Muut lehdet tiistaina 4.4.2000
Katsaus lehtien pääkirjoituksiin
tiistaina 4.4.2000
Kansan Uutiset käsittelee AKT:n lakon loppumista
Rekat ja linja-autot kulkevat jälleen. Työt jatkuvat normaalisti myös
satamissa. Auto- ja kuljetusalan työtaistelut niin työsulku, lakko kuin
tukitoimetkin päättyivät kestettyään viisi päivää.
Työtaistelu alkoi purra. Jatkuessaan se olisi tällä viikolla pysäyttänyt
vähitellen myös paperitehtaat. Valmistelut koneiden alasajoksi oli jo
monin paikoin aloitettu.
Työnantajapuoli muistutti päivittäin useammankin kerran, että lakon
pysäyttämän ulkomaankaupan arvo on päivittäin noin 1,2 miljardia markkaa.
Sitä tosin ei "muistettu" korostaa, että tuota rahamäärää ei pidä laskea
suoranaisesti tappioiksi, sillä tavarasta vain murto-osa jää kokonaan
kuljettamatta. Suomalaisten luotettavuus tavaran kuljettajana tosin
saattoi saada pieniä naarmuja.
Työriidan vaikutusten laajentumisuhka pani kuitenkin sovittelun
liikkeelle jo viikon lopulla. Oma vaikutuksensa oli silläkin, että
pääministeri Paavo Lipponen valtiovallan puolesta esitti eduskunnassa
huolestumisensa työtaistelun vaikutuksista ja toivoi pikaista sopua.
Ihan
omasta aloitteestaan Lipponen ei liikkeellä ollut, sillä työnantajien
asenteista häntä oli informoinut mm. AKT:n puheenjohtaja Kauko
Lehikoinen.
Valtakunnansovittelija Juhani Salonius pystyi rakentamaan sellaisen
sovintoesityksen, jonka molemmat osapuolet saattoivat kasvojaan
menettämättä hyväksyä, vaikkakin "pitkin hampain", kuten näissä
tilanteessa usein on tapana sanoa.
Alkuperäinen, työnantajapuolen keskiviikkona hylkäämä sovintoesitys ei
kuitenkaan ensimmäisen sopimusvuoden osalta muuttunut mitenkään. Riidan
laukaisi se, että alan palkat sovittiin kolmeksi vuodeksi. Tämän vuoden
jälkeen palkankorotukset noudattavat myöhemmin muodostuvaa ns. yleistä
linjaa.
Työantajapuolen edustaja, Autoliikenteen työnantajaliiton toimitusjohtaja
Hannu Parvela perusteli myöntymistä sopimukseen tuoreeltaan sillä, että
näin alalle taattiin työrauha kolmeksi vuodeksi.
Sillä lienee sinänsä oma merkitys työnantajapuolen perusteluissa.
Kuitenkin paine ulkopuolelta vaikutti enemmän sopuun eli juuri
työtaisteluista aiheutuvat kustannukset myös muille aloille.
Työnantajarintama halusi Parvelan palaavan nopeasti ruotuun.
Autoliikenteen työnantajaliitto joutui siksi katkerasti nielemään yleistä
linjaa tuntuvasti kovemmat palkankorotukset. Työnantajaliiton työtaistelu
eli työsulku siis epäonnistui.
Nyt löydetty sovinto lopetti myös viidettä viikkoa Tampereella jatkuneen
yksityisten linjojen bussilakon. Kuljettajien mielestä Tampere-lisän
saaminen sopimuksiin oli periaatteellinen voitto, vaikka lisän taso ei
täysin vastannutkaan toiveita.
AKT:n tukilakkojen myötä yritettiin viime viikolla jälleen viritellä myös
keskustelua tukilakkojen kieltämisestä. Turhaan, sillä Se ei onnistu
muuten kuin ns. kolmikantaperiaatteella eli yhteisen kannan takana pitää
olla molempien työmarkkinaosapuolten ja valtiovallan. Nykyisen
hallituksen aikana tätä keskustelua ei avata.
Myös Suomenmaa käsittelee lakon loppumista
Kuljetusalan lakon nopea lopettaminen ansaitsee hatunnoston. Parhaat
pisteet kuulunevat valtakunnansovittelija Juhani Saloniukselle, mutta
myös työtaistelun osapuolet osoittivat halua ja kykyä sopuun.
Oman
panoksen sovittelun "suojelijoina" antoivat sosiaalidemokraattiset
isotveljet SAK:n puheenjohtaja Lauri Ihalainen ja pääministeri Paavo
Lipponen, joka hänkin heräsi lopulta varovaiseen toimintaan asiassa.
