STT-IA, 29.12.2000

Mielenterveysongelmat lisääntyvät jatkuvasti ja ne ovat tällä hetkellä jo yleisin syy työkyvyttömyyseläkkeen myöntämiseen. Mielenterveyden hoidon ja kuntoutuksen kulut ovat vuosittain miljardeja markkoja. Näin liikunnan myönteisillä psyykkisillä vaikutuksilla on myös taloudellista merkitystä.

Masennukseen sairastuu jossakin elämänsä vaiheessa noin joka viides suomalainen. Niillä, jotka eivät harrasta liikuntaa, on keskimäärin kaksinkertainen riski saada masennuksen oireita verrattuna säännöllisesti liikkuviin.

Säännöllinen liikunta saattaa ehkäistä jo ilmenneen masennuksen kehittymistä, ja erityisesti kestävyystyyppisen liikunnan ja voimaharjoittelun on todettu lieventävän masennuksen oireita. Liikunta voi vähentää oireita etenkin lievissä ja keskivaikeissa masennustiloissa, eikä lääkitys ole esteenä liikunnalle.

Laitospotilailla liikuntaohjelmat ovat parantaneet hoitotuloksia ja pienentäneet masennuksen uusiutumisriskiä. Avohoidossa olevilla masennuspotilailla liikunnasta on osoitettu olevan psykoterapiaan verrattavaa hyötyä.

Pitkäkestoisen kestävyystyyppisen liikunnan tai voima- ja venyttelyharjoittelun on todettu lieventävän ahdistuneisuutta sekä psyykkisesti terveillä ihmisillä että neuroosipotilailla. Liikunta vähentää ahdistuneisuutta vain muutamaksi tunniksi, joten liikunnan säännöllisyys on tässä mielessä tärkeää.

Liikunnasta hyötyä psykiatrisille potilaille

Liikunnan vaikutuksista unihäiriöihin, skitsofreniaan, dementiaan, persoonallisuushäiriöihin sekä muihin mielenterveyden häiriöihin tarvitaan vielä lisää tutkimusta.

Säännöllisen liikunnan on kuitenkin havaittu parantavan lieviä unihäiriöitä. Liikunta voi myös ehkäistä skitsofrenia-, neuroosi- ja mielialahäiriöpotilaiden vieraantumista omasta ruumiistaan sekä vähentää alkoholistien ahdistuneisuutta ja masentuneisuutta.

Psykiatrisessa hoidossa liikunnasta saattaa olla apua potilaan aggressiivisuuden kanavoimisessa, aktiivisuuden lisäämisessä, sosiaalisten taitojen oppimisessa ja ruumiinkuvan eheyttämisessä.

Psykoottisissa tiloissa potilas voi liikunnan avulla löytää oman itsen ja ympäristön väliset rajat, jotka usein ovat hämärtyneet. Psykiatristen potilaiden motivointi liikuntaan ei kuitenkaan ole helppoa, koska heidän liikunnalliset ja sosiaaliset taitonsa ovat puutteellisia.

Psykiatrisessa hoidossa suuntauksena on ollut avohoitopalvelujen lisääminen ja laitoshoitopaikkojen vähentäminen. Kun vuonna 1980 Suomessa oli 20 000 psykiatrista sairaansijaa, vuonna 1995 niitä oli enää 6 600. Psykiatrisen avohoidon piirissä on noin 110 000 kuntoutujaa.

Avohoidossa oleville mielenterveyspotilaille liikunta voi merkitä elämänpiirin laajenemista ja elämänhallinnan paranemista. Kuntoutujille on tärkeää päästä tasavertaisina muiden joukkoon, joten ryhmissä tapahtuva kunto- ja virkistysliikunta voi osaltaan ehkäistä heidän syrjäytymistään yhteiskunnasta.

Ajassa -sivulle