Muut lehdet torstaina 10.2.2000

Aamulehti kaihoaa laajempaa ministerikierrätystä

Tänään on tarkoitus valita uusi ulkoministeri Tarja Halosen tilalle. Valinta tapahtuu sdp:n puoluehallituksessa, sillä demareilla ei ole aikomustakaan luopua ulkopolitiikan värisuorastaan, joka koostuu tasavallan presidentistä, pääministeristä, ulkoministeristä ja ministeriön korkeista virkamiehistä.

Todennäköisin uusi ulkoministeri on nykyinen kauppa- ja teollisuusministeri Erkki Tuomioja. Hänen kielitaitoaan ja kansainvälisten asioiden harrastustaan pidetään sdp:n kansanedustajista ylivoimaisena - Tuomiojahan muistetaan mm. kansainvälisen politiikan tv-kommenteistaan jo vuosikymmenten takaa.

Tuomiojan menneisyys on vielä radikaalivasemmistolaisempi kuin Halosen, mutta aika on tehnyt tehtävänsä hänenkin kohdallaan. Viimeksi on yrittäjäjärjestö kiitellyt Tuomiojan ymmärtämystä pienyrittäjiä kohtaan.

Tuomioja on pätevä ja sopiva ulkoministeriksi - ellei olisi värisuoraa. Jostain syystä viime kevään hallitusneuvotteluissa tehty ministerijako on niin kiveen hakattu, ettei sitä voida muuttaa. Ellei sitten ole niin hassusti, että ulkopolitiikan harrastus on keskittynyt sdp:hen eikä sitä esiinny porvaripuolueissa?

Ulkoministerin vaihtamisen ohella hallitusremontin olisi ulotuttava kahteen muuhunkin ministeriin. Sekä sitoutumattoman maatalousministerin Kalevi Hemilän että kokoomuslaisen sisäministerin Kari Häkämiehen pestin pitäisi olla päättymässä.

Kumpikin nostettiin hallitukseen Suomen EU-puheenjohtajuuden takia. Puheenjohtajuus on nyt onnistuneesti takanapäin eikä uudesta ole mitään tietoa.

Hemilä nimitettiin heti hallituksen alkajaisiksi oman ministeriönsä kansliapäälliköksi. Kuopion kaupunginjohtajan ja kokoomuksen puheenjohtajan Sauli Niinistön ystävän Häkämiehen piti alun perinkin olla hallituksessa vain puheenjohtajuuskauden ajan.

Hemilä olisi valmis jatkamaan ministerinä ja pitämään kansliapäällikkyyttä pakasteessa odottamassa.

Hemilä on taitava ministeri, mutta periaatteessa poliittisessa hallituksessa ei pitäisi olla sitoutumattomia ministereitä.

Maataloustuottajien keskusjärjestön puheenjohtaja Esa Härmälä on oikeassa todetessaan, että hallituspuolueiden olisi vastattava näistä asioista omilla nimillään ja kasvoillaan.

Kuopio näkisi mielellään, että kaupunginjohtaja jatkaisi Helsingin herrana, ja tuskin Häkämieskään sitä vastustaisi. Kokoomuksen eduskuntaryhmässä on kuitenkin paljon innokkaita sisäministerikandidaatteja.

Jos tai kun ministerikierros pyörähtää, voitaisiin korjata myös rkp:n ja vihreiden salkkujako. Miksi niiden pitää jakaa peruspalveluministerin paikka, kun muitakin mahdollisuuksia olisi?

Etelä-Suomen Sanomien mukaan yleissitovuus repii yhä

Työelämän pelisääntöjen uudistaminen on aina työlästä. Järjestöt pitävät tiukasti kiinni asemistaan. Pienimpiäkin uudistettavia yksityiskohtia puntaroidaan tarkasti, jotta omat edut eivät vaarantuisi ja vastapuoli hyötyisi.

Lainsäädäntöä uudistettaessa on yleensä lähdetty siitä, että jos työmarkkinaosapuolet pystyvät sopimaan asioista, niiden tahtoa seurataan. Ainakaan isoja muutoksia ei tehdä. Järjestöt ovat alan asiantuntijoita, ja uudet säännöt koskevat niitä.

Työsopimuslakia on uudistettu vuositolkulla. Nyt on saatu aikaan esitys, joka tyydyttää pääosin sekä ay-liikkeen että työnantajapuolen keskusjärjestöjä. Ensi viikolla julkistettava mietintö tulisi vanhan tyylin mukaisesti hioa lakiesityksen muotoon ja viedä eduskunnassa läpi ilman isoa kohua.

