Tutkimuksen lisämarkat poikivat monta hyvää
Työryhmä: Tutkimuksen taso säilytettävä
Suomalaistutkimukseen laitetut lisämarkat ovat tehostaneet tuottavuutta, henkilökunnan osaamista ja innovaatioita. Vaikutus työllisyyteen on ollut kaksitahoinen. Hyvin koulutetuille on ollut kysyntää, mutta lyhyen koulutuksen saaneille uusia työpaikkoja ei juuri ole syntynyt.
Sitra julkisti tiistaina arvioinnin siitä, mitä hyötyä vuosina 1997-1999 tutkimustoimintaan annetuista lisämarkoista on ollut. Tänä aikana valtion tutkimusrahoitusta lisättiin yli kolmella miljardilla markalla. Siitä runsas puolet meni Tekesille, yksi viidennes yliopistoille ja toinen viidennes Suomen Akatemialle.
Kansainvälisen arviointiryhmän mukaan lisärahoituksella toteutettu tutkimus on onnistunut hyvin, mutta nyt ei saa jäädä laakereille lepäämään.
Asiantuntijaryhmän puheenjohtajan, Sitran yliasiamiehen Aatto Prihtin mukaan suomalaisen tutkimusrahoituksen taso on pysytettävä vähintään nykyisellään. Ryhmän toinen jäsen, Outokummun toimitusjohtaja Jyrki Juusela perää valtiolta lisää rahaa tutkimus- ja kehitystoimintaan.
- Julkisen rahoituksen on kasvettava merkittävästi, Juusela sanoo.
Älyvaate hyvä esimerkki teknologian hyödyntämisestä
Viime vuosikymmen muotitermi verkottuminen nousi esiin tutkimusarvioinnissakin. Sitä peräsivät asiantuntijaryhmä kuin myös raportin vastaanottanut kauppa- ja teollisuusministeri Sinikka Mönkäre (sd.). Suomalaisten pitäisi laajentaa yhteistyötään etenkin USA:han.
Toinen vahvasti esiin noussut asia on uuden ja vanhan talouden yhdistäminen. Prihtin mukaan Suomessa on onnistuneita esimerkkejä siitä, miten perinteisillä aloilla toimineet yritykset ovat hyödyntäneet uutta teknologiaa. Oiva tapaus on Reima-Tutan älyvaate.
Vaikka hyviä esimerkkejä löytyy, niitä on liian vähän. Tutkimuksella ja ideoilla ei ole onnistuttu säilyttämään edes vanhoja työpaikkoja pk-yrityksissä, saati sitten
synnyttämään uusia. - Pieniä ja keskisuuria yrityksiä on kannustettava voimakkaasti uuden teknologian hyödyntämiseen, Prihti sanoo.
Kolmen vuoden odotusaika yliopistoon liian pitkä
Tulevaisuudessa tarvitaan osaavia ihmisiä ja siksi koulutusmahdollisuuksia pitää parantaa niin nuorilla kuin aikuisillakin. Suomessa yleinen, keskimäärin kolmen vuoden odotusaika ylioppilastutkinnon suorittamisesta opiskelupaikan avautumiseen on työryhmän mukaan voimavarojen tuhlausta.
Työryhmä perää opiskeluun joustavuutta, mm. mutkatonta siirtymistä oppiaineesta toiseen. Prihtin mukaan oppia sopii ottaa mm. anglosaksisista maista, joissa yleensä on kaikille yhteinen perusjakso ja sen jälkeen vasta suuntaudutaan eri aloille.
Joustava oppiaineen vaihtaminen helpottaisi koulutetun väen siirtymistä aloille, joilla kysyntä kasvaa nopeasti.
Työryhmän mukaan Suomen on oltava nykyistä valmiimpi ottamaan osaamista ulkomailta. Korkeakoulujen valmiuksia kouluttaa muista maista tulevia on parannettava.
STT-VT
15.12.2000
