50-vuotias YK:n pakolaisjärjestö on Nobel-palkittu kahdesti
YK:n pakolaisjärjestö UNHCR (United Nations High Commissioner for Refugees) täytti torstaina 50 vuotta. Puolivuosisataisen taipaleensa aikana järjestö on auttanut noin viittäkymmentä miljoonaa ihmistä - joko avustamalla pakolaisten kotiinpaluussa tai sijoittamalla heidät uusiin maihin.
Järjestö sai Nobelin rauhanpalkinnon ensi kerran vuonna 1954. Se palkittiin ponnisteluistaan, jotka tähtäsivät siihen, että "yhdenkään ihmisen, asuipa hän missä maassa tahansa tai kuului mihin tahansa ryhmään, ei tarvitsisi elää pelossa ja puutteessa".
UNHCR sai rauhanpalkinnon toistamiseen 25 vuotta myöhemmin. Silloisen pakolaiskomissaarin Poul Hartlingin mukaan palkinto oli viesti siitä, että maailman pakolaisia ei ollut unohdettu.
UNHCR perustettiin alun perin väliaikaiseksi virastoksi - toivottiin, että YK voisi lakkauttaa sen heti kun toisen maailmansodan aikaiset pakolaiset olivat joko asettuneet uusiin maihin tai palanneet kotiin. Näin ei kuitenkaan käynyt, ja "väliaikaisen" viraston toimivaltuudet on jouduttu säännöllisesti uusimaan.
Pakolaisjärjestö on lähes kokonaan riippuvainen vapaaehtoisrahoituksesta, joka tulee pääosin eri maiden hallituksilta. Sen vuosibudjetti on miljardin dollarin luokkaa. Suomi on Yhdysvaltain, Japanin, EU:n ja muiden Pohjoismaiden ohella merkittävimpiä lahjoittajia.
UNHCR:ää on vuoden 1991 helmikuusta asti johtanut japanilainen Sadako Ogata. Hänen seuraajakseen tulee vuodenvaihteessa Hollannin entinen pääministeri Ruud Lubbers.
Ogatan ensimmäinen toimikausi alkoi vauhdikkaasti, kun 400 000 Irakin kurdia joutui keväällä saarroksiin Pohjois-Irakin ja Turkin vuoristoon. Kaikkiaan 1,8 miljoonaa ihmistä, heistä suurin osa kurdeja, pakeni kahdessa viikossa kohti Turkkia ja Irania.
Saddam Husseinin hallitusta vastustavat kurdit olivat käyttäneet hyväkseen Irakin oletettua heikkouden tilaa Persianlahden sodan jälkeen, mutta hallitus aloittikin heitä vastaan laajat sota- ja sortotoimet.
Turkki kieltäytyi ottamasta vastaan kurdipakolaisia, ja Yhdysvallat ja Britannia halusivat luoda Irakiin kurdien turva-alueen. Kurdeista tuli näin maansisäisiä pakolaisia.
Myrskyisä 1990-luku
1990-luku oli muutenkin pakolaisjärjestön historian myrskyisin. Maailman eri kolkissa puhkesi toinen toistaan pahempia kriisejä: Irak, Jugoslavian verinen hajoaminen, Ruandan kansanmurha, Kosovo, Itä-Timor, Tshetshenia.
Viime vuosikymmenellä Eurooppa kuului taas kerran niihin maailmankolkkiin, joka tuotti valtaisia määriä pakolaisia. Yli neljä miljoonaa ihmistä joutui jättämään kotinsa entisen Jugoslavian alueella käytyjen selkkauksien seurauksena. Keväällä 1999 noin 800 000 uutta pakolaista hakeutui turvaan naapurimaihin Kosovosta.
Samalla esimerkiksi afgaanipakolaiset unohdettiin, vaikka nämä olivat yksi suurimmista yksittäisistä pakolaisryhmistä. Lahjoittajat alkoivat väsyä jatkuviin kriiseihin.
Useimmat pakolaiset lähtevät lähimpiin naapurimaihin ja palaavat kotimaahansa heti kun se on turvallista. Arviolta alle 10 prosenttia sodan tai vainon takia paenneista on hakenut turvaa kauempaa kuin lähialueiltaan neljän viime vuosikymmenen aikana. Vieläkin pienempi osa pakolaisista hakee turvapaikkaa maailman rikkaimmista maista.
STT-VT
15.12.2000
Turvapaikanhakija vai pakolainen?
MAAHANMUUTTAJA on yleiskäsite, jota käytetään kuvaamaan kaikkia eri syistä maahan muuttaneita ihmisiä.
TURVAPAIKANHAKIJA on henkilö, joka pyytää suojaa ja oleskeluoikeutta vieraasta maasta. Turvapaikkahakemus on jätettävä maahan tullessa tai mahdollisimman pian maahantulon jälkeen. Turvapaikanhakijan pakolaisuus todetaan vasta hakemukseen annetulla päätöksellä. Turvapaikanhakijat majoitetaan yleensä vastaanottokeskuksiin.
PAKOLAINEN on joutunut pakenemaan kotimaastaan, koska hänellä on perusteltu syy pelätä joutuvansa vainotuksi rotunsa, uskontonsa, kansallisuutensa, poliittisten mielipiteittensä tai tiettyyn ryhmään kuulumisen vuoksi. Pakolainen ei voi tai ei halua palata kotimaahansa.
MAANSISÄINEN PAKOLAINEN on ihminen, joka ei ole ylittänyt maansa rajoja apua hakeakseen. Maansisäiset pakolaiset ovat yleensä keskellä ongelman ydintä, esimerkiksi aseellisen selkkauksen keskellä, ja heidän auttamisensa on usein vaikeampaa kuin varsinaisten pakolaisten. Maansisäisiä pakolaisia arvioidaan olevan eniten Sudanissa, noin neljä miljoonaa.
KIINTIÖPAKOLAINEN on henkilö, jolla on UNHCR:n myöntämä pakolaisen asema ja jolle on myönnetty maahantulolupa valtion budjetin yhteydessä päätettävän pakolaiskiintiön puitteissa. Suomen pakolaiskiintiö on vaihdellut kymmenen viime vuoden aikana 500:sta 1 000:een.
SIIRTOLAINEN on henkilö, joka muuttaa toiseen maahan tarkoituksenaan viipyä pidempään ja hankkia siellä toimeentulonsa. Siirtolaisia eivät ole esimerkiksi opiskelijat ja turistit.
Lähde: UNHCR 50 v., Suomen Pakolaisapu ry:n erikoisjulkaisu.
