Monta mutkaa tiellä Lähi-idän rauhaan
Israelin ja palestiinalaisten välillä on lukuisia kiistakysymyksiä, joista pitää päästä sopuun, mikäli rauhansopimukselle aiotaan Camp Davidissa takoa jonkinlaiset kehykset.
Kuumin peruna neuvotteluissa on epäilemättä Jerusalemin kysymys. Israel haluaa pitää pääkaupunkinsa "ikuisena ja jakamattomana", kun taas palestiinalaiset vaativat itselleen sen arabienemmistöistä itäosaa mukaan lukien historiallisen Vanhan kaupungin.
Israel valtasi Jerusalemin itäosat vuonna 1967. Palestiinalaisten toiveissa Itä-Jerusalem toimisi kohta perustettavan itsenäisen Palestiinan valtion pääkaupunkina.
Molemmille osapuolille Jerusalem on pyhä kaupunki, johon liittyvät suuret tunnelataukset vaikeuttavat kompromissien tekemistä. Monien palestiinalaisten mielestä jo se, että he ovat tunnustaneet Israelin valtion, on riittävä myönnytys.
Israel on esittänyt mahdollisuutta myöntää palestiinalaisille kunnallinen itsehallinto Jerusalemin itäosaan. Palestiinalaiset haluavat kuitenkin itäpuolen täysin omaan hallintaansa, joskin he ovat valmiita sallimaan länsinaapureidensa pääsyn juutalaisten pyhille paikoille.
Israel on esittänyt lisäksi myönnytystä siinä, että jotkut lähistöllä sijaitsevat palestiinalaiskylät voitaisiin liittää osaksi itsenäistä Palestiinaa.
Rajanveto vaikeaa
Camp Davidin asialistalla on myös muita Israelin hallussaan pitämiä alueita. Israel miehitti vuoden 1967 sodassa Gazan ja Länsirannan alueet, joita palestiinalaiset vaativat nyt takaisin itselleen.
Israel haluaisi pitää itsellään ainakin kymmenisen prosenttia näistä alueista, erityisesti joitakin suurempia asuinalueita ja sotilaallisista syistä myös raja-alueita. Se on kuitenkin suostunut joihinkin alueluovutuksiin. Nyt noin 40 prosenttia kiistellyistä alueista on palestiinalaisten hallussa.
Esillä on myös kysymys juutalaissiirtokunnista. Israel haluaa perustaa ainakin kolme isoa, sille kuuluvaa siirtokuntaa Länsirannalle. Siirtokuntia on kolmemiljoonaisella palestiinalaisalueella nyt noin 145, joissa asuu 170 000 juutalaista.
Palestiinalaiset, vaikka eivät vastustakaan israelilaisten oleskelua alueellaan, haluavat eroon siirtokuntamaisista israelilaisyhteisöistä, ja myös YK on päätöslauselmissaan tuominnut siirtokunnat kansainvälisten sopimusten vastaisiksi.
Pakolaiskysymys auki
Ratkaisematta on edelleen kysymys palestiinalaispakolaisista. Jopa neljä miljoonaa pakolaista odottaa naapurimaissa ja eri puolilla miehitettyjä alueita pääsyä entisiin koteihinsa Länsirannalle ja Gazaan. Niille, jotka eivät enää halua palata, on esitetty korvausta menetetystä omaisuudesta.
Israel on sanonut voivansa osallistua pakolaisrahaston toimintaan, mutta ei suostu ottamaan vastuuta pakolaisten kohtalosta.
Lähi-idän konfliktin historiaa
Israel on viime vuosikymmenten aikana laajentanut pinta-alaansa useaan otteeseen, mikä on johtanut jatkuviin konflikteihin alueen arabimaiden kanssa.
Yhdistyneet Kansakunnat (YK) synnytti juutalaisille oman maan, Israelin valtion, joka perustettiin 1948 brittihallinnon alla olleelle Palestiinalle kuuluneille alueille. Tarkoituksena oli perustaa alueelle kaksi valtiota, Israel ja Palestiina, mutta palestiinalaisvaltio jäi perustamatta.
Ympäröivät arabivaltiot kieltäytyivät tunnustamasta Israelia, mikä johti vuosien 1948-49 sotaan. Seurauksena oli myös pakolaisvirta naapurimaihin, kun suuri joukko palestiinalaisia joutui lähtemään kodeistaan.
Arabien ja juutalaisten välinen selkkaus on jatkunut siitä lähtien enemmän tai vähemmän aktiivisesti, kulminoituen aika ajoin, muun muassa 1956 Siinain niemimaalla, 1967 kuuden päivän sodassa ja 1973 Jom Kippurin sodassa, joissa kaikissa Israel valloitti itselleen lisää alueita.
STT-MH
14.7.2000
