Filosofit arvioivat länsimaista tiedepolitiikkaa
Länsimaista tiedepolitiikkaa verrattiin tavoitteenasettelunsa kapeudessa Neuvostoliiton vastaavaan viime viikonvaihteessa Tampereella järjestetyssä filosofitapahtumassa.Keskusteluissa ottivat mittaa ns. kovat luonnontieteet ja pehmeät ihmistieteet. Yhtä lailla vastapooleina olivat osaaminen ja ymmärrys. Filosofiatapahtuman ohjausryhmän jäsen Tampereen yliopiston rehtori Jorma Sipilä kritisoi tiedepolitiikkaa. Sipilän mukaan länsimainen tiedepolitiikka asettaa monesti tavoitteet yhtä kapeasti kuin neuvostoliittolainenkin.
Edesmennyt Neuvostoliitto oli malliesimerkki yhteiskunnasta, joka tähtäsi tutkimuksella nimenomaan osaamiseen ja kansainvälisen maineeseen. Ymmärryksellä ei ollut niin väliä. Tulos oli katastrofi. Erityisosaaminen ei pitänyt yhteiskuntaa pystyssä.
Lännessäkin suuret lupaukset taloudellisista sovellutuksista ovat riittäneet tutkimusinvestointien perusteluiksi.
- Jos osaaminen etenee vailla ymmärrystä ja kansalaiskeskustelua uusien välineiden käytön seurauksista, krapula voi olla vielä kolottavampi kuin Venäjällä, Sipilä varoitti.
Mistä elimistä ajatukset nousevat?
Filosofiatapahtuman päävieraita olivat professorit Anne Showstack Sassoon Lontoosta, amerikkalainen John. L. Casti ja Jaakko Hintikka.
Hintikka on toiminut professorina Suomessa ja Yhdysvalloissa, viimeksi Bostonin yliopistossa. Hän on ollut tekijänä 36 eri kirjassa ja julkaissut enemmän filosofisia artikkeleita kuin kukaan muu elossa olevat filosofi yhtä tai kahta poikkeusta lukuun ottamatta.
Hintikka heitti tiedeajatteluun näkemyksen siitä, että suuri osa - kenties valtaosa ihmisen ajattelusta syntyy aivoja alemmilla, ei-tietoisilla tasoilla. Viime aikojen aivotutkimus antaa viitteitä tästä.
- Kuka ajattelee? Ajatteleeko kukaan? Ajatteleeko tietokone? Hintikka heitti kysymyksiä jättäen kuulijan pohdittavaksi kysymyksen tietokoneen ajattelukyvystä.
Laskentakapsiteetin lisäys apuna
Castin mukaan ihmisen aivokapasiteetti ei aiemmin riittänyt monimutkaisten vuorovaikutteisten järjestelmien kuvaamiseen. Sellaisia ovat esimerkiksi osakemarkkinat, ihmisen immuunijärjestelmä tai sademetsien ekosysteemi.
Ei ole mahdollista tutkia koko immuunijärjestelmää tai osakemarkkinoita jakamalla niitä yksittäisiin osiin, molekyyleihin tai meklareihin.
Nyt halvan, pystyvän ja laajalle levinneen laskentakapasiteetin myötä tilanne on täysin muuttunut.
- Ehkä ensimmäisen kerran historiassa meidän on mahdollista realistisesti ajatella monimutkaisten järjestelmien teorian luomista, Casti sanoi.
Filosofiatapahtumassa järjestettiin Tampere-talossa nyt neljännen kerran, ja tällä kertaa järjestelyihin osallistuivat myös Tampereen yliopisto ja Tampereen teknillinen korkeakoulu.
STT-IKK
14.4.2000
