenrannan seudut.
- Kaikki nämä kaupungit
ovat maakunnallisia keskuksia ja
palveluvarustukseltaan suhteellisen monipuolisia
kaupunkialueita.
- Ne ovat
vahvasti erikoistuneet vähintään yhteen
teollisuuden alaan. Korkeakoulut ovat tuoneet
muutamiin kaupunkeihin myös vahvoja
palvelualoja.
Myös Suomen keskisuuriin ja pieniin
kaupunkialueisiin pätee se, että ne ovat
keskenään hyvin erilaisia.
- Ne ovat lähes
poikkeuksetta erikoistuneet yhteen tai kahteen
teolliseen toimialaan, joiden työpaikkaosuus on
moninkertainen, joissain tapauksissa
monikymmenkertainen koko maan vastaaviin
osuuksiin verrattuna, Laakso sanoo.
Keskeisten kaupunkialueiden ulkopuolelle jäävät
kuusi alueryhmää koostuvat pääasiassa
maaseutumaisista seutukunnista, joiden
elinkeinotoiminnan yhteisenä piirteenä on
alkutuotannon vahva rooli.
Sen ohella
maaseutualueet ovat vahvasti erikoistuneet
joihinkin jalostusaloihin.
- Ne vaihtelevat alueittain,
mutta yhteisenä nimittäjänä on, että
maaseutualueilla on erikoistuttu toimialoihin,
joissa hajautettu, pienissä yksiköissä tapahtuva
tuotanto on kannattavaa, tutkija kertoo.
IA
11.8.2000
Kotimaa -sivulle
|