Historia tarvitsee sotalasten muistia
Kari Levola ja Jarmo Knuutila ovat yhteistyössä tehneet kirjan, joka avartaa lukijan käsitystä Suomen menneisyydestä.Sotalapsi ei unohda -teos kertoo tiiviissä historiikkijaksossaan ja haastatteluosuuksissaan vaikeasta vv. 1939-44 sotalapsioperaatiosta, maailmanhistorian suurimmasta lasten joukkosiirrosta.
Idea kirjaan syntyi valokuvaaja Jarmo Knuutilan päässä. Hän hoiti lönnrothmaisen keruutehtävän haastattelemalla yli 200:ta suomalaista sotalasta. Toimitustyöhön tuli avuksi lankomies, kirjailija Kari Levola. Hän on stilisoinut haastateltujen vastaukset sekä kirjoittanut historiaosuuden.
- Jokaisesta haastatellusta olisi saanut oman kirjansa, Levola valaisee kirjan kokoamisen vaiheita.
Tekijät pyrkivät valinnoillaan kokonaisuuteen. Siksi haastattelut karsittiin alle 20:een. Tekijät halusivat tuoda haastattelujen kautta esiin sotalapsioperaation monipuolisuuden eri vaiheineen, syineen ja seurauksineen.
"Sotalapset ovat voineet huomata, että heidän muistoillaan on sittenkin arvoa. Että tämä aika haluaa kuunnella heidän muistamistaan. Suomalainen historia tarvitsee heidän muistiaan", Levola kirjoittaa.
Suomen kieli unohtui melko nopeasti
Esitetyt 17 sotalapsen tarinaa eivät tietyllä samankaltaisuudellaan puuduta lukijaa. Tunne on vahvasti läsnä kirjassa. Terapiamuotojen ja debriefingien aikakauden lukija ihmettelee yhä uudelleen, miten nämä lapset selvisivät evakko- ja sotalapsikokemuksistaan. Sotalasten jälkihoitoa ei koskaan järjestetty.
Omakohtaisesti koetuilla tuokiokuvilla sotalapsikokemusten kertojat antavat vahvan panoksensa: heidän tarinapätkänsä sitovat yhteen hyvin erilaisia asioita.
Kirja kuvaa sotalasten suulla, miten suomen kieli unohtui lapselta jo vuodessa. Tilalle tuli uusi kieli ja sen myötä uudeksi kasvanut identiteetti. Tämäkin kirja todistaa, että isolle osalle sotalapsikokemus ennen kotiinpaluuta oli hyvä kokemus. Vauraissa naapurimaissa fyysistä ja psyykkistä lämpöä oli tarjolla, samoin ruokaa.
Vaikeimmaksi vaiheeksi monelle osoittautuikin pakkopaluu kotiin. Tästä kertovat myös kirjan haastatellut.
"Järkytys se oli. Minulle oli tullut kortteja, että olen matkalla jonkin aikaa, mutta en minä ollut sitä ymmärtänyt. Paluu takaisin oli paljon pahempi kuin meno Ruotsiin", tiivisti yksi haastatelluista.
Vaikea asia kotimaassa
Levolan ja Knuutilan kirja tuo tavallisen lukijan tietoon myös Tanskaan siirretyt "sementtilapset" ja valtion tiedotuskeskuksen sensuurin, joka koski sotalapsikeskusteluja.
Oman osansa saavat operaation aiheuttama vastustus kotimaassa ja vaikeudet lasten palauttamisen yhteydessä. Humaanin myötäelävä kirja tekee oikeutta sotalapsille.
Ulkoasullisesti näyttävä Tammen kustantama kirja on helppolukuinen. Se antaa selkeää tietoa pitkään vaietusta asiasta sitä tuntemattomille. Levola ja Knuutila ovat omalta osaltaan tärkeällä asialla niin sotalasten kuin meidän kaikkien muidenkin kannalta.
STT-IKK
14.4.2000
