Raskausajan stressi voi heijastua lapseen
Nykytutkijoiden mielestä vanha kansa osui ainakin osittain oikeaan uskoessaan, että raskaana olevan naisen mieliala voi vaikuttaa syntyvän lapsen luonteeseen ja terveyteen.
Raskausajan stressiin onkin syytä suhtautua vakavasti, vaikkei pelkkä äidin kokema säikähdys tai huoli toki aiheuta lapselle mielenterveyspulmia, selvittää dosentti Matti O. Huttunen tuoreessa Duodecim-lehdessä.
- Sairastuminen psykoottisiin häiriöihin on aina monien eri perinnöllisten ja ympäristötekijöiden summa, hän painottaa.
Eri tutkimuksissa on kuitenkin havaittu raskauden aikana koetun puolison kuoleman, sodan tai luonnonmullistuksen lisäävän lasten aikuisina sairastamien psykoosien ja depressioiden määrää.
Myös eläinemojen raskaudenaikaisten kokemusten on todettu vaikuttavan sekä pentujen käytökseen että niiden aivojen ja hermoston kehitykseen.
Stressi vaikuttaa sikiöön hormonien ja aineenvaihdunnan kautta ilmeisesti etenkin keskiraskauden aikana. Äidin äkillinen stressi voi jopa supistaa napaverenkiertoa ja altistaa sikiön aivot hapen puutteelle.
- Sikiön kehityksen toisella kolmanneksella hermosolujen aksomit kulkeutuvat tarkan ohjelman mukaisesti lopullisille paikoilleen aivojen kuorikerroksiin, kirjoittaa Helsingin yliopiston psykiatrian klinikalla sekä Kansanterveyslaitoksessa työskentelevä Huttunen.
- Eri aivoalueiden hermosoluverkostoilla on kullakin geneettisesti määräytyvä, ajallisesti tarkkarajainen ja hyvinkin lyhyt kasvuvaiheensa, jolloin ne luultavasti ovat erityisen herkkiä stressin tai infektioiden vaikutuksille.
Isätkin raskaana
Äidin ja lapsen lisäksi raskausaika koettelee kuitenkin myös tulevaa isää, muistuttaa samassa Duodecim-lehdessä lastenpsykiatri Kari Haukkamaa.
- Ei ole epätavallista, että isän paino nousee ja hän saa kumppaninsa tapaan ruumiillisia oireita, Haukkamaa kirjoittaa.
Hänen mukaansa mies joutuu raskauden aikana käymään läpi suhdettaan sekä puolisoonsa että omaan äitiinsä ja isäänsä.
Oman naisen muuttuminen oman äidin kaltaiseksi testaa, miten mies pystyy yhdistämään puolisonsa naiseuden ja äitiyden ilman liian ahdistavia kytkentöjä omaan äitiin. Samalla isäkokelas joutuu nielemään kateutensa naisen ruumiin luovuutta kohtaan.
Erityisen vaikea tilanne on silloin, kun miehen oma isä on ollut poissaoleva tai väkivaltainen. Huolta pitävään isään samaistuminen sen sijaan auttaa isyyden kohtaamisessa.
Miehen kokema ulkopuolisuus saattaa ajaa häntä kaveriporukoihin tai jopa syrjähyppyihin, mutta isäksi kypsymisen onnistuessa yhteisestä lapsesta voi tulla parisuhteen ruumiillistuma.
- Isyyttä ei ole ilman äitiyttä ja lasta, ei myöskään äitiyttä ilman isyyttä, muistuttaa Haukkamaa.
STT-VT
28.7.2000
