Runoutta, novelleja ja lyhytproosaa
Viidennentoista Runeberg-palkinnon ehdokkaat julki
Kahdeksan kirjailijaa on ehdolla viidennentoista Runeberg-palkinnon saajaksi. Ehdokasteoksista seitsemän on suomenkielistä ja yksi ruotsinkielinen.
Ehdokkaiden joukossa on kaksi runokokoelmaa, jotka ovat Sirkka Seljan Puut herättävät muistini ja Anni Sumarin Sineriaani.
Myös novellikokoelmia on ehdolla kaksi, Helmi Kellokummun Havun takana ja Juha Seppälän Suuret kertomukset. Lisäksi palkintoa tavoittelee yksi lyhytproosateos Susanne Ringellin Av blygsel blev Adele fet.
Romaaneja on kolme: Heidi Köngäksen esikoisteos Luvattu, Pirkko Saision Finlandia-palkintoakin tavoitellut Vastavalo ja Petri Tammisen Väärä asenne.
Tunnustus on 50 000 markkaa ja sen saaja paljastetaan perinteisesti Runebergin päivänä 5. helmikuuta.
Arvostetun kirjallisuuspalkinnon voittajan valitsee raati, johon kuuluvat kriitikot Marit Lindqvist, Kaisa Kurikka ja Matti Saurama.
Kahdeksan ehdokasta 170:stä lähetetystä seuloi lautakunta, johon kuuluivat kriitikko Otto Lappalainen puheenjohtajana sekä kulttuuritoimittaja Petter Lindberg ja kirjailija Mari Mörö jäseninä.
Fantasiaa lisää
Myönteinen yllätys valintalautakunnalle oli lyriikan, perinteisen juoninovellin ja modernimman pienproosan suuri osuus tarjonnassa tänä vuonna. Silti lähetetyistä ehdokkaista lähes puolet oli romaaneja.
Mari Mörön mielestä lyyrikoiden nuorestakin polvesta löytyy runon rikkaan perinteen soveltajia ja myös rohkeita uuden muodon etsijiä. Sen sijaan romaanit eivät täyttäneet niille asetettuja odotuksia, keskeneräisyys kuulsi läpi ja myös editointi oli huolimatonta.
Lautakunnan puheenjohtaja Otto Lappalainen toteaa surukseen, etteivät aforismi, essee, pakina ja näytelmä näytä enää juuri löytävän levityskanavia kirjamuodossa.
- Toisaalta omaelämäkerrallisuus on hiipinyt entistä selvemmin fiktion sisään. Toivoisi myös kulttuuri- ja yhteiskuntakritiikin tekevän saman entistä laajemmassa mitassa, Lappalainen sanoo.
Lappalainen toivoisi myös fantasiaa viljeltävän lisää yhä kovin realistispainotteisessa kotimaisessa kirjallisuudessa.
- Nuorempikin polvi kuvaa yhä mielellään maaseudun elämää, usein perinteisesti ja vanhahtavasti, jopa pysähtyneesti.
Petter Lindberg valittelee puheessaan, ettei vuosi 2000 ollut suuri kirjavuosi, vaikkakin kaikki lajityypit olivat edustettuina.
- Mutta onneksi joukosta löytyi myös monia kirjoja, jotka valaisevat syksyn pimeydessä, hän toteaa.
STT-MH
15.12.2000
