Tielaitoksella uusi strategia tieverkon kehittämiseksi
Uudet logistiset ratkaisut tehostavat kuljetusketjuja
Kuljetusjärjestelmät nopeutuvat samalla, kun kuljetusten määrä lisääntyy. Logistiikan alalla kehitystrendejä ovat intermodaaliset yhdistelmäkuljetukset ja telematiikka.Tietoliikennejärjestelmien kehittämisen ohella myös perusasioiden, kuten kuljetusväylien on oltava kunnossa. Tielaitoksessa on vasta valmistunut uusi strateginen suunnitelma Tienpidon linjaukset 2015.
Nykytutkimusten valossa on päätelty, että tieto- ja viestintäteknologia on jo korvannut ja tulee korvaamaan mm. matkustamista, mutta liikenteen määrä ei silti vähene.
Liikennemäärien kasvu aiheuttaa omat vaatimuksensa infrastruktuurille, mutta tulevaisuudessa yhä olennaisemmaksi käy eri liikennemuotojen yhdistäminen joustavan kuljetusketjun aikaansaamiseksi.
Suomessa tieliikenteen merkitys kaikesta liikenteestä on keskeinen. Toimivien kuljetusten perustana ovat hyvät tieyhteydet ja niiden tehokas ylläpito.
Suomen tieverkko on jo nykyisellään laaja ja esimerkiksi moottoriteiden rakentaminen hyvin kallista, mutta yksi tielaitoksen tärkeimpiä tavoitteita on palvella tasaisesti eri tienkäyttäjäryhmien tarpeita.
Ei juurikaan uusia moottoriteitä
Tielaitos julkisti toukokuussa Tienpidon linjaukset 2015 -strategiasuunnitelman, joka sisältää linjauksia tienpidon toimien suuntaamisesta, painotuksista ja vaikutuksista nykytilanteessa, jossa lähtökohtana on rahoitustason pysyminen vuotuisella noin 4,4 miljardin markan tasolla.
Tienpitoa ei nykyisin nähdä niinkään erillistoimintona, vaan osana koko liikennejärjestelmää ja sen toimivuutta. Tielaitos tukee osaltaan pyrkimystä muodostaa eri matkustus- ja kuljetusmuodoista toisiaan tukevia ketjuja.
Liikenteen aiheuttamien haittojen, kuten melun, päästöjen ja pohjavesivaikutusten kannalta, ajokilometrien ja matkojen kokonaismäärää olisi edullista vähentää.
Tielaitoksen tavoitteena on säilyttää teiden päivittäinen hoito, kunto ja liikennekelpoisuus nykyisellä tasolla. Tieverkon huononeminen nähdään ongelmana, koska sitä tapahtuu noin 200 kilometrin vuosivauhdilla.
Tielaitos ei pidä ensisijaisena uusien moottoriteiden rakentamista, vaan päähuomio halutaan kiinnittää 6430 kilometrin laajuisen runkoverkon kunnossapitämiseen ja pääteiden 2-kaistateiden kehittämiseen.
Suomessa on erilaisia tieliikenteen väyliä arviolta 450 000 kilometriä, rautateitä on 5660 kilometriä, meri- ja sisävesiväyliä 14 600 kilometriä, kauppa- ja teollisuussatamia 60 kappaletta, lentoasemia 27 ja lentopaikkoja 50 kappaletta.
Liikenneinfrastruktuurin pääoma-arvo on noin 179 miljardia, ja valtion sekä kuntien siihen kohdistamat vuosittaiset menot yli 9 miljardia markkaa.
Kuljetusmäärissä jatkuvaa kasvua
Ylijohtaja Harri Cavén liikenneministeriöstä arvioi keväällä Helsingissä järjestetyssä seminaarissa Suomen kuljetuspolitiikan tavoitteita. Hänen mukaansa Suomen kuljetuspoliittisten tavoitteiden lähtökohtana on mahdollisimman suuri kokonaishyöty.
- Tärkeä osa liikennepolitiikkaa on tavaraliikenteen logistiikan kehittäminen. Kuljetusketjujen tiedonkulun tehostaminen on yksi lähiajan haasteista, samoin logistiikan osaamisen ja arvostuksen lisääminen.
- Liikennejärjestelmien suunnittelun ja liikenteenhoidon lähtökohtana on kestävän kehityksen periaate. Suomen talouden lähtökohdat lähivuosia ajatellen ovat hyvät. Euroopan talouden elpyessä viennin kilpailukyky on erinomainen.
- Kokonaisuutena kuljetettavan tavaran arvo tulee kasvamaan ja paino kevenemään. Kuljetettavan tavaran eräkokojen arvioidaan pienentyvän, mutta suurten kuljetusyksiköiden lisääntyvän, Cavén sanoi.
Tavarakuljetuksiin on lähivuosina odotettavissa kasvua lähes kaikilla aloilla. Kotimaan tavarankuljetussuoritteen arvioidaan lähivuosina kasvavan 2-3 prosentin vuosivauhdilla niin, että rautateillä kasvua on 2 prosenttia, tieliikenteessä 2-3 ja lentoliikenteessä 3-5 prosenttia vesiliikenteen tason pysyessä ennallaan.
Tavaraliikenteen kokonaissuoritteessa on ollut viime vuosina tasaista kasvua. Vuonna 1997 kotimaan tavaraliikenteen suorite oli n.38 miljardia tonnikilometriä, josta tieliikenteen osuus 66 prosenttia, rautateiden 25 ja vesikuljetusten 9 prosenttia.