Toisin on käymässä. Mietintöä vastaan komiteassa kamppaillut Suomen yrittäjät on saanut voimakasta tukea kokoomuksen puheenjohtajalta, valtiovarainministeri Sauli Niinistöltä.

Niinistö vastustaa työehtosopimusten yleissitovuuden laajentamista ja syyttää järjestöjä oman valtansa kasvattamisesta. Niinistö sanoi jopa, että nykyisen hallituksen ohjelma olisi jäänyt syntymättä, jos siinä olisi vaadittu yleissitovuuden laajentamista.

Niinistön purkaukseen lienee useita syitä. Omaa profiilia on tarve nostaa kokoomukselle huonosti menneiden presidentinvaalien jälkeen. Yrittäjäjärjestön toimitusjohtajana istuu Jussi Järventaus, edellisen hallituksen oikeusministeri, tiettävästi Niinistön oma löytö. Sitä paitsi itse asia on vakava. Muutokset voivat johtaa arveluttaville teille.

Työehtosopimus on nykyisin yleissitova eli koskee kaikkia työnantajia, jos sen piirissä on vähintään puolet alan työntekijöistä. Työmarkkinoiden pirstaloituminen on viemässä monilla aloilla siihen, ettei tämä ehto enää välttämättä täyty. Ay-liike haluaa sen vuoksi laajentaa yleissitovuuden piiriä. Näin se yrittää torjua tilanteen, missä työnantajat sanelisivat yksipuolisesti työehdot työntekijöilleen.

Asian toinen puoli on, että jos 50 prosentin säännöstä tingitään, vähemmistöä edustava ammattiliitto vastapelureineen sanelee työehdot enemmistölle. Se ei ole kovin demokraattista. Komitea ei tätä vaaraa kuitenkaan noteeraa. Suomen yrittäjiä lukuun ottamatta muu komitea on tiettävästi yleissitovuuden uuden muotoilun kannalla.

Yleissitovuus on arka ja pyhiä tuntoja koskeva asia. Sen vuoksi sitä on syytä pohtia maltillisesti, intohimoja ruokkimatta. Sitä tietä on mahdollista löytää sopiva toimintalinja myös poliittisella tasolla. Aivan mahdotonta riitaa ei saisi nostattaa. Se näet ravisteli hallitusta, ajaisi työmarkkinat epävarmuuteen ja vetäisi mattoa alta hallituksen ja etujärjestöjen yhteistyön avulla aikaan saadulta talouskasvulta.

Kainuun Sanomat odottaa, että yleissitovuudesta syntyy hallituksessa riita

Hallitus ryhtyy ensi viikolla vääntämään kättä uudesta työsopimuslaista. Ministeri Sauli Niinistön kommenteista päätellen yleissitovuudesta käydään vielä kova taisto.

"Haiskahtaa valtareformilta", puuskahti valtiovarainministeri Sauli Niinistö työsopimuslain uudistusta pohtineen komitean ehdotuksesta, joka "täsmentäisi" työehtosopimusten, kuten SDP ja ammattiyhdistysliike asian ilmaisevat. Suomen yrittäjien ja kokoomuksen puheenjohtajan näkemys on toisenlainen: uudistus merkitsisi yleissitovuuden laajentamista.

Niinistö pelkää, että jos pirulle nimeltä työmarkkinajärjestöt antaa pikkusormen, ne sitovat koko käden. Komitean hioma kompromissi merkitsisi Niinistön mielestä askelta vaaralliselle tielle.

Sopimuskiista tarjoaa kokoomuksen puheenjohtajalle tilaisuuden profiilin nostamiseen nolosti menneiden presidentinvaalien jälkeen. Kokoomus tarvitsee lisäpotkua siksikin, että gallupit näyttävät puolueen suosion lähteneen alamäkeen. Samalla ero toiseen porvarilliseen leiriin, keskustaan, on kasvanut.

Niinistön ei oikeastaan tarvitse muuta kuin pitää linjansa. Hän puuttui asiaan jo vuoden 1998 syksyllä, kun yleissitovuuden laajentamisesta meinasi tulla hallitusta heiluttava asia. Hallitusneuvotteluissa kokoomukselle oli kynnyskysymys, ettei ohjelmapaperiin kirjattu yleissitovuuden muuttamista. Sosialidemokraatit nielivät tuolloin Niinistön vaatimuksen.

Seuraavan kerran asiasta miteltiin viime syksynä, kun palkansaajien keskusjärjestöt tarjosivat kauppaa: yleissitovuuden laajentamisen vastineeksi maahan rakennettaisiin kolmas keskitetty tupo. Niinistölle ei ryhtynyt ostoksille, ja lopulta SAK:n hallitus kaatoi kokonaisratkaisun.