Rutinoituneet työtaistelijat osaavat sikäli asiansa, että he eivät jää
makaamaan lakon päälle. Ratkaiseva loppurutistus tehtiin kuljetusalalla
nopeasti, vaikka tilanteen sallittiin ajautua lakkoon. Suuren ja
keskeisen alan lakko kaikkien tukilisukkeineen oli todella järeä ase.
Sellaisen käyttö kaiken järjen mukaan hirvittää paatuneintakin
työtaistelijaa. Avoimessa ja kansainvälisesti kilpailussa taloudessa
vaaditaan aiempaa enemmän vastuullisuutta. Onneksi sitä kuljetusalaltakin
viime vaiheessa löytyi.
Työntekijät saivat lisää palkkaa ja työnantajat pidemmän sopimuskauden.
Se oli tyypillinen kompromissi, jossa kumpikin osapuoli koki voittavansa
eikä vastaavasti ketään nöyryytetty. Kasvojen säilyminen on näissä
taistelutilanteissa usein yhtä tärkeää kuin kiistan taloudelliset
vaikutukset. Niin on, miltä näyttää.
Viimeisellä suurella avainalalla paperiteollisuudessa on lakonuhka
päällä. Aikaa neuvotteluille on varattu runsaasti. Tuskin
paperiliitollakaan on haluja ajaa tieten tahtoen lakkoon, mutta niin
sanottuja alakohtaisia ongelmia on kerätty tuhti paketti. Tärkein
alakohtainen kysymys on kuitenkin kaikitenkin raha.
Paperin sopimuskulttuuria sanotaan vaikeaksi. Viimeksi SAK:n
puheenjohtaja Lauri Ihalainen kehui aamutelevisiossa metalli- ja
rakennusaloja sivistyneiksi paperiin verrattuna, vaikkei hän kovin
suoraan rohjennut moittia suurta jäsenliittoaan.
Hankala liitto on kuitenkin hankala paitsi vastapuolelle myös
keskusjärjestölle. Paperiliitto oli etunenässä kaatamassa SAK:n
tavoittelemaa kolmatta perättäistä tupoa. Samalla puheenjohtaja Ihalainen
siirrettiin tällä tulokierroksella sivuraiteille.
Kaikki menee kuitenkin hyvin, jos paperiala tekee sopimuksen ilman
lakkoa, joka kävisi joka tapauksessa kalliiksi kaikille.
Aamulehden mukaan lakko lopetettiin kalliilla hinnalla
Valtakunnallinen autoalan lakko ja työsulku loppuivat sentään lyhyeen.
Tampereellakin neljän yksityislinjan kuljettajat palailevat töihin yli
viisi viikkoa kestäneen, tunteita puolin ja toisin kuumentaneen lakon
jälkeen.
Lakko loppui lyhyeen, mutta kalliisti. Työnantaja joutui kolmen vuoden
työrauhan nimissä nielemään selvästi yleisen linjan ylittävät
palkankorotukset. Kuljettajat saavat korvausta jopa teollisuuden
palkkaliukumista, vaikkei niiden suuruutta voi etukäteen tietää.
Myös kuljetusalan lakkoaallon aloittaneet tamperelaiskuljettajat
menestyivät valtakunnansovittelija Juhani Saloniuksen sovintoehdotuksessa
hyvin. Heidän keskeinen ehtonsa ns. Tampere-lisän maksamisesta
hyväksyttiin.
Se ei nosta tuntipalkkoja vaadittua markkamäärää eikä koko vaaditulla
alueella, mutta oli kuljettajille selkeä voitto samoin kuin kuljettajan
asemapaikan uusi määritelmä. Lakon aikaisia palkanmenetyksiä on kuitenkin
parempi olla laskematta.
Tamperelaiset matkustajat maksavat viime kädessä Tampere-lisänkin.
Toimitusjohtaja Martti Paunu ennustaa, että taksoihin haetaan korotuksia
kesäkuun alusta ja joitakin kannattamattomia linjoja voidaan joutua
lopettamaan.
Autoalan palkankorotukset ylittävät muiden alojen tähänastiset sopimukset
- ainakin siihen asti kun ensi viikolla lakolla uhkaava Paperiliitto on
sopimuksensa saanut.
Kolmivuotinen työrauha on erittäin tärkeä asia, jos se vain pitää. AKT:n
tukilakot ovat kuitenkin edelleen mahdollisia. Satamissa työskentelevillä
akt-läisillä ahtaajilla ei vielä ole sopimusta ja ehkä Paperiliittoakin
pitää "auttaa". Molemmat tarjosivat tukeaan AKT:n lakkolaisille.