Kaksi kolmasosaa kuljetuksista on alle 50 kilometrin pituisia ja yli 400 kilometrin päähän kuljetetaan vain kolmisen prosenttia.
Intermodalismi valtaa alaa logistiikassa
Logistiikan alalla tapahtuu jatkuvasti nopeita muutoksia, joiden ennakointi on osin vaikeaa. Joitain pidempiaikaisia kehityssuuntia on silti nähtävissä. Yksi trendi ovat intermodaaliset yhdistelmäkuljetukset, joilla pyritään tavaran jatkuvaan liikkeeseen kuljetusketjun aikana sekä kustannustehokkuuteen.
Logistiikan kehitysnäkymissä vuoteen 2010 mennessä arvioidaan, että pääosa kuljetus- ja tavarankäsittelykalustosta säilyy nykyisenlaisena. Kuljetettavan tavaran laadussa on kuitenkin odotettavissa merkittäviä muutoksia.
Suomen Logistiikkayhdistyksen Logistiikka 2010-arvioissa elektroniikkatuotteiden osuus Suomen viennistä nousee puoleen ja elektroniikan tuotteiden ansiosta yhä suurempi osa viennistä siirtyy lentokoneisiin.
Kymmenesosan Suomen päivittäistavarakaupasta arvioidaan tapahtuvan vuonna 2010 verkon välityksellä.
Intermodaalikuljetukset ovat voimakkaasti kehittyvä logistiikan ala. Logistiikkayhdistys ennakoi viitaten intermodalismiin varastoinnin vähenevän ja terminaaliluonteisen toiminnan lisääntyvän.
Suomi on hyvin aktiivinen intermodaalisten kuljetusten kehittäjänä.
Vuonna 1998 liikenneministeriö ja Teknologian kehittämiskeskus Tekes käynnistivät yhteisen KETJU-kehittämisohjelman, jonka tavoitteena on vahvistaa kansainvälisiin tavarankuljetusketjuihin liittyvää suomalaista osaamista ja synnyttää konkreettisia vientituotteita maailmanlaajuisille markkinoille. Painopisteenä ovat useita kuljetusmuotoja hyödyntävät intermodaaliset kuljetusketjut.
Liikenneministeriö on yleisestikin panostamassa liikenteen telematiikan kehittämiseen. Ministeriöön on hiljattain perustettu erityinen liikenteen telematiikkaprojekti, jonka tarkoituksena on muun muassa suunnitella ja ohjat telemaattisten järjestelmien käyttöönottoa liikenteessä.
Myös EU-tasolla intermodaalisten kuljetusten kehittämisestä on annettu Euroopan neuvoston toimesta päätöslauselma. Tarkoituksena on tukea tehokasta intermodaalista ovelta ovelle -kuljetusta, jolloin erityisesti tiekuljetuksen osuutta voitaisiin vähentää ja siirtää osa kuljetuksesta tapahtumaan rautateitse tai meritse.
Neuvosto kehottaa komissiota muun muassa vähentämään intermodaalisuuden esteitä, huomioimaan intermodaaliteetin tarkistettaessa yhdistettyjen kuljetusten tukea koskevaa asetusta, antamaan ehdotuksia avoimen tietoliikennearkkitehtuurin rakentamiseksi liikenteen telematiikkaa varten, yhdenmukaistamaan kuljetusyksikköjä koskevia standardeja ja jatkamaan vireillä olevia kokeiluhankkeita.
Transitoliikenne Venäjälle Suomen kuljetusten erityispiirre
Itään suuntautuvissa transito- eli kauttakulkukuljetuksissa Suomella on kilpailukykyä lähinnä arvotavaroiden kuljetuksissa. Sekä välitysvienti että transitoliikenne Venäjälle ovat hyvin riippuvaisia venäläisten ostovoimasta, mihin vaikuttaa merkittävästi ruplan kurssikehitys.
Suomen osuus Itämeren alueen koko transitosta on tonneissa mitattuna vain viisi prosenttia. Suomen kautta kulkeva transito painottuu itään suuntautuviin kuljetuksiin.
Tämä johtuu siitä, että itään kuljetetaan enimmäkseen suhteellisen arvokkaita tavaroita, kuten elektroniikkaa, koneita ja laitteita sekä kulutus- ja kestokulutustavaroita, jotka sopivat hyvin Suomen transitoreitille, kun taas länsitransito koostuu enimmäkseen kemikaaleista, lannoitteista, öljytuotteista ja malmeista.
Kilpailijoihin verrattuna Suomen reitti on hyvin kilpailukykyinen, koska esimerkiksi siirtokuormauksia on vähän. Suomen muita kilpailuetuja ovat muun muassa pitkä yhteinen maaraja Venäjän kanssa sekä luotettava logistinen järjestelmä.
Toisin kuin joskus annetaan ymmärtää, transitokuljetusten osuus Suomen bruttokansantuotteesta on hyvin vähäinen, vain 1,3 promillea. Transiton alueellinen merkitys vaihtelee kuitenkin huomattavasti. Kymenlaaksossa transitokuljetusten osuus BKT:sta on 1,5 prosenttia.
Transitokuljetukset Venäjälle ovat Suomen viennin erityispiirre, joka tulee ilman muuta säilymään, ja aikaansaa säännöllisesti esimerkiksi uusia rakennushankkeita.
MIKKO LAITINEN
18.8.2000
