Työssäkäyville esitetään aikuiskoulutusrahaa
Koulutusvakuutuksen kolmas vaihe - työikäisten aikuiskoulutustuki - on tarkoitus toteuttaa vuoden 2001 elokuun alusta.Tukea saisi koulutukseen, joka olisi omaehtoista, päätoimista ja ammatillista. Tukea maksettaisiin enintään puolitoista vuotta kestäviin opintoihin.
Asiaa selvittänyt työryhmä luovutti ehdotuksensa pääministeri Paavo Lipposelle torstaina.
Aikuiskoulutustuki määräytyisi ansiotulojen perusteella. Tuen perusosa olisi 2600 markkaa, minkä lisäksi siihen maksettaisiin 20 prosenttia ansioista 16000 markan kuukausituloihin saakka ja 15 prosenttia tuloista tämän rajan ylittävästä tulon osasta.
Esimerkiksi 10 000 markan tuloilla tuki olisi 4600 markkaa, 15 000 markan tuloilla 5600 markkaa ja 20 000 markan tuloilla 6400 markkaa kuukaudessa.
Tuki olisi suurempi kuin nykyinen aikuisopintoraha ja ammattikoulutusraha yhteensä. Ylemmillä tulotasoilla se vastaisi noin 80 prosenttia työttömyyspäivärahasta. Yrittäjälle ja ammatinharjoittajalle maksettaisiin vain aikuiskoulutustuen perusosa.
Aikuiskoulutustuki korvaisi nykyisin käytössä olevat ammattikoulutusrahan ja aikuisopintorahan.
Tuen saaminen edellyttäisi, että hakija on ollut saman työnantajan palveluksessa yhtäjaksoisesti tai jaksoissa yhteensä yhden vuoden. Työhistoriaa pitäisi olla yhteensä vähintään viideltä vuodelta.
Yksi työkuukausi kartuttaisi aikuiskoulutustukeen oikeuttavaa aikaa 0,8 tukipäivää. Esimerkiksi 10 kuukauden työssäolo vastaisi näin 8 päivää ja kymmenen vuoden työuran jälkeen olisi oikeus 4,5 kuukauden tuettuun opiskeluun.
Tukea voisi saada enintään 18 kuukaudelta. Tukea kartuttavaksi ajaksi laskettaisiin äitiys-, isyys- ja vanhempainloma sekä hoitovapaa. Työkyvyttömyysajan rinnastaminen näihin selvitetään jatkovalmistelussa.
Jos tukea voisi käyttää vain karttuneen oikeuden verran, se kohdistuisi työuran loppuvaiheeseen.
Sen vuoksi työryhmä esittää, että yli 10 vuoden työuran jälkeen olisi oikeus käyttää aikuiskoulutustukea etukäteen suhteutettuna todennäköiseen jäljellä olevaan työuraan.
Etukäteen käytettyä oikeutta vastaava osuus vastaisi eräänlaista lainaa ja se rahoitettaisiin myöhemmin työssäoloaikana kertyvistä maksuista.
Etukäteen käytetyn oikeuden osalta työelämästä pois siirryttäessä maksamatta oleva osuus rahoitettaisiin esimerkiksi perimällä työntekijän omaa maksuosuutta vastaava määrä tulevista päiväraha- tai eläke-etuuksista.
Työryhmän ehdotuksen mukaan valtio vastaisi aikuiskoulutustuen perusosan kustannuksista ja ansio-osasta vastaisi Koulutus- ja erorahasto. Koulutus- ja erorahaston menot katetaan työttömyysvakuutusmaksujen tuotolla.
Uuden järjestelmän kustannuksia on työryhmän mukaan vaikea arvioida. Kustannukset riippuvat käyttäjien lukumäärästä, heidän ansiotasostaan ja siitä luetaanko, uudistuksen voimaantuloa edeltävä työhistoria hyväksi vai ei.
Sosiaali- ja terveysministeriössä on laadittu kolme vaihtoehtoista laskelmaa, jossa bruttokustannukset lähivuosina vaihtelevat noin 70 miljoonasta markasta vuodessa noin 100 miljoonan markkaan kasvaen vähitellen noin 330 miljoonaan markkaan.
Vuonna 1998 nykyjärjestelmän bruttomenot olivat 118 miljoonaa markkaa. Nettolisämenot ovat kaikissa vaihtoehdoissa bruttokustannuksia selvästi alempia. Laskelmissa ei ole otettu huomioon mahdollisia välillisiä vaikutuksia.
Koulutusvakuutuksen kolmas vaihe on osa aikuiskoulutuksen uudistushanketta, josta sovittiin yhdessä pääministeri Lipposen ensimmäisen hallituksen kanssa vuosina 1995-96 työttömyysturvajärjestelmään tehtyjen säästöjen vastapainoksi.
Uudistuksen ensimmäinen vaihe koski pitkäaikaistyöttömien koulutusta ja oli voimassa määräaikaisesti 1997-99.
Toinen vaihe oli pitkään työelämässä olleille työttömille tarkoitettu omaehtoisen opiskelun tuki, koulutuspäiväraha. Se tuli käyttöön vuoden 1998 syksyllä.
IA
28.1.2000
