Metallin Lundh: Seuraava tupo vaatii selkeää tahtoa

- Ainakin siinä vaiheessa täytyy osapuolilla olla ilmaistuna vahva tahto, muutoin tilanne jää vaillinaiseksi, jos hallituksen kanssa käydään neuvotteluja veroratkaisuista tai sosiaalipoliittisista kysymyksistä.

Määrätietoinen ote on Lundhin mukaan tarpeen, sillä lyhytnäköiset ratkaisut lisäisivät inflaatio-odotuksia ja toisivat vaikeuksia myös hallituksen finanssipolitiikkaan.

Jos veroratkaisu tehdään tuposta riippumatta, paineet nimellisansioiden korotuksiin lisääntyvät etenkin niillä ryhmillä, jotka katsovat jääneensä jälkeen.

Veroratkaisun tulisi Lundhin mielestä suosia pienituloisia jo kansantaloudellisista syistä.
- Jos halutaan kulutuskysyntää, helpotukset tulee kohdistaa heihin eikä suurituloisiin.

Näkemys, että talouspoliittinen järjen käyttö turvaa työmiehen edut paremmin kuin pelkkä etupolitikointi, pysyy Lundhin sanomana viimeiseen asti.

Lundh jää eläkkeelle lähes 17 vuoden puheenjohtajakauden jälkeen ensi tiistaina, kun SAK:laisen Metalliliiton Tampereella kokoontuva liittokokous valitsee hänelle seuraajan. Ehdolla ovat järjestöpäällikkö Erkki Vuorenmaa (sd.) ja työehtotoimitsija Ari Seger (sd.).

Palkankorotuksista tupolle ongelma

Lundh tekee viime metreille töitä keskitetyn tuloratkaisun puolesta. Sen tulisi ulottua ainakin vuoteen 2002, jolloin Emu astuu käytännössä voimaan. Edellytykset tupoon ovat Lundhin mielestä olemassa.

- Mm. kolmivuotiset ratkaisut tehneiden kemian ja paperin osalta ei ole sellaisia esteitä, etteikö niitä voisi nivoa tupoon.

Ongelmana Lundhin mukaan on se, että liittokierroksella tehtiin sopimuksia, jotka vaikeuttavat muiden asemaa. Tällainen on mm. auto- ja kuljetusalan kolmivuotinen sopimus, jossa sidottiin jo seuraavien vuosien korotukset muiden alojen palkkaliukumiin. Paineita voi nyt olla etenkin kiinteäpalkkaisella julkisella sektorilla.

Mahdollisen tupon aineksiin kuuluvat ainakin helatorstaiviikon vapaapäivä ja indeksiehto. Lundh pitää tulokierrosta suhteellisen onnistuneena, sillä pelättävissä oli, että palkankorotusten välille muodostuu enemmän kirjavuutta ja että työtaisteluja olisi ollut enemmän.

- Edes 1970- ja 1980-lukujen tuporatkaisuilla ei juuri päästy samaan sitovuusasteeseen kuin nyt, kun yli 90 prosenttia palkansaajista oli yleisen linjan takana.

Koulutuksen puute vie kilpailukykyä

Lundh on tyytyväinen myös palkankorotuslinjan maltillisuuteen, joka mahtuu hyvin EMU-raameihin. Jatkossa liikkumavara kuitenkin kapenee.

Lundh arvioi, että mm. palkankorotusten taso on entistä enemmän kiinni suurten EU-maiden ratkaisuista ja talouden heilahteluista. Työvoimakustannusten kasvut ovat jo nyt olleet lähes prosentin kymmenyksien sisällä.

Palkkauksen painopiste siirtyykin entistä enemmän yrityksen menestymiseen sidottujen, koko henkilökuntaa koskevien tulospalkkiojärjestelmien suuntaan.

Suomalaisten kilpailukeinoksi jäävät korkealaatuiset tuotteet. Kilpailukyvyn esteenä on kuitenkin koulutuksen riittämättömyys. Lundh pelkää, että ammattitaitoisen työvoiman puute johtaa tuotannon siirtymiseen pois Suomesta. Siitä on jo näkynyt merkkejä joillakin aloilla.

Koulutus onkin yksi Lundhia eniten huolestuttavista ongelmista. Sillä kun voitaisiin myös alentaa työttömyyttä ja ikääntyvien työssäpysymistä.

Ay-liike ei ole vakuutuslaitos

Metalliliitto on ollut vuosikymmeniä tienraivaajaliiton asemassa. Lundh uskoo, että vastuunkanto jatkuu tulevaisuudessakin.
- Me emme voi piiloutua kenenkään selän taakse, vaan joudumme olemaan eturivissä. Metalli on suuri ala ja työntekijöiden määrä kasvaa yhä.

