Muut lehdet maanantaina 3.4.2000
Katsaus lehtien pääkirjoituksiin
maanantaina 3.4.2000
Demari vaatii keinottelupolitiikkaa kuriin
Suomessa on totuttu ainakin näihin päiviin asti siihen, että
demokraattiseen elämänmenoon, parlamentarismiin ja asianmukaiseen
hallintokulttuuriin kuuluu yhdessä tehdyn päätöksen jälkeen myös
noudattaa päätöstä yhdessä.
Näin tapahtui esimerkiksi
eläinlääketieteellisen tiedekunnan siirtämisehdotuksen tultua maan
hallituksessa enemmistön hylkäämäksi, vaikka itse pääministeri kuului
häviäjiin.
Eräissä muissakin kiistakysymyksessä hallitus on ratkaisunsa
tehnyt. Valtioneuvosto on päättänyt erittäin selvän enemmistön
voimin, että Helsingin Vuosaareen voidaan rakentaa satama. Satama ja
sen liikennejärjestelyt sekä paikallinen luonto sopivat toistensa
lomaan.
Ympäristöministeri Satu Hassi vastusti ainoana valtioneuvoston
jäsenenä. Päätöksen jälkeen hän on katsonut oikeudekseen kaikin
mahdollisin ja mahdottominkin keinoin jarruttaa Vuosaaripäätöksen
mukaisia toimia.
Vuotoksen altaan rakentaminen yritetään estää tai
sitä ainakin tuntuvasti viivyttää ympäristöministeriön voimin ensin
vesioikeuden päätöksestä Vaasan hallinto-oikeuteen valittamalla ja
sitten EU-elimissä kanteita nostaen.
Mielipiteiden esittäminen kuuluu demokratiaan. Propagandakin on
laillista ja tähän perustuen Suomen Luonnonsuojeluliiton
Natura-vastaava Tapani Veistola saa lausua julkisuudessa (KU 29.3.),
että mikään taloudellinen, poliittismaantieteellinen tai muu kuin
puhtaasti ekologinen arvo ei saa tulla huomioon otetuksi Vuotoksesta
päätöksiä tehtäessä.
Sen sijaan, kun tällaisiin tuulesta temmattuihin
mielipiteisiin vedotaan viranomaistoiminnassa, loukataan vakavasti
esimerkiksi kunnallista demokratiaa. Sitä paitsi se on
epäisänmaallista.
Suomessa on voitava myös ihmisen elää ja toimia. Suomessa on lupa
ottaa huomioon paikalliset olosuhteet. Kun esitetään, kuten Vuosaaren
ja Vuotoksen tapauksissa, että kyseessä ovat ainutlaatuiset
luonnonsuojelulliset tapaukset ja arvot, pitäisi olla näyttö
ainutlaatuisuudesta.
Vuotoksen kaltaisia suoalueita on hyvin suurin
määrin, samoin alueen kaltaista eliöstöä. Samoin on laita Vuosaaren,
mistä on runsaasti näyttöjä niin Sipoossa kuin Espoon luontokeskuksen
alueella Helsingin länsirajalla.
Naturan laajentamiskysymys on syytä selvittää perusteellisesti. Siinä
yhteydessä pitäisi voida ottaa harkintaan sekin näkemys, että
luonnonolojen muuttuessa myös suojelualueita pitää voida muuttaa ja
tarvittaessa suojelupäätöksiä purkaa.
On myös paikallaan muistaa, kuinka ympäristöministeriö sangen
ylimielisesti valmisteli Naturan rajaukset muutama vuosi
sitten. Kansalaisten närkästys oli monin osin oikeutettua. Nyt ei ole
luonnonsuojelun edun mukaista kylvää suolaa arpeutuneisiin haavoihin.
Suomenmaan mukaan on hyvä aika uudistuksille
Amerikkalainen ekonomisti on nyt kertonut sen tiedon, jota kaikki
ovat odottaneet pelon sekaisin tuntemuksin. Seuraava taantuma alkaa
Yhdysvalloissa 16. toukokuuta vuonna 2002 kello 9.15.
James F. Smithin ennustus on tehty vähintäänkin puolivakavasti.
Rahan ja talouden ammattilainen arvioi Merita-Nordbankenin uusimmassa
Unitas-julkaisussa myös taantuman seurauksia ja kestoa:
bruttokansantuote laskee rapakon takana vuonna 2002 suunnilleen saman
verran kuin vuonna 1992. Kasvu alkaisi uudelleen seuraavana vuonna,
2003 ja jatkuisi reippaasti vuoteen 2013.