Työrauhavelvoite ei ole ehdoton, koska sen voimassaollessa voidaan mennä
tukilakkoon. Esimerkiksi sopimuksensa viikon lakon jälkeen tehnyt
Kemianliitto oli jo valmis tukemaan auto- ja kuljetusalan lakkoa.
Mikä tahansa minkä tahansa alan varsinainen lakko puree, kun sillä on
takanaan hyvät tukilakkolaiset.
Tukilakot vahingoittavat Suomen mainetta ja uskottavuutta
tavarantoimittajana. Niissä palaa paitsi rahaa, myös luottamuspääomaa,
jota ei ole helppo ansaita takaisin.
Eräs päättymässä olevan työmarkkinakierroksen erikoinen piirre on se,
miten hiljaa yleiseen linjaan eli 3,1 prosenttiin tyytyneet palkansaajat
ja palkansaajajohtajat ovat olleet.
Liittokierroksen alkuhan meni kuin leikkiä vain: presidentinvaalien
ensimmäisen äänestyskierroksen kunniaksi metalli- ja rakennusliitot
tekivät pohjasopimukset, joiden piirissä ehdoton valtaosa palkansaajista
on.
Maltillisuudestaan paljon ansaittua kiitosta saaneet metallin Per-Erik
Lundh ja Rakennusliiton Pekka Hynönen olisivat voineet opastaa muita
liittoja samalle tielle.
Ilkka vaatii väkivaltarikoksista ankarampia tuomioita
Ihmeen pitkään on oikeuslaitoksessamme saanut olla vallalla tilanne, jota
kansalaiset kyllä ovat päivitelleet jatkuvasti, mutta johon ei ole saatu
minkäänlaista muutosta.
Vasta nyt ovat asiasta vastaavat ministerit
ottaneet kantaa siihen, että väkivaltarikosten tuomiot ovat huomattavan
lieviä, vaikka rangaistusasteikko antaisi mahdollisuuden kovempiinkin
kakkuihin.
Tuomareiden rangaistuskäytäntö lienee kytköksissä siihen tosiasiaan, että
meillä myös lainsäätäjä on suhtautunut rikolliseen käyttäytymiseen
pehmeähkösti. Vai miten muuten on selitettävissä se, että auton tai
pyörän varastaminen onkin enää vain "luvaton käyttöönotto". Kun asioita
näin kaunistellaan, ei ole ihme, että yrittäjiä tällä saralla riittää.
Viime viikolla sisäministeri Kari Häkämies patisteli tuomareita
perustelemaan julkisesti rangaistuslinjaansa. Vastauksia ei ole kuulunut.
Selitettävää onkin, sillä vaikka tuomion voisi määrittää puolen vuoden ja
10 vuoden väliltä, niin tuomari saattaa passittaa pahoinpitelijän
esimerkiksi kahdeksaksi kuukaudeksi ehdolliseen vankeuteen.
Häkämiehen huoli on ymmärrettävä. Tuomioistuinlaitoksen lepsuus ei ole
oikein sen enempää lainvalvojien kuin uhrien ja heidän omaisten kannalta.
Poliisin on turhauttavaa yrittää pitää maassa kuria yllä, kun
tuomioistuin mitätöi työn ratkaisuillaan. Ja miltä tuntuu uhrista se,
että hänen pahoinpitelijänsä pääsee kuin koira veräjästä.
Elleivät tuomarit itse suostu käytäntöään muuttamaan, ei eduskunnalle jää
muuta mahdollisuutta kuin muuttaa lakia niin, että tuomioihin saadaan
jotakin tolkkua.
Oikeusministeri Johannes Koskinen onkin ilmoittanut, että hallitus antaa
esityksen alimman rangaistuksen nostamisesta. Se on syytä saattaa
eduskunnan käsiteltäväksi nopeasti.
Lainsäätäjän on topakasti
määriteltävä sellaiset rajat, että ne sopivat tavallisen kansalaisen
oikeustajuun. Samalla on aiheellista palauttaa lakiin se, että auton
anastaminen on varastamista eikä mikään luvaton käyttöönotto.
On toivottavaa, että tuomarit laskeutuvat kansalaisten pariin ja
selittävät käyttäytymistään, jos siihen jokin järkevä perustelu löytyy.
On muistettava, että niin oikeuslaitoksen kuin sen asiakkaidenkin
toiminnan kustantajia ovat tavalliset veronmaksajat. Heillä on oikeus
vaatia, että asiat ovat kunnossa.
Yhdyskuntapalvelu on jonkin aikaa ollut vaihtoehtona sellaisille
rikoksentekijöille, jotka ovat saaneet korkeintaan kahdeksan kuukauden
ehdottoman vankeustuomion. Yleisimmin sitä käyttävät rattijuopumuksesta
tai varkaudesta tuomitut. Palvelun aikana tehdään työtä, ja henkilön
käyttäytymistä seurataan hyvin tarkkaan.
