Kivikauden hylkeenpyytäjien vuorikristallikiteet kummastuttavat
Helsingin Pitäjänmäessä sijaitsevan kivikautisen asuinpaikan runsaat vuorikristallilöydöt kummastuttavat kaivausten arkeologeja. Noin 5 000 vuotta vanhasta hylkeenpyytäjien leiripaikasta on löytynyt poikkeuksellisen paljon näitä luonnon tekemiä kiteitä ja kideryppäitä. Kookkain yksittäinen kide on pituudeltaan noin neljä senttiä. Kiteitä on tuotu aikoinaan alueelle ja niitä on rikottu paikan päällä ja haudattu hiekkapohjaisessa maassa.
- Ne on asetettu maahan, ehkä niissä on ajateltu olevan joku henki tai taika, pohtii kaivausten johtaja arkeologi Jan Fast.
Tätä ajatusta tukee myös se, että alueelta on löytynyt merenpihkakoruja ja niiden kappaleita. Esineistö liittynee paikalla sijainneihin hautoihin, vaikka luita ei ole löytynyt.
Vuorikristalleja on löydetty kivikautisten kaivausten yhteydessä jonkin verran muistakin paikoista, mutta ei koskaan näin suuressa määrin: Pitäjänmäen löytöpaikalla niitä on kymmenittäin.
- Vuorikristalli on erittäin puhdasta kvartsia, joka esiintyy kallioperässä Suomessa kiteytyneenä ja juonteina. Se on arvostettu korumateriaali ja luetaan puolijalokivien joukkoon, kertoo Fast.
Kaivauksissa tutkitaan 1960-luvulla löytynyttä kivikautista asuinpaikkaa, joka sijaitsi aikoinaan noin 100 x 150 metrin kokoisessa saaressa avomeren läheisyydessä - merenpinta sijaitsi 5 000 vuotta sitten yli 20 metriä korkeammalla kuin nykyisin.
Saari oli hylkeenpyytäjien leiripaikka useiden satojen vuosien ajan keväisten retkien yhteydessä.
Talkootyötä innolla
Museovirastolla on Pitäjänmäen kohteessa ollut apunaan iso vapaaehtoisten ja palkattomien työntekijöiden joukko. Pääkaupunkiseudun ruotsinkielisten kansalais- ja työväenopistojen järjestämiin harrastaja-arkeologisiin kaivauksiin on päässyt mukaan kuka tahansa - myös alle 12-vuotiaat, kunhan vain vanhempiensa kanssa.
Töitä on tehty heinäkuun aikana noin 20 henkilön ryhmissä arkisin klo 9-16, kaivaukset päättyvät perjantaina.
Kohde on ollut menestys, kyseessä on suurin pääkaupunkiseudulla milloinkaan järjestetty harrastaja-arkeologinen kaivaus. Museoviraston luvalla tutkimuksia on tarkoitus jatkaa ainakin ensi kesänä.
Mukana myös 12-vuotias Simo
Kaivajien ja irtohiekan siilaajien joukossa kulkee tottuneesti myös 12-vuotias Simo, joka asustaa aivan naapurissa. Hän kävi katsomassa ja auttelemassa arkeologien touhuja jo viime kesänä, mutta tänä kesänä hänet otettiin hommiin mukaan tosissaan.
- Ruukunpaloja löytyy paljon, joka päivä, hän kertoo.
Tiina Äikäs, 19, ja Eeva Keränen, 18, ovat jo pitempään harrastaneet arkeologiaa ja menevät sitä myös opiskelemaan yliopistoon: Tiina Ouluun, Eeva Helsinkiin. Kesän talkootyöstä saa reippaan mielen lisäksi myös työtodistuksen, joka voi mukavasti avittaa alalla etenemistä.
STT-IKK
28.7.2000