Amerikkalaisen ekonomistin mukaan maailmantalouden näkymät ovat
edelleen siis aika hyvät. Samaan suuntaan päätyvät kaikki muutkin
ennusteiden laatijat.
Tänä ja ensi vuonna ei pitäisi olla näköpiirissä muita kuin pieniä,
hetkellisiä ilmakuoppia talouden jumbojettien tiellä.
Vaurastumisen alkulähteillä Yhdysvalloissakin äimistellään, ettei
talouden heikkouksista ole juuri tietoa, vaikka kasvu on jatkunut yli
kaikkien ennusteiden. Edellinen ennätyspitkä kasvujakso on peräisin
1960-luvulta, 106 kuukautta.
Poliittisille päättäjille Smithin ja monien muiden ekonomistien
ennusteilla on käyttöä, kun politiikkaan pitäisi saada lisää
politiikkaa. Mitä tapahtuu Wall Streetillä ja amerikkalaisten
kuluttajien mielissä näkyy meilläkin, hämmästyttävän nopeasti.
Taloudellisen kasvun aikana olisi hyvä keskustella arvoista,
pöllyttää vanhoja rakenteita ja panna alulle isojakin
uudistuksia. Hyvinvointivaltio ei voi olla ikuisesti yksi ja sama
paketti, joka on kasattu menneillä vuosikymmenillä, jota on
paikkailtu säätämällä lakia lain päälle ja leikkaamalla rahoitusta
laman takia sieltä sun täältä.
Oikea paikka keskusteluille ja uudistusten vauhdittamiselle olisi
eduskunta, jonne on valittu kansanedustajia tätä työtä tekemään.
Kuva, mikä edustuslaitoksesta välittyy ulospäin, ei välttämättä ole
kovin mairitteleva.
Eduskunta näyttää kyllä voimiaan säästämättä syventyvän
selvittelemään, voiko kansanedustaja Aho käydä luento- ja
opintomatkalla Amerikassa, mutta muihin, yhteiskuntaa uudistaviin
hankkeisiin ei jakseta tarttua kovin kunnianhimoisin
ottein. Uudistukset vesittyvät ja ovat useimmiten vanhoja heti
voimaan tullessaan.
Eduskunnan työtavoissa on edelleen kehittämisen varaa.
Pienellä maalla ei ole varaa muuhun kuin tehokkaasti toimivaan
demokratiaan. Tehokkaasti toimivia edustajia voisi myös palkita
nykyistä paremmin, että kansanedustajan työ kilpailisi tasaväkisesti
muiden huippualojen rinnalla.
Toivoa sopii, että radion takavuosien suosikkiohjelmaa, sosiaalista
kirjelaatikkoa muistuttanut budjetin kehyskeskustelu ja sitä
seurannut välikysymyskeskustelu jalostuvat hallituksen sisäpiirin
neuvonpidoissa kelvolliseksi tulevaisuuspaketiksi. Nyssäkät voi
säästää aikoihin, jolloin torjutaan kriisejä.
Savon Sanomien mukaan Euroopan neuvoston uskottavuus on koetuksella
Mikä on Euroopan neuvoston uskottavuus, jos se ei tänään alkavassa
parlamentaarisessa yleiskokouksessaan millään tavalla rankaise
Venäjää, joka todistettavasti on syyllistynyt Tshetsheniassa
ihmisoikeusrikkomuksiin?
Tämä on kysymys, joka Euroopan neuvoston muiden jäsenmaiden on
otettava kuolemanvakavasti. Neuvoston tärkein tavoite on demokratian,
ihmisoikeuksien ja oikeusvaltioperiaatteen vahvistaminen. Sen vuoksi
se ei voi ummistaa silmiään, kun sen yksi jäsenvaltio toimii tämän
tavoitteen vastaisesti.
Tammikuussa Euroopan neuvosto vältti vastuunsa, eikä vienyt Venäjältä
äänioikeutta. Asiasta kiisteltiin neuvoston kokouksessa
kiivaasti.
Niukka enemmistö oli sitä mieltä, että äänioikeuden
vieminen vain eristäisi Venäjää muusta Euroopasta ja saattaisi näin
pahentaa tilannetta Tshetsheniassa entisestään. Kyseessä on looginen
perustelu, jota usein ennenkin on käytetty.
Sen toistaminen ajaa
kuitenkin helposti umpikujaan. Jo nyt on selvää, että Venäjä on
käyttänyt perustelua häikäilemättä omaksi hyväkseen.Entäpä toinen
vaihtoehto eli Venäjän rankaiseminen?