Sosialidemokraatit ja ay-liike ovat valmiit hyväksymään professori Kari-Pekka Tiitisen komiteassa tekemän kompromissiesityksen. Se ei tuo palkansaajajärjestöjen kaipaamaa uudistusta, jonka mukaan alan kattavin työehtosopimus olisi yleissitova. Viidenkymmenen prosentin järjestäytymisasteen vaatimusta kuitenkin lievennettäisiin. Kompromissi kelpasi komiteassa muille paitsi pienyrittäjille.

Yleissitovuuden ympärille on ilmeisesti syntymässä sangen kuuma kevät. Eikä sitä ainakaan viilennä se, että monien avainalojen ammattiliitoilla ei ole vielä uutta palkkasopimusta.

Toisaalta asiassa olisi hyvä edetä jotenkin. Riitaa on puitu vuosikausia pitkin oikeusistuimia. Tosin Tiitisen kompromissikin jättää runsaasti tulkinnanvaraa, eikä ole lainkaan varmaa, että se lopettaisi riidat.

Pääministeri Paavo Lipponen on yrittänyt rauhoitella omiaan lupaamalla, että asiasta syntyy sopu hallituksessa. Näillä eväillä sitä tuskin kuitenkaan tulee, joten ei olisi ihme, vaikka koko yleissitovuus työnnettäisiin hautautumaan virkamiesvalmisteluun "lisäselvityksiä" varten.

Karjalaisen mukaan tienpidon liikelaitostaminen ei ole helppoa

Valtiovalta suunnittelee jälleen säästöjen aikaansaamista asettamalla perinteisiä yhteiskunnan palveluja yksityisen yritystoiminnan tavoiteltaviksi ja muuttamalla omia toimintojaan liikelaitospohjalle.

Viime aikoinahan on tunnetusti jopa yhtiöitetty muun muassa posti- ja telelaitos sekä rautatieliikenne.

Sitkein tehtävä on ollut teiden ylläpidon saattaminen kilpailuasemaan. Neljä vuotta sitten hanke kaatui siihen, että liian suuri osa tielaitoksen työntekijöistä uhkasi joutua työttömäksi.

Nyt talouspoliittinen ministerivaliokunta teki tiistaina hieman yllättäen uuden esityksen, johon hallitus ja eduskunta joutuvat ottamaan kantaa vielä kevään aikana.

Esityksen mukaan tielaitokselle jäisi 900 hengen hallintovirasto, mutta runsaaseen 5 000 henkeen supistuvasta tuotanto-osastosta tulisi yksityisten yritysten kanssa kilpaileva liikelaitos, ei kuitenkaan yhtiötä.

Kilpailuttamisella on laskettu saatavan vuosittain noin 300 miljoonan markan säästöt teiden hoidossa, mutta samalla se karsisi tielaitoksen tuotantohenkilöstöä neljän seuraavan vuoden aikana 1 500 - 1 700 hengellä. Asiaa on nyt valmisteltu niin, että suurimmalle osalle tästä väestä järjestyisi uusi työpaikka tai luonnollinen poistuma.

Nykyiselläänhän tielaitoksella on tienpitoon koulutettu ja käytännössä kouliintunut henkilökunta sekä pitkälle tähän tarkoitukseen erikoistunut kalusto.

Jos kilpailu avautuisi, joutuisi siihen mukaan lähtevä yksityinen yritys hankkimaan vastaavaa kalustoa ja valmista henkilöstöä tai kouluttamaan omaa henkilökuntaansa. Henkilöstön siirto yksityiselle puolelle saattaisi osaltaan ratkaista poistuman ongelmaa.

Tienpidolle sinänsä on määrätty erittäin tarkat normit, joihin kilpailevat osapuolet joutuvat joka tapauksessa sitoutumaan. Sen pitäisi kyllä käytännössä taata teiden huolto ja ylläpito liikenteen kannalta turvallisella ja tarkoituksenmukaisella tavalla.

Ongelmaksi jää lähinnä se, saadaanko syntymään luotettava ja tasapuolinen kilpailutilanne eli miten lasketaan hankinta-arvot ja muut pääomamenot tielaitoksella jo olevalle valtion omistamalle kalustolle ja kiinteistöille. Kilpailunhan on voitava tapahtua samalta lähtöviivalta. On otettava huomioon myös se, että liikelaitokseksi muuttuva tielaitos kilpailisi myös yksityisten nyt hallitsemilla maa- ja vesirakennusmarkkinoilla.