Lundh arvioi, että noin 160 000 palkansaajan liitto voi kasvaa vielä 200 000-jäseniseksi.

Lundh ei halua ryhtyä neuvomaan seuraajaansa, mutta muistuttaa, että liitto on luonteeltaan liike, joka perustuu järjestäytymiseen ja vapaaehtoiseen edunvalvontaan kentällä.

- Se ei saa muodostua "vakuutuslaitokseksi" tai automaatiksi, josta vain maksetaan työttömyyspäivärahaa tai muuta turvaa. Ja ilman tehokasta tes-toimintaa liitto voisi olla metsästysseura.

Keskustelun tarve on Lundhin mukaan myös syynä siihen, miksei 488-edustajan liittokokouksesta ole haluttu luopua, vaikka monissa liitoissa näin on tehty.

Lundh myöntää olevansa huolestunut ay-liikkeen solidaarisuuden rajautumisesta vain ammattikuntakohtaiseksi.
- Jos kyseessä on "aito" tilanne, kyllä solidaarisuutta ja laajaa myötätuntoa löytyy. Itsekkäät vaikuttimet eivät ehkä sitä saa aikaan.

Sorvarin hillitty charmi

SAK:laista Metallityöväen liittoa vuodesta 1983 johtanut Per-Erik Lundh (60) lähtee eläkkeelle arvostettuna työmarkkinajohtajana. Maltillisen työmarkkinapolitiikan takuumiehenä tunnetun Lundhin arvostusta ovat lisänneet sekä talouspoliittinen asiantuntemus että hyvä tuntuma työelämän arkeen.

Vaikka Lundh on ollut Metalliliiton johtotehtävissä noin 30 vuotta, hänellä on pitkän linjan metallimiehen tausta. Lundh aloitti uransa 15-vuotiaana metallipajan viilarioppilaana ja siirtyi myöhemmin sorvariksi Porvoon konepajalle.

Alle 20-vuotiaana hän toimi ammattiosaston jäsenmaksujen kerääjänä, työnantaja kun ei sitä silloin tehnyt. Lundh on sanonut, että rahaa kerätessä oppi perustelemaan, miksi ay-liikettä tarvitaan.

Asia on ollut siinä määrin selvä, että hillittynä tunnetun miehen ei ole tarvinnut riehua puhujapöntöissä kansankiihottajana.

Puheenjohtaja Sulo Penttilän (sd.) suuriin saappaisiin astunut Lundh joutui aluksi poliittiseen vääntöön liiton vasemmiston kanssa. Nyttemmin arvostelu on varsin ponnetonta.

Välit ovat hyvät myös työnantajiin. Asiat selvitetään ns. jatkuvan neuvottelun periaatteella, eikä lakoilla ole tarvinnut uhkailla. Lundh on kulkenut pitkän matkan sorvin äärestä globalisoituvaan maailmantalouteen.

EU-jäsenyyttä vahvasti puolustanut Lundh ei ole kuitenkaan jäänyt odottelemaan ongelmien tuloa, vaan on ratkonut niitä etukäteen useiden kansainvälisten ay-järjestöjen hallituksissa. Lundh muistuttaakin, että maailma ei lopu Eurooppaan.

- Globalisoituminen on niin nopeaa, laajaa ja syvälle käyvää, että jos ay-liike jää kovin kauas jälkeen pääoman toiminnasta, on kovin vaikea hoitaa kansallistakaan edunvalvontaa. Lundh mainitsee esimerkkinä monikansallisten konsernien tasolla tapahtuvan toiminnan.

Vaikka EU:ssa ay-liikkeen yhteistyö on lisääntynyt, Eurooppa-tasoisten sopimusten tekeminen on Lundhin mukaan vielä kaukana, sillä jäsenmaiden järjestelmissä on suuria eroja. Sen sijaan rajat ylittävien tukilakkojen käyttö voi yleistyä.

Eläkepäivien suhteen kahden aikuisen lapsen isällä ei ole "erityisiä suunnitelmia".
- Teen kaikenlaista sellaista mikä on jäänyt tekemättä. Kotona ja mökilläkin on yllin kyllin töitä.

Lundh sanoo, ettei kirjojen kirjoittaminen ole suunnitelmissa, ei myöskään toisten neuvominen tai asioihin puuttuminen.

STT-IA
12.5.2000

Politiikka -sivulle