Kumpi törmää lasiin - nainen vai mies?
Sukupuolijärjestyksen murtuminen molempiin suuntiin on yksi 1900-luvun lopun naistutkimuksen perintö alkavalle vuosituhannelle.Perinnön jatkaminen edellyttää sitä, että tasa-arvo otetaan pelkästä tavoitteesta kehityksen välineeksi, arvelee naistutkimuksen professori Aili Nenola Helsingin yliopistosta.
- Se ei saa olla mm. tieteen tekemisessä enää vain tutkimuksen alaviite tai kuriositeetti. Eikä politiikassa se pakollinen kuvio.
Täydellinen tasa-arvo saattaa olla utopiaa, kuten samapalkkaisuus. Laissa ja paperilla olemme tasa-arvoisia, mutta tasajako poliittisen ja taloudellisen vallan käytössä odottaa toteutumistaan, sanoo Nenola.
Naisten on seuraavan sadan vuoden aikana mietittävä, mitä he haluavat itsenäisyydellään tehdä ja miesten olisi puolestaan ratkaistava, miten suhde naiseen järjestyy, kun se ei perustu enää holhoukseen.
Nenolan mielestä tasa-arvoa ei synny ilman kompromisseja ja siihen hänen mielestään naiset ovat olleet valmiita. Kapuloita rattaaseen heittävät nykyään enimmäkseen nuoret miehet, jotka ovat virittelemässä sukupuolten sotaa mm. tiedotusvälineissä.
Esimerkiksi Nenola mainitsee Ylioppilaslehden päätoimittajan Jan Erolan kirjoituksen, jossa hän valitti naisten määräävän tasa-arvon keskustelun muodon, aiheet ja käsittelytavat.
Kirjoituksessa arveltiin, että naisen uran esteenä on yhteiskunnassa lasikatto, mutta miehillä on puolestaan lasilattia, jonka alla ovat kaikki miessyrjäytyneet alkoholistit, asunnottomat ja vangit.
- Tästä puuttuu kaikki logiikka. Miesten reviirien puolesta taisteleminen toki on luonnollista, mutta on kovin outoa tulla syyttämään naisia miesten syrjäytymisestä.
- Kyllä heidän ongelmansa ovat miesalkuisia. Heidän pitäisi nyt miettiä, mitkä ovat miehiin kohdistuvat paineet tämän päivän yhteiskunnassa ja mitä he haluavat maskuliinisuuden olevan.
Romantiikkaa palkkakuopassa
Siinä päätoimittaja Erola lienee Nenolan arvosteluista huolimatta oikeassa, että miesten olisi ylipäänsä syytä osallistua tasa-arvokeskusteluun. Kunhan löytävät vain oikeat syylliset.
Nenolan mukaan olisi syytä huomata nykyisen talousliberalismin aikana, että elämän ja talouden intressit ovat irtautuneet toisistaan. Tähän ei naiset ja tasa-arvoajattelu ole myöskään syypäitä, antaa Nenola ymmärtää.
Naisilla on vielä paljon tehtävää asemansa parantamiseksi, jotta he pääsisivät miesten tasolle.
On hämmästyttävää, miten naiset vain törmäävät ja putoavat yhteiskunnassa johonkin, ikään kuin he eivät voisi tehdä mitään todella omasta tahdostaan.
Törmäyksen ensimmäinen kohde on Nenolan mielestä äitimyytti ja hoivavastuu, lasikattoon törmäävät eivät puolestaan etene urallaan sukupuolensa vuoksi. "Oviin törmäily" eli naisiin kohdistuva väkivalta taas on yleistä 22 prosentissa parisuhteita. Naisista 40 prosenttia "kohtaavat oven" jossain vaiheessa elämäänsä.
Tytöt putoavat romantiikkaloukkuun jo pienenä. Heidät kasvatetaan seurusteluun ja avioliittoon. Ammattiin valmistumisen jälkeen vuorossa on sitten palkkakuoppa.
Ja yliopistomaailmassa edessä onkin jo musta aukko. Naiset eivät pärjää yhteisössä, jossa kaikki aika ja energia pitäisi uhrata työlle.
Nenola arvioi tämän vuosituhannen tasa-arvopyrkimyksiä Kristiina-instituutin tilaisuudessa, joka pidettiin Helsingin yliopistolla viikonloppuna.
STT-MH
28.1.2000
