EU hakee vaikutusvaltaa sotilaallisen profiilin korottamisella
EU luo itselleen puolustusulottuvuutta, koska se haluaa kasvattaa kansainvälistä vaikutusvaltaansa ja painoarvoaan, eikä sen takia, että se erityisesti haluaisi ryhtyä toimimaan kriisinhallinta- ja rauhanturvatehtävissä.Näin arvioi tutkija Teija Tiilikainen, joka puhui maanpuolustustiedotuksen suunnittelukunnan seminaarissa Helsingissä tiistaina.
Tiilikainen myönsi, että EU:n sotilaallisen toimintakyvyn luomisen esteet ovat moninaisia, mutta toisaalta kehitys on ollut viime vuosina huomattavan nopeaa. Pari vuotta sitten olisi ollut mahdoton ajatus, että EU alkaa luoda yhteistyösuhdetta NATO:n kanssa tai että NATO:n pääsihteeri Javier Solana siirtyy EU:n yhteisen ulkopolitiikan edustajaksi, Tiilikainen huomautti.
Entisen Jugoslavian kriisit on usein mainittu syynä, miksi EU:n on luotava itsenäinen kriisinhallintakykynsä siltä varalta, että Yhdysvallat ei halua osallistua NATO:n kautta operaatioihin Euroopassa.
Jugoslavian SFOR- ja KFOR-operaatiot ovat olleet myös mittatikkuna, kun EU on asettanut itselleen tavoitteita, mihin sen pitäisi pystyä. Mutta taustalla on EU:n halu olla kansainvälisellä pelikentällä tasavertaisempi Yhdysvaltojen ja Venäjän kanssa.
- Se on unionin suurvaltastatuksen edellytys, Tiilikainen sanoi.
Tiilikainen ei ottanut kantaa siihen, onko kehitys hyvä vai huono asia. Hän arveli kuitenkin, että sotilaallisen puolen ottaminen mukaan voi tuoda hieman lisää konkretiaa EU:n yhteiseen ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan. Sitä on usein arvosteltu korkealentoisten julkilausumien tehtailusta, joiden vaikutus on jäänyt vähäiseksi.
Keskeisiä esteitä EU:n sotilaalliselle kehittämiselle ovat huoli kansallisesta itsemääräämisestä, EU-maiden näkemyserot unionin tehtävistä tällä alalla sekä halu pitää kiinni jo luodusta järjestelmästä eli Atlantin ylittävästä NATO-yhteistyöstä, Tiilikainen luetteli.
Integraation historia kuitenkin osoittaa, että yhteistyön syventäminen on ollut jatkuvaa, ja se on aina levinnyt uusille alueille.
Ydinaseet yhdistävät
Seminaariin osallistunut ministeri Jaakko Iloniemi muistutti, että Euroopan ja Yhdysvaltojen ajautumista eri teille perinteisestä NATO-yhteistyöstä estävät tehokkaasti ydinaseet. Euroopan maiden ydinasevoimat ovat mitättömät verrattuna Venäjään. Ainoastaan kun Yhdysvallat lasketaan mukaan, ovat osapuolet tasavertaiset, Iloniemi huomautti.
Vara-amiraali Juhani Kaskeala vuorostaan mainitsi, että EU:n tähän asti luomat rakenteet ovat varsin pienimuotoisia verrattuna NATO:on. EU:n kriisinhallinnan suunnittelua varten perustama sotilasesikunta saa 90 upseeria, mutta NATO:ssa, Brysselin toisella puolella, on samoissa tehtävissä 2 000 upseeria. Tarkoitus on, että EU voisi tarpeen vaatiessa käyttää NATO:n suunnittelukykyä hyväkseen.
- Pyrkimyksenä on lähinnä olla älykäs asiakas, kuten britit asian ilmaisevat. EU on ulkoistanut suunnittelun NATO:lle, Kaskeala luonnehti.
Ellei NATO halua olla itse mukana operaatiossa, voi EU nykyisten kaavailujen mukaan käyttää Britannian ja Ranskan perustamia esikuntia, Kaskeala kertoi. Molemmat maat ovat ilmoittaneet olevansa valmiita avaamaan esikuntansa ulkomaisille upseereille - myös Suomi on saanut kutsun.
Päätökset joulukuussa
EU:n ja NATO:n on määrä tämän vuoden aikana määritellä, millä ehdoin EU voi omia operaatioitaan varten saada käyttöönsä NATO:n voimavaroja ja miten päätetään, kuka mitäkin operaatiota hoitaa.
Vaikeita kysymyksiä ovat se, miten EU:n ulkopuoliset NATO-maat saavat osallistua EU:n päätöksentekoon, ja miten Suomen kaltaiset NATO:n ulkopuoliset EU-maat pääsevät NATO:n päätöksenteon valmisteluun.
EU linjasi kriisinhallintakykynsä kehittämistä Helsingin huippukokouksessa viime joulukuussa, ja ensimmäiset päätöksentekoelimet perustettiin tänä keväänä. EU:n suunnitelmien pitäisi saada lopullinen muotonsa tämän vuoden joulukuussa Nizzan huippukokouksessa.
STT-IA
14.4.2000
