Merkkejä muinaissuomalaisten asuinsijoista kartoitetaan nyt Liedossa
Aurajokilaakson muinaisjäännösten arkeologinen inventointityö jatkuu tänä kesänä Liedossa. Viimeksi muinaisjäännöksiä on kartoitettu Liedon maisemissa vuonna 1954.Inventoinnin johtaja, Vanhalinnan museon intendentti Aino Nissinaho pitää Liedon tutkimista välttämättömänä ja kiireellisenä, sillä Lieto kasvaa nopeasti. Vaarana on, että arvokkaita muinaismuistoja voi jäädä uuden asutuksen alle.
- Sama toki pätee moniin muihin Turun lähistön kuntiin, joissa monissa inventoinnit on tehty enimmäkseen 50-60-luvuilla. Muinaismuistolaki tietysti suojaa kaikkia vielä tuntemattomiakin muinaisjäänteitä, mutta ilman muuta ne, jotka tunnetaan etukäteen, ovat parhaassa suojassa, Nissinaho toteaa.
Maastonmuodot vihjaavat muinaisten läsnäolosta
Liedon inventointi painottuu Moision ja Hiiden kyliin sekä Savijoen varteen. Arkeologien tavoitteena on löytää erityisesti uusia rautakauden muinaisjäännöksiä.
- Moision ja Hiiden kylät ovat nimensä puolesta rautakautisille löydöille hyvin todennäköisiä alueita sillä muinaisessa pitäjäorganisaatiossa Moisio tarkoitti yhteisöpäällikön tilaa ja Hiisi yhteisön kultti- ja pakanamenojen paikkaa, Nissinaho kertoo.
Liedossa inventointia tekee kuukauden ajan kaksi arkeologia. Heille muinaisen elämänmenon merkit saattavat paljastua mm. tiettyinä maaston muotoina.
Maallikkokin pystyy tunnistamaan röykkiöhaudat ja kuppikivet, mutta rautakautisen asuinpaikan tai kalmiston löytymiseen tarvitaan suurta ammattitaitoa, paljon kokemusta ja hitunen onnea.
- Rautakautisen miljöön oppii vähitellen tunnistamaan. Aivan tarkkaan sitä on hankala kuvata, mutta usein se on jotensakin kivikkoinen alue, jolla on ketokasvillisuutta, hahmottelee Aino Nissinaho.
Hän kertoo, että suojainen etelärinne, jossa on lähellä hyvää viljelymaata ja vettä, on melko todennäköinen paikka muinaissuomalaisen asuinpaikalle.
Kaivauksiin myöhemmin
Inventoijat eivät tee varsinaisia kaivauksia vaan etsivät ja arvioivat paikkoja, joilla on ehkä myöhemmin syytä tehdä kaivauksia.
Kun arkeologit löytävät lupaavan näköisen maastokohdan, tehdään siihen koepisto tai -kuoppa. Jos pisto tai kuoppa paljastaa jonkun ajoittavan löydön, paikka voidaan julistaa muinaisjäännökseksi.
Tavallisin löytö on nokista maata, saviastian sirpale tai kappale savitiivistettä, jota on jäänyt jäljelle jo ammoin palaneesta tai lahonneesta rakennuksesta. Kalmiston paikalle on osuttu, jos koe tuo esiin luuta, kappaleen korua tai vaikka ketjunpätkän.
Liedon inventointityöt ovat jatkoa Aurajokilaaksossa vuonna 1998 Kaarinasta alkaneille inventoinneille. Ohjelman kokonaistavoite on tutkia koko jokilaakson alue vuoteen 2002 mennessä.
Rahoitus työhön tuli tänä vuonna Liedon kunnalta. Mukana hankkeessa ovat myös Turun maakuntamuseo, Aurajoki-säätiö, Turun yliopisto sekä Liedon Vanhalinna-säätiö.
STT-IA
12.5.2000
