EU:n työllisyyspolitiikassa uskotaan nyt tietotekniikkaan
EU-maiden kesken kehittyy vahva yhteinen näkemys työllisyyspolitiikan kolmesta tekijästä, uskoo EU:n komission työllisyysosaston pääjohtaja Allan Larsson.
Nämä ovat hänen
mukaansa työllisyyden ottaminen huomioon
talouspolitiikkaa muotoiltaessa, tietotekniikan
parempi hyödyntäminen ja sosiaalisen
syrjäytymisen estäminen.
Aiheet ovat esillä maaliskuussa, Portugalin
koollekutsumassa EU:n ylimääräisessä
työllisyyshuippukokouksessa Lissabonissa.
Larsson totesi torstaina, että niissä EU-maissa,
joissa tekninen kehitys on jäänyt jälkeen, on
myös työllisyysaste matala.
- Tietotekniikkaa on uusi vallankumous, yhtä
tärkeä kuin teollinen vallankumous 1800-luvulla.
Työllisyysaste on korkea niissä maissa, joissa
ollaan päästy pitkälle tällä tiellä, Larsson sanoi.
Esimerkkeinä sellaisista maista Larsson mainitsi
Yhdysvallat, mutta myös Suomen, Ruotsin,
Tanskan, Hollannin ja Britannian.
Larsson osallistui torstaina Helsingissä
työministeriön EU:n ja OECD:n kanssa
järjestämään työllisyyskonferenssiin, jossa
pohdittiin eri maiden työllisyyspolitiikan
tehokkuutta.
Työllisyysaste on luku, joka ilmaisee kuinka suuri
osuus työikäisestä väestöstä on töissä. Sen
ulkopuolella ovat työttömät, mutta myös
esimerkiksi opiskelijat, kotirouvat, vammaiset tai
henkilöt, jotka muista syistä eivät ole
työmarkkinoiden käytössä. Suomen työllisyysaste
on nykyään noin 66-67 prosenttia.
Muualla EU:ssa, missä naisten työssäkäynti on
selvästi harvinaisempaa, voivat luvut olla
parikymmentä prosenttiyksikköä alhaisempia.
Esimerkiksi Espanjassa ja Italiassa on nähty jopa
50 prosentin alittavia työllisyyslukuja.
- Mutta näissä maissa tapahtuu nyt nopeaa
kehitystä. Me uskomme, että jälkeenjääneiden
maiden on otettava kehittyneemmät kiinni, koska
Euroopan on kokonaisuutena kirittävä umpeen
Yhdysvaltojen etumatka, Larsson sanoi.
Aktiivinen työllisyyspolitiikka on kaikissa
EU-maissa otettu tavoitteeksi, mutta toimien
laatu vaihtelee. Juhani Lönnroth komission
työllisyysosastolta otti puheessaan esimerkiksi
Tanskan ja Belgian, joissa molemmissa käytetään
merkittäviä rahamääriä työvoimapoliittisiin
toimiin.
Tanska on kuitenkin onnistunut paljon
paremmin kuin Belgia rakenteellisen ja
pitkäaikaistyöttömyyden hillitsemisessä.
Ranskassa uskotaan edelleen työajan
lyhentämisen työllistävään vaikutukseen. Ranskan
valtiovarainministeriön osastopäällikkö
Jean-Philippe Cotis vakuutti, että jo nyt on
syntynyt kymmeniä tuhansia uusia työpaikkoja.
Siitä huolimatta, että työviikko on monella alalla
leikattu 35 tuntiin, eivät työvoimakustannukset ja
yritysten kilpailukyky ole karanneet käsistä.
Tarkkoja arvioita lyhyemmän työviikon
vaikutuksesta ei Cotiksen mukaan vielä tässä
vaiheessa voi tehdä.
STT-MH
28.1.2000
Politiikka -sivulle
|