HIV-pelko helpottanut heroinistien hoitoa
Huumehoidon kynnys edelleen korkealla
Pahasti retuperällä ollut huumesairaiden hoito on edennyt pienen askelen eteenpäin, kun vahvimmin vastustettu opiaattiriippuvaisten korvaus ja ylläpitohoidon laajempi käyttö on saanut yhteiskunnan siunauksen.
HIV-epidemian pelossa myös neulanvaihtopaikkoja ja neuvontapisteitä piikkihuumeiden käyttäjille on tullut lisää, ja niitä ollaan perustamassa useimpiin suuriin kaupunkeihin.
Edelleenkään läheskään kaikki hoitoa haluavat eivät kuitenkaan löydä hoidolleen maksajaa. Vaikka joustavuudesta ja matalasta kynnyksestä on puhuttu paljon, todellisuudessa muiden kuin piikkihuumeita käyttävien tilanne ei ole helpottunut, arvelee A-klinikkasäätiön toimitusjohtaja, dosentti Lasse Murto. Hän epäilee, että kynnystä on jopa korotettu ja hoitoon valikoidaan potilaita, joilla on hyvä ennuste.
Päihdeasiamiehen työmäärä kasvanut
Lainsäädäntö turvaa muodollisesti päihdeongelmaiselle oikeuden hoitoon, mutta käytännössä tämä oikeus toteutuu huonosti.
Viime vuosina huumeongelmaisen on yhä useammin täytynyt kääntyä lakimiehen puoleen saadakseen apua. Yhteydenotot ilmaista apua antavaan päihdeasiamieheen ovat Murron mukaan kolmessa vuodessa yli kaksinkertaistuneet.
Murron mielestä apua hakevia ei saisi valita sillä perusteella, kuinka hyvin hän selviytyy päihteiden kanssa, millainen on hänen maksukykynsä tai hyödyllisyytensä yhteiskunnalle.
Kärsimysten lieventäminen riittävä syy hoidolle
Huumeongelmaisten hoidon vaikuttavuuden arviointi on vaikeaa. Jos tavoitteena on pysyvä elämänmuutos on hoidon tulos yleensä huono.
- - Jos taas pyritään päihdeputken katkaisemiseen ja elämäntilanteen ajoittaiseen kohentamiseen, tulos on hyvä, sanoo Murto.
Murron mielestä kärsimyksen lieventämisen pitäisi jo sinänsä olla riittävä syy hoidolle. Hän uskoo kuitenkin, että asetusmuutoksella heroiininkäyttäjien hoidon tehostamisesta saatiin aikaan enemmänkin siksi, että näin säästetään yhteiskunnan kustannuksia, kun HIV-epidemiaa voidaan hillitä ja rikollisuutta vähentää.
Piikkihuumeiden käyttäjien hoito ei saisi kuitenkaan syödä muiden päihdeongelmaisten pieniä hoitoresursseja. Kaikkien hoitoa olisi katsottava kokonaisuutena.
Lääkehoito vain osa kokonaisuutta
Murron mielestä vaarana on, että tuijotetaan liiaksi vain lääkkeellisiä hoitoja. Lääkehoidon pitäisi olla vain pieni osa kokonaisuutta, jossa sosiaalisen kuntoutuksen merkitys on ratkaiseva.
Murto on havainnut myös, että entistä suurempi osa päihdepotilaista hoidetaan psykiatrisessa hoidossa. Suuri osa huumeiden käyttäjistä kärsii mielenterveyden häiriöistä, joten tämä on aiheellistakin.
Hoito asumispalvelujen yhteydessä ja päiväkeskuksissa on korvannut entistä useammin hoitoa poliklinikoilla ja laitoksissa. Näin pyritään hoitamaan potilaat entistä pienemmällä rahalla.
Myös hoitoajat ovat laitoksissa huomattavasti lyhentyneet. Kaikista päihdehuollon hoitojaksoista vain kahdeksan prosenttia kesti yli kuukauden. Alle kuukauden hoitojakso on huumeongelmaiselle kuitenkin yleensä liian lyhyt, katsoo Murto.
Huumeongelmaisen hoito kannattaa aina
Tutkimusten mukaan huumeongelmaiselle mikä tahansa aktiivinen hoito on parempi kuin hoitamatta jättäminen. Nuorille satunnaiskäyttäjille saattaa sopia lääkkeetön hoito, jossa irrottaudutaan kokonaan vanhasta elämäntilanteesta. Joissakin tutkimuksissa perheterapia on todettu nuorten hoidossa tehokkaimmaksi keinoksi.
Ellei nuorta saada pysäytettyä kokeiluvaiheessa, hän kasvaa kiinni huumekulttuuriin. Siitä irtaantuminen saattaa onnistua pitkäaikaisessa terapeuttisessa yhteisöhoidossa.
Heroiininkäyttäjien vieroitushoidossa on käytössä tehokkaita lääkeyhdistelmiä, joilla voidaan nopeasti, turvallisesti ja kohtuullisin kustannuksin järjestää lyhytaikaisia vieroitushoitoja.
Vaikeasti riippuvaisilla opiaattien käyttäjillä mahdollisuus pysyvään irtautumiseen huumeista on pieni. Silloin voidaan joutua turvautumaan haittojen vähentämiseen korvaus- ja ylläpitohoidolla.
STT-IKK
28.7.2000