Johtaisiko se välttämättä
siihen, että yksin jäänyt valtio painaisi päänsä kyyryyn ja puskisi
entistä epätoivoisemmin eteen päin entisellä tiellä? Eikö ainakin
yhtä todennäköistä olisi, että Venäjän olisi pakko muuttaa
käyttäytymistään?
Jos öljyn hinta Opecin äskeisten päätösten vuoksi
laskee paljon, Venäjän talous joutuu entistä suurempiin
vaikeuksiin. Silloin Moskovan on pakko ryhtyä neuvottelemaan
Kansainvälisen valuuttarahaston ja Maailmanpankin kanssa.
Se ei
onnistu eristyksissä.Viime viikon lopulla Kreml antoi ensimmäisiä
merkkejä siitä, että se olisi valmis poliittiseen dialogiin
Tshetshenian kanssa.
Annettiin jopa ymmärtää, että presidentti Aslan
Mashadoville voitaisiin myöntää armahdus siinä tapauksessa, että hän
ei ole syyllistynyt veritekoihin.
Lisäksi julkisuuteen kerrottiin,
että panssarirykmenttiä komentanut eversti on vangittu 18-vuotiaan
tshetsheenitytön raiskauksesta ja murhasta. Asian julkistamisella
tähdättiin vaikutelmaan, että tällaiset teot ovat lopulta harvinaisia
ja niihin puututaan ankaralla kädellä.
Onko kyseessä vain länttä ja Euroopan neuvostoa varten rakennettu
teatteriesitys? Niin on arveltu joissakin läntisissä kommenteissa.
Euroopan neuvosto on joka tapauksessa tärkeän päätöksen
edessä. Neuvoston valtuuskunta kävi Tshetsheniassa viime kuun
puolivälissä.
Mukana oli mm. kansanedustaja Anneli
Jäätteenmäki. Valtuuskunta palasi tutustumismatkaltaan
järkyttyneenä. Pelkkä valittelu ei kuitenkaan riitä. Se ei johda
mihinkään, jos kukaan ei tee mitään. Euroopan neuvosto itse voi tehdä
jotakin ja samalla näyttää esimerkkiä muille.
Hämeen Sanomat arvioi uusimpia puoluekannatusarvioita
Sosiaalidemokraattien ja kokoomuksen kannatus on Ylen radiouutisten
teettämän mielipidetutkimuksen mukaan noussut
maaliskuusta.
Sosiaalidemokraattien suosio on kasvanut peräti noin
kaksi prosenttiyksikköä, 27,5 prosenttiin, ja kokoomuksen puolisen
prosenttiyksikköä, 19,5 prosenttiin. Kokoomuksen vaalienjälkeinen
tuska hellittää.
Suomen poliittiseen kehitykseen on kuulunut piirre, jonka mukaan
hallituspuolueiden kannatus laskee ja ainakin pääoppositiopuolueen
kannatus nousee. Keskusta on edelleen maamme toiseksi suurin puolue
vajaan 25 prosentin kannatuksella, mutta sen kannatus ei ole
oppositioasemasta huolimatta juurikaan muuttunut.
Sosiaalidemokraattien suosion kasvu on eittämättä heijastumaa
presidentinvaaleista. Sosiaalidemokraattisen ehdokkaan nousu vaalien
voittajaksi ja hänen laaja poliittinen kannatuksensa vaikuttavat yhä
poliittiseen ilmastoon.
Keskustassa on syytä miettiä, miksi puolueen kannatus on jämähtänyt
paikalleen. Tappio presidentinvaaleissa ja puolueen sisäiset asiat
eivät ainakaan nosta keskustan poliittista painoarvoa. Mitä pidempään
puolue on oppositiossa, sitä turhautuneemmaksi keskustan perinteiset
kannattajat käyvät.
Ilkka katsoo, että Suomen ekomafia ratsastaa Brysselin kortilla
Monin paikoin maaseudulla kirosanaksi tullut Natura on jälleen
nostamassa uusia kiistoja, kun Bryssel on Suomen ja monien muiden
maiden ympäristöaktivistien yllytyksestä ryhtynyt vaatimaan lisää
suomalaisten maita ja mantuja Natura-verkostoon.
Pahimmillaan
Euroopan unionin komission vaatima toinen Natura-kierros merkitsee
uutta valitussumaa korkeimpaan hallinto-oikeuteen.