On hyvä, että tällainen vaihtoehto on olemassa. Nuoret, ensikertalaiset
rikoksentekijät säästyvät vankilassaolosta, jossa luultavimmin oppisi
vain lisää uusia rikoksentekomahdollisuuksia. Paluu siviilielämään on
epäilemättä paljon helpompaa kuin vankilatuomion jälkeen.
Jo kuudennes tuomituista on käyttänyt hyväkseen miedompaa versiota.
"Vankina vapaudessa" on osuva termi ja sellaisen tilanteen täytyykin
olla. Tarkoin on pidettävä huoli siitä, ettei palvelun suorittaminen
alakaan tuntua turhan helpolta.
Kainuun Sanomat huomauttaa, että kyyti kallistuu
Kuljetuslakko loppui onneksi lyhyeen. Ratkaisu tietää kuitenkin sitä,
että kansalaiset saavat maksaa enemmän bussikyydeistään, ja pienet
kuljetusliikkeet joutuvat entistä ahtaammalle.
Valtakunnansovittelija Juhani Salonius löysi auto- ja kuljetusalalle
ratkaisun työehtosopimuksen pidentämisestä. Alkuperäinen esitys olisi
tuonut vain kymmenen kuukauden työrauhan. Siihen eivät työnantajat
suostuneet.
Kuljettajat saavat nyt jotakuinkin samansuuruiset palkankorotukset kuin
edelliseenkin esitykseen oli kirjattu. Sen AKT oli valmis hyväksymään jo
viime viikolla.
Sopimuskauden pidennys sen sijaan tuotti kuljettajille tuskaa. Sen vuoksi
puheenjohtaja Kauko Lehikoinen joutui anomaan vastaukselle lisäaikaa.
Jos lakko olisi jatkunut, useita paperitehtaita olisi jouduttu ajamaan
alas jo tällä viikolla. Varastot olivat täynnä tavaraa ja
kemikaalikuljetusten loppuminen olisi pysäyttänyt paperinteon kokonaan.
Teollisuudelle laskettiin aiheutuneen kuljetuslakosta ja työsulusta noin
miljardin markan menetykset päivässä. Sitä ei viennin varassa
sinnittelevä Suomi olisi pitkään kestänyt.
AKT sai yleistä linjaa paremman sopimuksen, kuten muutkin kapinaliitot
tähän mennessä. Tässä kuussa palkkoihin tulee 3,5 prosentin
taulukkokorotukset ja lokakuussa on luvassa 1,4 prosentin lisä. Kahtena
seuraavana vuonna noudatetaan yleistä linjaa. Sen lisäksi kuljettajat
saavat vielä 1,4 prosentin liukumatakuun kummaksikin vuodeksi.
AKT ja Autoliikenteen työnantajaliitto ovat koko kiistan ajan riidelleet
siitä, ovatko kuljettajat jääneet palkoissa jälkeen muusta
teollisuudesta. Kuljetusalan palkat eivät liu'u muun teollisuuden tapaan,
mutta toisaalta kovin erilaisten alojen vertaaminen keskenään on
vaikeata.
Metsäteollisuuden piirissä ratkaisua syynätään varmasti tarkkaan, sillä
paperimiehet tuskin tyytyvät huonompaan sopimukseen. Ellei ratkaisua
löydy, metsäteollisuus pysähtyy tämän kuun 11. päivänä.
Kansalaisille kuljetusalan sopu merkitsee linja-autokyytien
kallistumista. Taksoista neuvotellaan liikenneministeriön kanssa näinä
päivinä.
Tavarakuljetuksissa ei ministeriön valvomaa hinnastoa ole, joten jokainen
yritys joutuu neuvottelemaan hinnoista kunkin asiakkaan kanssa erikseen.
Alalla on paljon pieniä yhden kuljettajan yrityksiä. Niiden
neuvotteluasema ei palveluita ostavien suurien yritysten pöydissä ole
helppo.
Kuljetusalaa vaivaa jo nyt polttoaineiden hintojen raju kasvu. Siihen ei
ole lähiaikoina tulossa helpotusta, vaikka suuret öljyntuottajamaat
saivatkin aikaan sovun tuotannon lisäämisestä.
Kiintiöt kasvavat
kuitenkin niin vähän, etteivät teollisuusmaiden tyhjentymässä olevat
varastot täyty kovin nopeasti. Sen vuoksi hinnatkaan eivät laske vielä
kuukausiin.
Kuljetusyrittäjät saattavat olla oikeassa väittäessään, että alalla
nähdään vielä tänä vuonna monta konkurssia.
Koonnut: TK
Muut lehdet -sivulle
|