Sähköpaimen
14.4.2000
Sanat ja teot
Ensin sanotaan, että optioiden "ottaminen" on rohmuamista. Kun niitä saa itse, homma onkin O.K. Kummallista se ei ole, mutta ei kunniakastakaan. Etenkään kun sanoja on presidentti - onneksi ei sentään Tasavallan Presidentti.
Sähköpaimen on kehuskellut aiemminkin presidentti Mauno "Kyl se siittä" Koivistoa. Hänen poliittisen arvonsa tulee historiantutkimus aikanaan nostamaan… arvoon arvaamattomaan.
Koiviston presidenttikaudella maailmantaloutta ja Suomea koetteli vuosisadan pahin lama, Neuvostoliitto lakkasi olemasta, Suomi irtisanoutui osasta Pariisin rauhansopimusta - ja Isänmaalle ei käynyt kuinkaan. Se on raskaan sarjan valtiomiessaavutus.
Lasse "Miljonääri" Lehtinen keksi Koiviston jälkeen SDP:n ehdokkaaksi Mäntyniemeen ulkoministeriön ja YK:n kehitysyhteistyöpampun Martti "Optio" Ahtisaaren. Herra kansakoulunopettaja vei potin.
Kalevi "Runo" Sorsa oli valmistautunut presidenttiyteensä kuin Kepun Ahti "Yrmy" Karjalainen ikään - mutta selvin päin. Aika kulki Sorsan ohi.
Pakistanissa ja eri puolilla Afrikkaa kymmeniin henkilökohtaisiin palvelijoihin tottunut Ahtisaari hoiti presidenttiyttään kuin siirtomaaläänitystä ikään. Kiersi maata vilkutellen oikealle ja vasemmalle - tienvarsiin kerääntyneille alamaisilleen.
Poliittista satiiria ei Suomessa ole. Iltalypsykin oli Ahtisaarelle liikaa. Valkoiselle miehelle ei vinoilla. Se viesti kuului linnasta säännöllisin väliajoin.
Demarien ja ay-liikkeen rahoilla paikkansa saanut Ahtisaari muisti aika ajoin ruokkijoitaan. Nokkelimmillaan hän oli haukkuessaan optiohaukat ahneiksi.
Kaikki loppuu aikanaan. Ahtisaari jäi eläkkeelle ja sai muhkean - verottoman - eläkkeen. Sen jälkeinen meno ei sitten olekaan kunniaksi - ainakaan Ahtisaarelle.
Hän änkesi kahden suomalaisen pörssiyhtiön hallitukseen, UPM:n ja Elcoteqin, kuittaa niistä rahaa saavikaupalla ja on… yhtiön mies. Osakeyhtiölain mukaan yhtiön hallituksen jäsenen velvollisuus on toimia yhtiön parhaaksi.
Sähköpaimen ei kadehdi Ahtisaaren Elcoteq-optioita. Joku muukin saattaa kuitenkin miettiä miten, ja mihin, presidentti voi ottaa kantaa sitoutumisensa jälkeen.
Vai onko niin, että presidentti ei ole virkakautensa jälkeen enää instituutio - ei edes entinen instituutio. Ahtisaarelle niin on käynyt, Koivistolle ei. Kekkosesta emme tiedä, hänelle ei suotu eläkepäiviä. Valitettavasti.
Maailmalla entiset presidentit ovat keskittyneet erilaiseen yleishyödylliseen ja humanitaariseen työhön. He ovat antaneet osaamisensa, ja ennen muuta arvovaltansa, kaikkien yhteiseen käyttöön, yhteiseksi hyväksi.
Olisihan Ahtisaarikin voinut… valinta on kuitenkin hänen.
Ja perinteistä tapaa noudattaen viikon kevennys, tällä kerralla aiheeseen liittyvä.
Kaksi valkoista miestä seisoo Afrikan viidakossa ihmissyöjien padassa. Toinen nauraa hihittelee. Kaveri kiukustuu: mitä hemmetin nauramista tässä on?
- Mä kusasin niiden soppaan.
Sähköpaimenelle voi myös lähettää emailia; tyhmyyksissään kun lupautui niitä lukemaan... (Mutta EI vastaamaan).
