Väitös:
Kielikylvetys ei vaaranna äidinkielen kirjallisia taitoja
Kielikylpyoppilaiden ja tavallisten peruskoululaisten äidinkielen kirjallisissa taidoissa ei ole merkittäviä eroja yläasteelle tultaessa. Alussa kirjoittaminen on hitaampaa ja virheitä on enemmän, mutta myöhemmin erot tasaantuvat.
Tähän tulokseen on tultu Vaasan yliopistossa tehdyssä väitöstutkimuksessa, jossa selvitettiin kielikylvetyksen vaikutusta oppilaiden äidinkielen kirjallisiin taitoihin.
Tutkittavana olleet oppilaat aloittivat ensimmäisinä Suomessa ruotsinkielisen kielikylvyn Vaasan Kappelinmäen päiväkodissa vuonna 1987. Kylvetystä jatkettiin peruskoulussa. Aluksi suomenkielisille oppilaille annetaan opetusta pääasiassa ruotsiksi, mutta ylemmille luokille tultaessa suomenkielisen opetuksen osuus lisääntyy.
Kielikylpyoppilaiden äidinkielen eli suomen kielen taidot kehittyvät hieman eri tahtiin kuin muilla oppilailla, toteaa tutkimuksen tekijä, filosofian lisensiaatti Marjatta Elomaa.
Virheitä on ensi alkuun enemmän kuin muilla, mutta yläasteella erot tasaantuvat. Vielä kahdeksannella luokalla virheitä on jonkin verran enemmän, mutta ero tavallisiin koululaisiin ei ole suuri. Vaikeuksia tuotti lähinnä kaksoiskonsonanttien kirjoittaminen.
Ruotsinkielen vaikutuksesta esimerkiksi tukka - sanasta putosi helposti toinen konsonantti pois ja sanasta tuli tuka. Lisäksi kielikylpyläisten kirjoitelmissa oli jonkin verran enemmän kongruenssivirheitä kuin muilla.
Tutkijan mukaan kielikylpy ei kuitenkaan ole vaarantanut oppilaiden äidinkielen kirjallisia taitoja. Esimerkiksi virkerakenteista oli vaikea löytää eroja, huomauttaa Elomaa.
Tutkimuksen kohteena olivat kielikylpyluokan vapaamuotoiset kirjoitelmat, joita verrattiin samassa koulussa olleiden ja pelkästään suomenkielistä opetusta saaneiden oppilaiden kirjoitelmiin. Aineistona olivat neljännen, viidennen ja kahdeksannen luokan kirjoitelmat.
Tutkimus tarkastettiin Vaasan yliopistossa keskiviikkona. Vastaväittäjänä oli professori Maija Grönholm Åbo Akademista ja kustoksena professori Antero Niemikorpi.
STT-VT
15.12.2000