Jäljet pelottavat. Ensimmäisellä kierroksella ympäristöviranomaiset
sortuivat uskomattomaan ylimielisyyteen ja maanomistajien oikeuksien
vähättelyyn. Natura-ohjelmaan otettiin yksityisten maita
salamyhkäisen valmistelun jälkeen.
Kaikille maanomistajille ei
vaivauduttu edes kertomaan, mitä ötököitä tai luonnonoikkuja heidän
mailtaan oli löytynyt tai millaisia rajoituksia Natura maiden
käytölle merkitsee.
Hyvästä hallintomenettelystä ei ollut jälkeäkään, kun
ympäristöministeriön virkamiehet toteuttivat poliittisia intohimojaan
yksityisten mailla. Väliin tuntui, ettei luonnon ihmeitä löydy
lainkaan valtion mailta.
Viranomaiset katsoivat, että luonnonsuojelu
kulkee kaikkien lakien yläpuolella ja että se sallii asioiden
tietoisen vääristelyn ja jopa valehtelun. Kuulemismenettely oli
puutteellinen.
Poliitikot olivat täysin hukassa, kun ympäristöhallinnon virkamiehet
pyörittivät heitä direktiivi-hetteikössä. Järkyttävän kuvan asian
valmistelusta antoivat väitteet, että Natura-asiakirjoja oli
peukaloitu jopa valtioneuvoston päätöksen jälkeen.
Oikeuskanslerin virastosta annettiin tuoreeltaan varoituksia
ympäristöhallinnolle asioiden huonosta valmistelusta. Oikeusasiamies
tukisti silloista ympäristöministeriä Pekka Haavistoa (vihr)
harhaanjohtavasta Natura-tiedottamisesta.
Myös KHO ojensi
ympäristöhallintoa siitä, ettei se huolehtinut riittävästi
maanomistajien oikeusturvasta. KHO:n mielestä maanomistajalle oli
annettava kaikki hänen kaipaamansa tieto Naturasta.
Maanomistajien oikeusturva oli todella kevyttä tavaraa, kun Haavisto
joukkoineen ruhjoi Naturaa läpi. Härskeintä oli Brysselin-kortilla
pelaaminen. Ministeri pelotteli avoimesti, että Suomi joutuu
EY-tuomioistuimeen tai siltä viedään aluepoliittisia rahoja, ellei se
suostu toimimaan kuten Brysselistä määrätään.
EU:n
ympäristövirkamiehet ja heidän suomalaiset virkasisarensa ja
-veljensä pelasivat kulisseissa yhteen. Ensimmäisen vihreän
ympäristöministerin johdolla Suomesta oli määrä tehdä eräänlainen
"koelaboratorio" suojeluasioissa.
Viime syksynä korkeimman hallinto-oikeuden presidentti Pekka Hallberg
vakuutti, että EU:n jatkuva kovistelu ei vaikuta vireillä olevien
Natura-valitusten perusteelliseen käsittelyyn. KHO:ssa oleva
valitusten vyöry on viivästyttänyt Suomen lopullisen
Natura-ehdotuksen valmistumista.
Hallbergin ilmoituksen mukaan
valitusten suuri määrä tai kiire eivät saa vaikuttaa siihen, että
asiat tutkitaan perusteellisesti kaikkia tasapuolisesti
kohdellen. Hallbergin vakuutteluihin on syytä luottaa.
EU:n uudet Natura-vaatimukset kielivät, että hermosota jatkuu.
Kolmen arvostetun metsäprofessorin, Viljo Holopaisen, Veli-Pekka
Järveläisen ja Päiviö Riihisen tuoreessa ja raikkaassa
mielipidekirjasessa etsitään loputtaman tuntuisen suojeluvimman
juuria 1960- ja 1970-lukujen vasemmistoradikalismista.
Sosialismin ja
kommunismin romahduksen jälkeen moni vasemmistolainen löysi
ideologisen kotinsa ympäristöliikkeestä, vihreistä, luontoliikkeistä,
mediasta ja ympäristöhallinnosta.
Professorien mielestä ex-radikaaleille yksityisen maan sosialisointi,
kuihtuvan maaseudun ahdistelu millä tahansa työnimikkeellä, usein
hyvät hallinnolliset periaatteet unohtaen, näyttää olevan hyvitystä
entisten yritysten epäonnistumisesta.
Menetelmät ovat entiset. Ennen
ohjeet tulivat Moskovasta. Nyt ekomafia pelaa Brysselin
kortilla. Herrat professorit taitavat olla oikeassa.
Koonnut: TK
Muut lehdet -sivulle
|