Muut lehdet perjantaina 28.1.2000

Ilkka uskoo, että tuuli on kääntynyt Ahon taakse

MTV3:n keskiviikkona julkistama mielipidekysely osoittaa, että presidentinvaalien toisesta kierroksesta on tulossa äärimmäisen tasainen.

Ensimmäisen kierroksen vaali-illasta alkanut ja runsaan viikon kestänyt huuma on haihtumassa Tarja Halosen ympäriltä ja Esko Aho on saanut uutta tuulta purjeisiinsa. Vaikka Halonen johtaa kisaa yhä lukemin 55-45, tutkimus paljastaa, että käänne Ahon hyväksi on tapahtunut.

Halosen johtoasema Research Internationalin alkuviikolla tekemän kyselyn mukaan on todellinen, sillä ero ei aivan mahdu tutkimuksen virhemarginaaliin, joka on kolme prosenttiyksikköä puoleen tai toiseen. Ensimmäisen kierroksen jälkeen Ahon kannalta heikoimmat lukemat, 57-43, sai viime viikolla Taloustutkimus Yleisradiolle.

Kiintoisaa tuoreimmassa mittauksessa on, että ensimmäisellä kierroksella kisasta pudonneita ehdokkaita äänestäneistä enemmistö on kääntynyt Ahon kannalle. Viikko sitten vastaavassa RI:n kyselyssä 51 prosenttia pudonneiden kannattajista arveli äänestävänsä toisella kierroksella Halosta ja 49 prosenttia Ahoa. Nyt asetelma on kääntynyt Ahon hyväksi 54-46.

On syytä olettaa äänestäjien virran Ahon suuntaan jatkuvan, koska vaalikampanjat ovat viime päivinä selkeästi ideologisoituneet. Vailla merkitystä ei ole sekään, että merkittävä joukko kokoomuksen ja RKP:n johtavia poliitikkoja on liputtanut porvarillisen vaihtoehdon puolesta.

Ahon puolesta on tehty myös järjestöpäätöksiä. Esimerkiksi Pohjanmaan RKP:n piirihallitus teki keskiviikkona yksimielisen päätöksen tuesta Aholle. RKP:n Elisabeth Rehniltä jäi Vaasan vaalipiiristä vapaaksi 42 500 ääntä ja kokoomuksen Riitta Uosukaiselta 23 200 ääntä.

Asetelma muistuttaa tällä hetkellä hyvin paljon tilannetta kuusi vuotta sitten, jolloin Rehn ensimmäisen kierroksen jälkeen tehdyissä mielipidemittauksissa johti Martti Ahtisaarta enimmillään 56-44. Vasta aivan viimeisellä viikolla Ahtisaari ajoi gallupeissa Rehnin kiinni ja voitti lopulta lukemin 53,9-46,1.

Tuoreimman mielipidemittauksen mukaan edelleen lähes viidennes äänestäjistä harkitsee ehdokastaan. Ennakkoäänestys on alkanut vilkkaasti.

Voittajaksi selviytyy ehdokas, joka saa paremmin tukijansa liikkeelle. Ratkaisevaa on ehdokkaiden turnauskestävyys. Haastaja Aholla tuntuu olevan vauhti päällä, mistä kertoo peräti 7500 kuulijan yleisötilaisuus Oulussa tiistaina. Pohjanmaalla kulki keskiviikkona jo hieman väsähtäneen tuntuinen Halonen. Vaasan vaalitilaisuuteen hän veti alle tuhat kuulijaa.

Pohjalainen pohtii uutta ydinvoimahakemusta

Voimayhtiöt ovat valmistelleet uuden ydinvoimalan lupahakemusta pitkään ja perusteellisesti. Monen suuren palan on loksahdettava kohdalleen ennen kuin hanketta voidaan panna virallisesti liikkeelle. Nyt kuitenkin näyttää siltä, että tämä tapahtuu vuoden ensipuoliskolla.

Torstain Taloussanomat ennakoi vahvasti asiaperusteiselta tuntuvassa uutisessaan, että Teollisuuden Voima esittää hakemuksen hallitukselle kesällä. Hallitukseen luvansaanti ei tyssää. Se on tehty selväksi hallituksen suunnalta etukäteen muun muassa hallitusohjelmassa ja selväsanaisesti kauppa- ja teollisuusministeri Erkki Tuomiojan puheissa. Ratkaisu siirtyy eduskunnan käsiin.

