Kuiville päässeellä Villellä, 21, on mittava rikosrekisteri, kymppitonnien velat ja C-hepatiitti
Huumeiden käyttö jättää jälkensä
Gramma heroiinia päivässä maksoi kaksi tuhatta markkaa. Päivän annosta varten täytyi "tehdä duunia" - erilaisia rikoksia autovarkauksista taksikuskien ryöstelyyn. Elämä pyöri huumeiden ympärillä ja koulunkäynti oli jäänyt yläasteen seitsemännen luokan jälkeen. Kerran kontrollin pettäminen vei yliannostukseen ja sydän pysähtyi hetkeksi.
Sellaista oli nyt 21-vuotiaan Villen (nimi muutettu) elämä vielä pari vuotta sitten.
Tällä hetkellä Ville käy kesätöissä ja aloittaa syksyllä opiskelun. Hän on ollut kuivilla viime vuoden tammikuusta saakka. Menneisyydestä on kuitenkin jäänyt pitkäaikaisia, ikuisiakin muistoja: mittava rikosrekisteri, kymmenien tuhansien velat ja C-hepatiitti.
"Lopetan sitten - huomenna"
Ville tutustui huumeisiin reilut seitsemän vuotta sitten. Kuten tavallista, kaikki lähti miedoista huumeista, marihuanan ja hasiksen polttelusta. Kun samanlaiset fiilikset alkoivat tympiä, Ville vaihtoi ekstaasiin ja amfetamiiniin. Ja lopulta heroiiniin.
- En oikein muista, miten huumeiden käyttö alkoi. Heroiini nimittäin tappaa muistin. Vasta viimeisen neljän kuukauden aikana tapahtumat ovat alkaneet palautua mieleen, Ville toteaa.
Pojan huumeiden käyttö paljastui äidille vasta kovien aineiden tultua kuvioihin. Äiti yritti saada 16-vuotiastaan hoitoon tuloksetta. Lopulta äidin paha olo sai Villen yrittämään.
- Äiti oli suuri syy yrittää kuiville, mutta myös rikoksista seuranneet vankilatuomiot ja pahat vieroitusoireet ajoivat hakemaan hoitoa.
Aluksi Ville ajatteli pääsevänsä huumeista eroon omin avuin.
- Suunnittelin, että mä vaan lopetan. Päätin, että huomenna lopetan ja kun huominen tuli, siirsin lopettamista taas seuraavaan päivään.
Elämässä on muutakin
Ensimmäisen kerran Ville meni katkaisuhoitoon suoraan vankilasta. Huumeettomuutta kesti vajaan kuukauden.
- Sitten mä kyllästyin, lähdin pois ja olin puolen tunnin päästä sekaisin.
Ville oli katkaisuhoidossa useita kertoja huumepoliklinikalla. Kerran hän sai pääkaupunkiseudulla kahdeksan päivää Subutex-hoitoa. Vieroitus kuitenkin tökkäsi hoitopaikan huonoon valvontaan.
- Hoitajat ja valvojat lähtevät iltakahdeksalta pois, jolloin asiakkaat jäävät omilleen. Kävimme soittamassa taksin alakerran puhelinkioskista ja haimme piriä. Koko osasto oli sekaisin ja 18 asiakasta lensi pihalle.
Viidennen epäonnistuneen hoitokerran jälkeen Ville päätti lähteä kauemmas kotikaupungistaan. Hän pääsi Nuorten ystävien huumekuntoutusyksikköön, jossa asiakkaita oli vain muutama.
- Nuorten ystävien paikassa minulle pystyttiin näyttämään, että elämässä on muutakin kuin huumeet. Siellä autettiin löytämään elämälle tavoite.
Villen mielestä kuiville auttoivat yksikön rauhallinen sijainti ja sen lämminhenkinen, perhemäinen ilmapiiri.
- Siellä ei tarvinnut vetää mitään roolia, vaan sai olla oma itsensä.
Ville oli huumekuntoutusyksikössä 13 kuukautta, jonka aikana hän suoritti peruskoulun loppuun lähes yhdeksän keskiarvolla sekä opiskeli ATK-ajokorttitutkinnon. Hoidon jälkeen hän muutti yksikön lähelle tukiasuntoon. Nyt hän asuu tavallisessa vuokra-asunnossa.
Katkaisuhoito tarvitsee jatkon
Ville pitää katkaisuhoitoja turhina, jos niille ei järjestetä jatkoa.
- Ilman jatkohoitoa harva pääsee kuiville, ja jos retkahtaa, hoitoon pääsy on taas vaikeampaa.
Huumeiden vaaroista ei Villen mielestä kerrota tarpeeksi. Hänen mukaansa tiedottaminen on aiheellista jo ala-asteella, sillä huumeiden käyttö aloitetaan yhä nuorempana.
- Aineiden vaarallisuutta ei meinaa millään uskoa. Se on niin hyvää; tulee aluksi niin hyvä fiilis. Käyttäjä ei yksinkertaisesti halua myöntää aineiden vaarallisuutta, Ville pohtii.
STT-IKK
28.7.2000
