Aika seuloo sankarit
Sankariksi ei synnytä. Sankariksi tullaan vain tekemällä urotekoja. Näin painotti urheilusankareita ja sankaritoimittajia tutkinut Kalle Virtapohja. Eri kulmista sankaruutta hahmottaneet alustajat tähdensivät kukin vuorollaan enemmän tekojen kuin ominaisuuksien merkitystä.- Urho Kekkosen myllykirjeet voivat olla vähän kiusallista luettavaa, mutta ne eivät merkitse mitään sen rinnalla, mitä hän on saanut aikaan. Minulle hän on presidenttimme numero yksi, tunnusti professori emeritus Pertti Hemanus.
Hemanuksen mukaan sankaruus on toisen maailmansodan jälkeen haalistunut. Poliitikot ja virkamiehet eivät enää nouse sankareiksi.
- Tosin Martti Ahtisaarella oli pieni jakso tällaista elämää vuosi sitten, kun hän toimitti Milosevicille rauhansopimuksen ehdot. Naiseudessaan ja läheisyydessään erilaisesta Tarja Halosesta ei ole tehty sankaria ja aika näyttää, saadaanko hänestä sellaista, Hemanus pohtii.
Urheilusankaruus pelkkää leikkiä
Ainoat sankarimme ovat talouselämän huipulle nousseet
yritysjohtajat, mutta heitäkin varjostaa mahdollisen
epäonnistumisen varjo. Urheilusankareita Hemanus ei kelpuuta
todellisiksi sankareiksi.
- Urheilu on kuitenkin pelkkää leikkiä, hän huomauttaa.
Jos sankari Virtapohjan mielestä tarvitsee myös karismaa, ei häntä olisi olemassa ilman uroteoista kertovia toimittajia. Karismaattisen urheilijan nimeäminen aikalaisten joukosta ei olekaan helppoa. On vaikea erottaa, mikä osa vaikkapa Jari Litmasen karismasta on mainetta, mammonaa tai median luomaa.
Hemanuksen mielestä jokaisen sankarin kohtalona on olla epätäydellinen. Hän viittaa Jari Ehrnroothin määritelmään sankarista henkilönä, joka on päässyt lähimmäksi jotakin saavuttamatonta.
- Kekkonen on muistutus siitä, mihin ihminen epätäydellisyydessäänkin voi pystyä. Julkisena sankarina hän on nyt välivaiheessa, mutta nousee vielä siistittynä ja aiempaa vähemmillä ylisanoilla kuvattuna, Hemanus ennustaa.
Uhrivalmiudelle ei sosiaalista tilausta
Professori Juha Sihvolan mielestä sankaruuteen tarvitaan paitsi poikkeukselliset kyvyt ja poikkeuksellisia suorituksia, myös toimintaa yhteisön hyväksi. Sankarin on yllettävä velvollisuudet ylittävään kiitettävyyteen, ja hänellä on oltava rohkeutta uhmata vaaroja ja epäonnistumisia.
- Perinteinen sankaruuden ihanne ei sovellu nykyiseen elämänmuotoomme, liberaaliin demokratiaan ja markkinatalouteen. Ihmisarvon suhteen ei voi olla sankareita, elleivät sitten kaikki, Sihvola katsoo.
Sotaisan sankaruuden ja uhrivalmiuden sosiaalinen tilaus on hänestä romahtanut, eikä kansalaismielipide enää kestä henkilökohtaisia uhrauksia. Ihanteidensa eteen uhrautuva sankari on heikossa kurssissa.
- Che Guevaran kaltaisten romanttisten sankareidenkin kannatus on hiipunut, kun monen hänen kaltaisensa taustalta on paljastunut joko häikäilemättömyyttä tai hyväntahtoista, hyödyllistä idiotiaa. Positiivisen työnsankarinkin taiteentutkijat tulkitsisivat lähinnä tahattomaksi komiikaksi, Sihvola arvelee.
Arkielämästä uudet sankaruuden kentät
Markkinatalouden levittäydyttyä kaikille elämänalueille tehokkuus on kävellyt moraalin yli. Nopeita voittoja haettaessa suositaan lyhytjänteisiä haluja pitkäjänteisten pyrkimysten sijaan.
- Siksi markkinatalous ei voi koskaan tuottaa korkeatasoista tiedettä tai taidetta. Halujen demokratia ei suosi pitkäjänteisyyttä tai itsekuria, vaan johtaa latteaan massayhteiskuntaan, Sihvola varoittaa.
Markkinatalouteen parhaiten sopeutuvat yksilöt eivät Sihvolan silmissä nouse sankareiksi, kuten eivät aikamme sisäiset sankaritkaan.
- Sisäisen sankarin ominaisuudet muistuttavat perinteistä sankaria, mutta sinänsä hyviä piirteitä arvostetaan vain taloudellisen menestyksen osatekijöinä.
Tätä Juha Sihvola pitää sankaruuden alennusmyyntinä. Kilpailuhenkisen suorittamisen, sotaisuuden ja uhrimielen sijasta hän haluaakin nostaa esiin uusia arkielämän sankaruuden kenttiä, kuten pienten lasten vanhemmat, opettajat ja vanhusten hoitajat.
Hänelle sankareina näyttäytyvät myös perinteisille miesten aloille ja johtotehtäviin hakeutuneet naiset tai sosiaaliset sankarit, jotka rohkenevat asettua syrjäytyneiden puolelle.
- Tämän ajan sankaruuteen tarvitaan klassisen hyvän elämän piirteitä, kuten rohkeutta, rauhallisuutta, viisautta, oikeudenmukaisuutta, anteliaisuutta, ja epäpaskantärkeyttä, Juha Sihvola listaa.
Sankareista ja sankaruudesta keskusteltiin suomalaisuuskeskus Finnican seminaarissa Jyväskylässä.
STT-IA
12.5.2000