Jos kansalle on tarjottava leipää ja sirkushuveja, niin presidentinvaalit huolehtivat lähinnä jälkimmäisestä. Pari kuukautta on kuultu ehdokkaiden puheita, joiden merkitys käytännössä on vähäinen. Vaalitaistelun loppuvaiheessa ehdokkaiden taustavoimat innostavat kansaa arvo- ja aatemössöllä, jolla nykypäivän reaalimaailmassa ei ole sovellutusarvoa, kun halutaan turvata kansalle leipä.

Ydinvoimahanke palauttaa maan arkisten arvojen pariin: näillä Pohjan perukoilla voima ei saa loppua milloinkaan. Mahdollisimman suuren osan voiman tuotannosta on oltava omissa käsissä, kotimaassa. Ja sen on oltava hinnaltaan edullista, koska tarvitsemme kilpailuetua pitkien kuljetusmatkojen voittamiseen.

Tammikuun alussa julkaistu mielipidetutkimus osoitti, että suomalaisten yleissuhtautuminen ydinvoimaan on nyt myönteisempää kuin kertaakaan vuonna 1982 alkaneen tutkimusjakson aikana. Myönteisten osuus oli 41 prosenttia, kielteisten 34.

Myös suhtautuminen uuteen ydinvoimalaan on muuttunut myönteiseen suuntaan, mutta silti kielteisesti suhtautuvia oli tammikuussa niukasti enemmän kuin myönteisiä. Uuden ydinvoimalan hyväksyi 36 prosenttia ja torjui 41 prosenttia.

Eduskunta ei voi ratkaista asiaa gallupeilla. Elintaso, leipä, hyvinvointiyhteiskunta ovat kaikki asioita, joiden perustan muodostaa vahva elinkeinoelämä ja talouskasvu. Uusi ydinvoimahanke on kotimaisille ja ulkomaisille yrityksille sekä sijoittajille merkittävä näyttö siitä, että Suomessa luotetaan tulevaisuuteen ja että tämä on korkean teknologian maa hyvin leveällä rintamalla.

Nykyisten ydinvoimaloiden jäte sijoitetaan lopullisesti Eurajoelle, Olkiluodon voimalan kotikuntaan. Kunta on asian hyväksynyt, mutta eduskunta antaa lopullisen luvan.

Kainuun Sanomat pohdiskelee vaalirahoituksen julkisuutta

Kampanjarahoituksesta on määrä tulla julkista jo ensi syksyn kunnallisvaaleissa. Jos laki toteutuu hallituksen kaavailujen mukaan, uudistuksesta tulee sangen vaatimaton.

Presidenttiehdokkailta on viime päivinä tivattu heidän kampanjarahojensa lahjoittajien nimiä. Sekä Tarja Halosen että Esko Ahon vaalikampanjoiden vetäjät ovat suhtautuneet kyselyihin joko vältellen tai vastanneet ympäripyöreästi. Laki ei velvoitakaan ehdokkaita kertomaan vaalivarojensa lähteitä.

Muutos on kuitenkin tulossa pian. Hallitus sorvaa parhaillaan lakiesitystä, joka velvoittaisi valitut kertomaan suurimpien summien lahjoittajat jo syksyn kunnallisvaaleissa.

Uudistus uhkaa kuitenkin jäädä torsoksi, sillä ehdokkaiden ilmoittamia summia on käytännössä mahdotonta tarkistaa. Kuitteja ei näet tarvitse keräillä. Rahoituksen salaamisesta ei myöskään ole luvassa minkäänlaista rangaistusta, joten koko järjestelmä perustuu silkkaan luottamukseen.

Vaalirahoituksen julkistaminen ei ole ongelmaton asia. Sitä kuvaa se, että uudistusta yritettiin jo seitsemänkymmenluvulla, mutta siitä luovuttiin vähin äänin. Hallituksen tuleva esitys perustuu vaalirahoituskomitean ehdotukseen. Komitea vatvoi asiaa kaksi vuotta, ja oli vielä senkin jälkeen erimielinen. Komitean vetäjä, hallitusneuvos Lauri Tarastikin on myöntänyt, että esityksessä on monia puutteita.

Suurin kina syntyi siitä, minkä summan ylittävät tukipotit on paljastettava kansalaisille. Komitea päätyi aikansa riideltyään 20 000 markkaan. Lausuntokierroksella summa tuntui saavan yllättäen lähes yksimielisen kannatuksen.