Hallinto joutuisi vain uuden käytännön hyväksymisen jälkeen hankkimaan tienpitourakoihin tarjoukset yhtä lailla tielaitoksen omalta tuotannolta kuin yksityisiltä urakoitsijoilta.

Jos tielaitoksesta poistuvalle henkilöstölle saadaan ministeriön lupaama ratkaisu, voi esitys mennä vihdoin eduskunnassakin läpi, ja uuteen käytäntöön päästään jo ensi vuoden alusta.

Savon Sanomat pohtii EU:n päätöksentekorakenteita

Suomi on ollut Euroopan unionin jäsen viisi vuotta. Puoli vuosikymmentä kestänyttä taivaltaan länsieurooppalaisessa ydinperheessä Suomi juhli työn merkeissä, mutta näyttävästi.

Tulikokeessa EU-puheenjohtajuuskauden aikana oli koko hallitus, mutta erityisesti pääministeri Paavo Lipponen ja ulkoministeri Tarja Halonen. Kuin bonuksena tasavallan presidentti Martti Ahtisaari oli keskeisesti mukana Kosovon rauhoittamisessa juuri puheenjohtajuuskauden alla ja antoi Suomelle lentävän lähdön puoli vuotta kestäneeseen urakkaan.

Hyvin onnistuneen puheenjohtajuuden vuoksi ei kuitenkaan pidä tuudittautua pitämään Suomen sananvaltaa EU:ssa liian suurena. Paljastuiko totuus, kun EU-maat päättivät Itävallan sinimustaa hallitusta vastaan suunnatuista painostustoimista?

Pääministeri Lipposen mukaan Suomen piti joko lähteä mukaan tai jäädä pois muiden jäsenmaiden rintamasta. Eikö Suomella ollut mitään sananvaltaa siinä vaiheessa, kun yhteistä esiintymistä valmisteltiin?

Itävallan hallitusta ei painosta virallisesti EU, vaan asialla ovat unionin jäsenvaltiot. Siksi painostustoimista voitiin sopia nopeasti ja ilman muodollisia päätöksentekotapoja, joista on tarkat säännökset unionin perussopimuksissa. Säännöksiä on tarkoitus muuttaa hallitusten välisessä konferenssissa, joka avataan ensi viikon alussa. Suomen hallituksen tavoitteet on kirjattu selontekoon, jonka käsittely alkoi keskiviikkona eduskunnassa.

Unionin päätöksentekoa on välttämätöntä muuttaa edessä olevan laajentumisen vuoksi. Nykyisillä rakenteilla EU ei kestä jäsenvaltioiden määrän kasvamista yli kahdenkymmenen. Päätöksiin pääseminen kävisi vähänkin tärkeämmissä asioissa käytännössä mahdottomaksi.

Päätöksenteon sujuvuus ei kuitenkaan ole ainoa asia, johon varsinkin Suomen kaltaisen pienen maan on kiinnitettävä huomiota. On myös huolehdittava siitä, että oma ääni kuuluu myös jatkossa. Siksi on torjuttava EU-komission ajama kahden yksinkertaisen enemmistön periaate ministerineuvoston kokouksissa.

Komissio haluaa, että ministerineuvoston äänestyksissä ratkaisee määräenemmistön sijasta jäsenmaiden yksinkertainen enemmistö, jos niillä on takanaan myös EU-maiden väkiluvun enemmistö. Määräenemmistöllä tehtävien päätösten määrän laajentaminen lienee kuitenkin väistämätöntä. On selvää, että yksimielisiä päätöksiä on useimmissa asioissa mahdoton tehdä, kun jäsenvaltioiden määrän nousee yli kahdenkymmenen.

Koska päätöksiä tulevaisuudessa tehdään nykyistä enemmän määräenemmistöillä, on pienten maiden oltava älykkäitä ja vikkeliä. Niiden on osattava liittoutua järkevästi, jotta ne kykenisivät valvomaan tehokkaasti kansallisia etujaan. Suomen on toimittava niin, että sopivien liittoutumien luominen onnistuu joka suuntaan.

Tärkeää on, että komissiossa on jatkossakin vähintään yksi kansalainen jokaisesta jäsenmaasta. Vaikka komissaarit eivät edustakaan omaa kotimaataan, takaa nykyinen sääntö, että tarvittaessa komissiossa on suoraan asiantuntemusta jokaisen jäsenmaan olosuhteista.

Koonnut: TK
10.2.2000

Muut lehdet -sivulle