Työministeriön työolobarometri
Työtä enemmän kuin tekijöitä - yli puolet palkansaajista ylitöissä
Usko työpaikan löytymiseen on kasvanut kaikissa ikäryhmissä. Vakinaisia työpaikkoja on syntynyt pääasiassa yksityiselle sektorille ja tilapäisiä julkiselle sektorille. Kiireet jatkuvat ja ylityöt ovat lisääntyneet.
Työpaikoilla osaamis- ja vaatimustaso on kasvanut, etenkin julkisella sektorilla.
Ikääntyvät pitävät työn löytymiselle pahempana esteenä ikäänsä kuin ammattitaitoa tai työpaikkojen puutetta Työllistymismahdollisuuksien parantuminen ei vielä näy ikääntyvien omissa asenteissa.
Näin he itsekin ylläpitävät ikäsyrjintää, jonka kokevat kaksi kertaa yleisemmäksi kuin sukupuolisyrjinnän tai etnisen syrjinnän.
Työministeriö julkisti vuoden 2000 työolobarometrin ennakkotietoja työministeri Tarja Filatovin johdolla tiisatina. Barometrin tekijä on tutkija Pekka Ylöstalo.
Ylitöitä korvauksetta
Työelämän myönteinen kehitys jatkui vuonna 2000. Edellisen kerran palkansaajien arviot olivat yhtä myönteisiä vuonna 1997. Tulevaa vuotta koskevat odotukset ovat hieman varovaisempia kuin vuotta aikaisemmin.
Työn määrä työpaikoilla on kasvanut selvästi henkilöstön määrää nopeammin. Palkansaajista 52 prosenttia teki ylitöitä elo- syyskuussa. Enemmistö on sitä mieltä, että työntekijöitä on liian vähän työtehtäviin. Eniten tätä mieltä on oltu kuntien työpaikoilla.
Elo- syyskuussa ylitöitä tehneistä 9 prosenttia työskenteli korvauksetta. Jotkut tekivät korvauksettomia ylitöitä rahana tai vapaana korvattujen ylitöiden lisäksi.
Yleisintä etenkin yksityisellä sektorilla oli rahana korvattujen ylitöiden teko (17 %). Vapaana korvattujen ylitöiden osuus on kasvanut ja niiden osuus syksyllä 2000 oli 13 %. Sekä rahana että vapaana korvattuja ylitöitä teki 7 %.
Ikä keskeisin este työn löytymiselle?
Yksittäisen työntekijän työmarkkina-asema on vahvistunut ja erilaiset uhat ovat vähentyneet. Tämä koskee myös ikääntyneitä työntekijöitä. Tästä huolimatta heidän mielestään ikä on keskeisin este työn löytymiselle ja työpaikoilla ikäsyrjintä on koettu sukupuoleen tai etniseen taustaan perustuvaa syrjintää yleisemmäksi ongelmaksi.
Irtisanomis-, lomautus- ja lyhennetyn työviikon uhkat ovat vähentyneet. Vuodesta 1994 vuoteen 1999 saakka noin 10 prosenttia työssä olevista on kokenut irtisanomisuhkaa. Vuonna 2000 tämä osuus on selvästi pienentynyt. Palkansaajien työmarkkina-asema on selvästi vahvistunut.
Alle 45-vuotiaista 80-90 % uskoo löytävänsä uuden ammattitaitoa vastaavan työn, jos sellaista joutuisi etsimään. Vastaava osuus yli 54-vuotiaista on noin kolmannes.
Nuorimmat sanovat työn löytymisen esteenä olevan työpaikkojen puutteen asuinpaikkakunnalla ja sopivan koulutuksen puutteen. Nuorimmista työssä olevista useimmat opiskelevat ja tilanne paranee nopeasti iän mukana. Ikääntyvät pitävät selvästi useimmin ikäänsä keskeisimpänä työn löytymisen esteenä. Kaikki yli 54-vuotiaat ovat olleet tätä mieltä.
Ammattitaidolla tai sopivien töiden löytymisellä asuinpaikkakunnalta on selvästi ikää vähäisempi merkitys. Ainakin asennetasolla ikääntyneet itse korostavat - voisi sanoa, että jopa liioittelevat - iän rajoittavaa merkitystä.
Osaamis- ja vaatimustaso kasvaa
Osaamis- ja vaatimustaso työpaikoilla kasvaa. Kasvu on ollut suurinta valtion työpaikoilla. Sekä tyky-toiminta että muu työpaikan kehittäminen on hyvin yleistä. Työkyvyn ylläpitoon ja kehittämiseen tähtäävä toiminta on yleistynyt nopeammin kuin muu työpaikkojen kehittämistoiminta. Toisaalta tyky-toiminta on sisällöllisesti laajentunut mm. ammattitaidon ja osaamisen kehittämisen suuntaan.
Suomalaisten palkansaajien työkyky on varsin hyvä. Ikääntyneiden työssäolon lisääntyessä niiden osuus, joilla on jokin pitkäaikainen sairaus, on hieman noussut. Kuitenkin aikaisempaa suurempi osuus niistä, joilla tällainen sairaus on, arvioi suoriutuvansa työtehtävistään normaalisti. Suurin osa työssä olevista pitää työkykyään suhteessa työn henkisiin ja ruumiillisiin vaatimuksiin hyvänä.
Tiimeissä ja muissa ryhmissä työskentely on lisääntynyt. Sen lisäksi perinteisten palkkausmuotojen rinnalle on kehittynyt kannustavia palkkausmuotoja, jotka perustuvat usein yksikön tai ryhmän tuloksiin.
VT
15.12.2000