Presidentinvaaleissa parikymmentätuhatta saattaa olla vielä järkevä julkistamisen raja. Nykyisin pääehdokkaiden vaalibudjetit liikkuvat näet miljoonissa. Sen sijaan eduskunta- ja kunnallisvaaleissa kampanjoidaan huomattavasti vähemmällä.

Viime eduskuntavaaleissa ehdokkaat käyttivät kampanjointiin keskimäärin runsaat 40 000 markkaa. Osa pääsi läpi vajaalla puolella siitä. Näille kansanedustajille ei siis jäisi uuden lain mukaan mitään ilmoitettavaa.

Kunnallisvaaleissa kampanjasummat ovat vielä pienempiä. Eduskunnan olisikin syytä harkita, onko järkevää, että julkisuusraja on kaikissa vaaleissa samansuuruinen. Markkarajojen määrääminen ei ole helppo tehtävä.

Jos summa on liian korkea, uudistus jää jokseenkin tyhjänpäiväiseksi. Jos raja taas määritellään liian alhaiseksi, koko vaalirahoitus saattaa tyrehtyä. Silloin voi pahimmillaan käydä niin, että vaaleihin on varaa vain niillä, jotka pystyvät itse kustantamaan ehdokkuutensa.

Uudistuksen toinen heikkous on siinä, että vaalirahansa joutuisivat julkistamaan vain läpi menneet. Kansalaiset eivät siis uurnilla käydessään tietäisi, kenen joukoissa ehdokkaat seisovat. Rajaukseen on päädytty siksi, että varsinkin kunnallisvaaleissa kymmenientuhansien ehdokkaiden rahatiedoista kertyisi sellainen asiakirjanippu, ettei sitä kukaan hallitsisi. Ei asia välttämättä nykyaikana ole aivan noin monimutkainen.

Jos ehdokkaat ilmoittaisivat vaalibudjettinsa internetiin, jokainen äänestäjä voisi halutessaan tarkistaa suosikkinsa suurimmat rahoittajat. Hallituksen kaavailuissa kuitenkin ainoastaan presidentinvaaleissa rahoitustiedot vaadittaisiin kaikilta ehdokkailta.

Karjalainen käsittelee Ahtisaaren tulevaisuuden suunnitelmia

Suomessa ollaan pian tilanteessa, jossa meillä on yhteiskunnassa ja jopa kansainvälisesti aktiivisesti toimiva entinen presidentti. Martti Ahtisaaren julkisuuteen kertomat suunnitelmat antavat aiheen olettaa, että hänestä kuullaan vielä paljon.

Kenties mielenkiintoisinta ja samalla innostavinta presidentti Ahtisaaren uusissa kansainvälisissä suunnitelmissa on se, että hänen ei tarvinne pyrkiä mihinkään ryhmään, vaan hänestä kilvoitellaan. Ahtisaaren monet kansainväliset saavutukset ovat tehneet hänestä kiinnostavan ja arvostetun. Hänen mukanaoloaan halutaan, koska se nostaa instituuttien ja yhteisöjen kansainvälistä arvostusta.

Kun Ahtisaaresta puhutaan, me suomalaiset muistamme juuri nyt lähinnä Kosovon rauhan palauttamisen. Se oli hyvin tärkeä tehtävä, jossa vaikuttivat niin Ahtisaaren persoona kuin myös Suomen puolueeton asema.

Vaikka uudetkin kansainväliset tehtävät liikkuvat pitkälti itä-länsi -suhteissa taustalla varmasti painaa edelleen myös se valtava työ, minkä Ahtisaari teki ennen presidenttiyttään neuvotellessaan Namibialle itsenäisyyden ja ohjatessaan maata seisomaan omilla jaloillaan.

Sekä Namibian prosessissa että Kosovossa Martti Ahtisaari joutui tekemään ratkaisuja, jotka olivat silloin ja kenties vielä nytkin erittäin vaikeita. Ilman rohkeutta kohdata vaikeatkin asiat hän ei kuitenkaan olisi onnistunut kummassakaan tehtävässään.

Aiemmista presidenteistämme Mannerheim ja Urho Kekkonen olivat kosmopoliitteja ja heidän elämäntyönsä ansaitsee kunnioituksen. Ilmeisesti kuitenkin vasta Martti Ahtisaari on kansainvälisen huippuluokan valtiomies, jonka elämäntyö ei pääty presidenttiyden loppuessa. On huomattava, että uusissa tehtävissään hän kykenee katsomaan, että asiat sujuvat hyvin myös Suomen näkökulmasta.

Koonnut: TK
28.1.2000

Muut lehdet -sivulle