Käyttäjän läheiset tarvitsevat tukea

Huumeiden käyttö tunnistetaan perheessä myöhään

Irti huumeista ry:n johtava huumetyöntekijä Maire Leskinen korostaakin, että tämä sudenkuoppa tulisi tiedostaa.

- Ihmisten pitäisi osata varautua siihen, että tässä toimii aivan luonnollinen kieltomekanismi. Oman lapsen huumeiden käyttö on niin rankka juttu, että vanhemmat eivät ikään kuin uskalla epäillä pahinta. Etsimme tahattomasti muita syitä, miksi lapsellamme menee nyt huonosti, Leskinen muistuttaa.

Hän haluaa saman tien korostaa, että vanhempia ei pitäisi tässä pahasti syyllistää - pahimman vaihtoehdon karttelu on sekä tahatonta että hyvin inhimillistä.

- Tässä on kuitenkin se paha puoli, että näin menetetään kallista aikaa, jolloin asiaan pitäisi ja voisi vielä tehokkaasti puuttua, Leskinen alleviivaa. Siksi tulisi ymmärtää, että itse kukin turvaudumme kernaasti "ei sellaista voi sattua minun lapselleni" -ajatukseen.

Huumekäytön tunnistamista vaikeuttaa osaltaan se, että nykyisin ensikokeilut ajoittuvat usein ikävuosiin 12-14. Tuolloin nuori käy läpi murrosiän alkua, eli muutokset käytöksessä ja kaveripiirissä tulkitaan helposti murrosiän oireiksi.

Heijastuu hyvin moneen

Maire Leskisen mukaan Suomessa ei ymmärretä vielä kovin hyvin, miten perustavalla tavalla perheenjäsenen huumeiden käyttö vaikuttaa vanhempiin ja sisaruksiin. Hän tähdentää, että koko perhe tarvitsee apua ja tukea kriisissä, joka voi olla hyvin pitkäaikainen.

- Huumeiden käyttöön kuuluu se, että se on usein poukkoilevaa. Välillä on hyviä aikoja, lopettamisyrityksiä ja hoitoon lähtöjä, jolloin perheestä tuntuu, että nyt se on ohi, voimme huokaista helpotuksesta. Päihderiippuvuuteen kuitenkin kuuluvat retkahdukset. Ne suistavat perheen takaisin shokkivaiheeseen, kriisin käsittely ei pääse etenemään normaalilla tavalla.

Usein käy myös niin, että koko perheen voimavarat valjastetaan vain tämän yhden lapsen huumeongelman hoitamiseksi. Sisarukset ajautuvat monasti syrjäytyneiksi.
- Vanhemmat eivät tietenkään tarkoita heillekään pahaa, mutta voimavarat eivät yksinkertaisesti riitä.

Oma lukunsa ovat tietenkin vanhempien syyllisyydentunteet, jotka myös uhkaavat heidän suhdettaan.
- Jos syyllistä ei löytyisikään puolisosta, niin ainakin hänen sukulaisistaan se usein löytyy, Leskinen hymähtää.

Onkin arvioitu, että yhden huumeiden käyttäjän vuoksi kärsii jopa 60 lähipiirin ihmistä kodissa tai tuttavapiirissä.

Tukiryhmät tehokkaita

Irti huumeista ry:ssä on havaittu, että huumeongelmaisen perhettä pystytään auttamaan tehokkaasti - ja myös edullisesti - läheisryhmissä.
- Totesimme jo aikaa sitten, että käyttäjien läheisille oli hirvittävän vaikeaa saada tukea ammattilaispuolelta.

Läheisille perustetut tuki- ja keskusteluryhmät ovat Leskisen mukaan osoittautuneet erittäin toimivaksi tavaksi tukea perheitä. Perhekohtaisen neuvonnan lisäksi omaiset voivat tavata esimerkiksi vanhempien, sisarusten ja puolisoiden ryhmissä.

- Oikealla tuella perheestä voi tulla ratkaiseva voimavara sen jäsenen kamppailussa eroon riippuvuudestaan.

Voimavaroja todella tarvitaankin. Perheiden piinaa pitkittää osaltaan se, että huumehoidon tilanne on Suomessa vaikea. On arvioitu, että vain 10 prosentille huumeiden ongelmakäyttäjistä on Suomessa tarjolla hoitopaikka.

- Kun perhe on saanut ensishokin huumekäytön tultua ilmi, sitä odottaa usein toinen shokki melkein perään. Kun perheenjäsentä luonnollisesti yritetään saada hoitoon, käy ilmi, että se ei olekaan niin yksinkertaista. Omaiset ja me tukihenkilöt joudumme usein lähes taistelemaan, että viranmaisilta saadaan maksusitoumus hoidon aloittamiseksi, Leskinen muistuttaa.

Lain mukaan kunnan on annettava maksusitoumus huumehoitoon.

- Asenteissa on kuitenkin yhä korjaamisen varaa. Meillä esimerkiksi on edelleen kuntia, joiden päihdebudjettiin ei ole varattu lainkaan rahoja huumehoitoon. Tässä asiassa törmää edelleen pompotukseen, kun vastuuta ei ota kukaan, pitkään huumetyötä tehnyt Maire Leskinen muistuttaa.

STT-MH
15.12.2000

Kotimaa -sivulle