Ainutlaatuisen hankkeen määrä valmistua vuonna 2003
Kärsämäen puukirkosta kohoaa käsityön ja talkoidenvoimannäyte
Kipinät lentävät, kun kärsämäkinen seppä Lauri Jussila takoo kädenkäänteessä naulan hohkaavasta raudasta. Vielä upotus tervaan ja naula on valmis naputeltavaksi pajan viereen kohoavaan Kärsämäen ylpeydenaiheeseen moderniin puukirkkoon.Pohjois-Pohjanmaalle nelostien kupeeseen nouseva pyhäkkö on ainutlaatuinen, sillä uutta rakennetaan mahdollisimman tarkasti 1700-luvun menetelmin ja pääosin vapaaehtoisvoimin.
- Tämä on käsinrakentamistaidon monumentti mutta samalla talkootyön mestarinäyte, hankkeen projektipäällikkö Aini Lehikoinen tiivistää.
Jussilalla ja hänen apurinaan toimivalla seppä Sauli Saarikoskella riittää urakkaa: nauloja tarvitaan kirkkoon ja siihen tulevaan paanuverhoiluun yli 80 000 kappaletta. Lisäksi taottavana on vielä saranoita, pultteja ja lukuisa määrä erilaisia rautarakenteita.
Ennen varsinaista työrupeamaansa sepät suunnittelivat ja tekivät itse myös pajansa sekä työkalunsa.
Käsityönä tehdään myös muut rakennusvaiheet ja -välineet. Kirkkoon tulevia hirsiä on kuorittu ja veistetty käsin, samoin käsityönä tehdään kattoon ja seiniin tulevat paanut.
Moottori pärisi vain metsässä
Sääntönä on, että sähkötyökaluja ei kirkkotyömaalle tuoda. Paikalta löytyykin niin parrupiiluja, kuorimarautoja, lankkusahoja kuin telsojakin. Ne työkalut, joita ei löytynyt kotivarastoista tai -museoista, on nikkaroitu itse.
- Käsisahalla on sahattu hirttä 2 000 metrin verran, sepän töiden lisäksi työmaan muissakin talkoohommissa kunnostautunut Saarikoski toteaa.
Lehikoisen mukaan monestakaan vanhan ajan työvaiheesta ei ole enää tietoa, joten työmiehet ovat joutuneet opettelemaan osin myös hommat uudelleen.
Perinteistä on jouduttu lipsumaan vain metsässä ja silloinkin käytännön syistä. Justeeri korvattiin ajoittain moottorisahalla ja työhevonen traktorilla, jottei valtaisan puumäärän kaatamiseen ja sen metsästä ajamiseen olisi tärvääntynyt liikaa aikaa.
Hevosia olisi käytetty enemmänkin, mutta raskasta metsätyötä tekemään kykenevää ei löytynyt kuin yksi.
Uusi nousee vanhoille sijoille
Kirkko on Rannankylän asukkaiden pitkäaikainen haave, jonka toteutumiseen puhalsi vauhtia Oulun ja Tampereen yliopistojen erikoistutkija Panu Kaila. Hän innostui hankkeesta ja esitti, että kirkko voitaisiin rakentaa perinteisellä tekniikalla.
Puukirkon suunnittelemiseksi järjestettiin runsas puolitoista vuotta sitten arkkitehtikilpailu, jonka voitti arkkitehtiylioppilas Anssi Lassila Oulun yliopistosta.
Yksinkertaisen karuksi luonnehdittu kirkko muodostuu hirsisestä "sydämestä" ja sitä ympäröivästä mustaksi tervatusta paanupintaisesta "takista".
Kirkkoon tulee yli 200 neliötä ja sinne mahtuu satakunta ihmistä. Penkit ovat siirrettäviä, jotta kirkon käyttö saataisiin mahdollisimman monipuoliseksi. Esimerkiksi sähköä tai vesijohtoja ei kirkkoon tule.
Kirkko nousee likimain samalle paikalle, jossa sijaitsi Kärsämäen ensimmäinen 1765 rakennettu ja 1841 purettu vanha puukirkko. Rakennuspaikan vieressä virtaa Pyhäjoki.
Aherrus kirkkotyömaalla aloitettiin helmikuussa. Tavoitteena on, että puukirkko on valmis vuonna 2003. Hankkeen kustannusarvio on noin viisi miljoonaa markkaa. EU-rahaa ja kansallista avustusta on haettu noin 3,2 miljoonaa markkaa.
Talkoita ei tehdä hampaat irvessä
Jo kirkon rakentamisaikataulukin kertoo, että Kärsämäellä ei pakerreta hampaat irvessä. Tiettyjä työvaiheita varten on palkattu ammattilaisia, mutta pääosin työt tehdään talkoovoimin.
- Talkootunteja on rahoitushakemukseen laskettu kaikkiaan noin 25 000. Sen rahallinen osuus on noin 1,2 miljoonaa markkaa, Lehikoinen kertoo.
Lehikoinen kiittelee, että talkootöihin on aina tarvittaessa saatu väkeä. Suurin osa vapaaehtoisista on ollut paikkakuntalaisia, mutta onpa mukaan innostunut tekijöitä myös ympäristökunnista.
Kirkkoprojektissa ovat mukana mm. Oulun yliopisto sekä useat alueen ammattioppilaitokset. Projektin yhtenä tarkoituksena on säilyttää perinteiset puurakentamistaidot myös tuleville sukupolville.
STT-IA
25.8.2000
